https://www.hs.fi/kaupunki/espoo/art-2000005983115.htmlmonilla pääkaupunkiseudulla asuvilla perheillä oli todellinen hätä: oma lapsi ei selvinnyt ala- tai yläkoulussa, eikä apua tuntunut olevan tarjolla.
”Vanhemmat ottavat usein yhteyttä siinä vaiheessa, kun eivät enää tiedä, mitä tehdä. Heillä on usein suuri hätä”.
---
Onko kyseessä yhteiskunnan valuvika vai kenties aika, jossa elämme? --- Opettajien kertomusten mukaan jokaisen oppilaan huomioiminen on vaikeaa ja osa oppilaista saattaa jäädä muiden varjoon.
”Vika ei ole kouluissa. Moni pärjää hyvin, mutta ne oppilaat jotka jäävät syrjään, eivät välttämättä saa tarvitsemaansa apua, sillä opettajilla ei ole resursseja huomioida kaikkein tarpeita”.
”Erityisopetus vastaa osan oppilaiden tarpeisiin, mutta tarvetta on niin paljon, ettei aikaa riitä kaikille. Erityisopetus saattaa pitää oppilaan juuri ja juuri pinnalla”.
Tietysti yksityistä erityisopetusta tarjoava firma näkee erityisopetuksen ratkaisuna. Itse olen skeptisempi.
Myöskään luokalle jättäminen ei ole ratkaisu.
Eikä vieraiden kielten lisääminen.
Joustot ovat nähdäkseni toimivin ratkaisu. Annetaan mahdollisuus suorittaa koulut keskittymällä oleellisiin taitoihin keskeisissä oppiaineissa ja omiin vahvuuksiin valinnaisaineissa. Karsinta ei ole koulutuksen tarkoitus vaan yksilöllinen kasvu, josta syntyy yhteisön ja yksilön winwin.
Jos meillä syntyy kerran lapsia liian vähän, yhtäkään ei ole varaa menettää ylläpitämällä syrjiviä rakenteita.