ruotsin kielen puolustaminen – osana maamme historiaa ja kulttuuria – on hyvä ja käytännöllinen keino pitää kiinni siitä, mitä maassamme on. Minulla liittyy suomalaisuuteen paljon periaatteita ja arvoja, pakkoruotsiin ei sen sijaan lainkaan. Näkemykseni pyrkii siis olemaan pragmaattinen.
Ruotsin kielelle kuuluu myös pääkielimallissa erityisasema, mutta tuota erityisasemaa ei ylläpidetä suomenkielisten kustannuksella.
Ruotsin kielen erityisasema ylläpidetään pitämällä ruotsin kielen status kansalliskielenä, jonka puhujilla on enemmän oikeuksia kuin esim maahanmuuttajakielten puhujilla tai saamelaisilla.
Näihin oikeuksiin kuuluu esim oma koulutusreitti varhaiskasvatuksesta yliopistoon asti. Kansalliskieli siis antaa erityisiä oikeuksia, mutta ei saa antaa privilegioita saati aiheuttaa muiden kielten puhujille velvollisuuksia kyseisen vähemmän puhutun kansalliskielen suhteen.
Ruotsin erityisaseman ylläpitoon kaikki toki osallistuvat myös pääkielimallissa, mutta ei ajankäytön verotuksella, vaan normaaleja rahamääräisiä veroja maksamalla.
Pääkielimallin luulisi siis kelpaavan myös Purralle, kun kerran ruotsin erityisasema kansalliskielenä säilyy.
Pääkieli ei anna lisäoikeuksia suomea puhuville, vaan on nimenomaan pragmaattinen, kustannussäästöjä tuova ja byrokratiaa vähentävä ratkaisu. Sen painopiste on pragmaattisuudessa, ei ideologiassa.
Paljonko ruotsin kielen erityisaseman ylläpitoon sitten esim Purra budjetoisi vuositasolla?? 100 vai 500 miljoonaa?
Siitä voidaan käydä arvokeskustelua.