Kielivapaus, mitä se voisi olla?
Lähetetty: 09.01.2019 10:32
Kielivapaus on joustoa ja vaikutusmahdollisuuksia
Kielivapauden lähtökohta on se, että kielivapaus sallii erilaiset painotukset kieliopinnoissa eivätkä kansalaiset koe kieltenopetusta asiana, johon he eivät pystyisi vaikuttamaan.
Meillä ei siis kielivapautta ole, koska ruotsin pakollisuudelle ei ole sen paremmin perusteita kuin kiertoteitäkään eikä vaihtoehtoja kaipaavalla kansalaismielipiteellä tai vanhempainaloitteilla ole mitään vaikutusta.
Pakkoruotsin ymmärtäjillä on erilainen käsitys. Esimerkiksi on väitetty, ettei kielivapautta voi olla olemassa, koska kielivapaus muka tarkoittaisi, että jokainen voi valita ihan mitä tahansa.
Kielivapaus ei ole kaaosta
Kielivapaudessa matematiikka on oleellista: Kielivapauden määrittäminen siten, että peruskoulussa pitäisi olla tarjolla vaikkapa viisi kieltä, joista aina voisi valita minkä tahansa tarkoittaisi, että erilaisia valintoja (A1,A2,B1,B2) olisi kymmeniä. Jos jokainen valitsisi neljä kieltä, erilaisia valintajonoja olisi 5*4*3*2= 120. Näin tuskin kukaan voisi saada haluamaansa.
Puhumattakaan siitä, että pitäisi olla mahdollista valita mitä tahansa. Tuhansia valintajonoja!
Kielivapaudessa englanti voi olla pakollinen
Se, että maailman tämän hetken ykköskieli eli englanti on monessa maassa pakollisena, on jonkun mielestä kielivapauden este. Mutta onko näin? Katsotaan tätä tarkemmin.
Pakollisesta kielestä tulee pakkokieli, jos sille ei ole järkeviä perusteita, jotka ihmiset kokisivat tosiksi omassa elämässään. Englannille sellaiset pakollisuuteen riittävät perusteet on, ruotsille ei. Valitan.
Siellä, missä englanti on pakollinen, englannista voidaan aina antaa vapautuksia tarvittaessa. Englannin pakollisuus A1-kielenä helpottaa oleellisesti pienten koulujen kielitarjonnan järjestelyä ja estää tuntikehyksen valumisen liian pieniin ryhmiin. Toinen, se vapaaehtoinen A-kieli antaa mahdollisuuden painottaa kieliä niille, jotka sitä haluavat. Näiden A-kielten tavoitteet on asetettu siten, että molemmissa päästään samalle tasolle alakoulun loppuun mennessä riippumatta siitä kummalla aloitetaan.
Vapaus on aina rajallista, tunne järkevistä rajoista oleellista
Ei muissakaan vapauksissa ole täydellistä vapautta, mutta perusteltu ja kohtuulliseksi koettu vapaus on. Esimerkiksi ihmisellä on vapaus muuttaa minne tahansa, muttei välttämättä resursseja hankkia asuntoa tietynlaisesta milijööstä.
Ahvenanmaalla on vapaa kielivalinta: Englannin pakollisuus on ihmisten mielestä ok. Suomen pakollisuus ei ollut ok ja se poistettiin. Valinnanmahdollisuuksia on. Tosi hyvin yhdeltä maamme pieneltä maakunnalta, eikö vain?
Ruotsissa on myös vapaa kielivalinta: Englannin pakollisuus on ihmisten mielestä ok. Toinen vieras kieli on vapaasti valittavista koulukohtaisilta tarjottimilta (joilla on ainakin saksa, ranska, espanja ja vaihdellen muuta), mutta esim. oppimisvaikeuden tai maahanmuuttajataustan vuoksi voi toisen vieraan kielen sijasta vahvistaa sitä, mikä omassa kielitaidossa on heikointa tai vahvistaa kotikieltä. Todella hyvä, eikö vain?
Itse asiassa kaikkialla on meihin verrattuna kielivapaus. Mitään meidän pakkoruotsimme kaltaista pientä pakollista vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon ei ole muualla.
Erityisesti meillä pakon ankaruutta kuvaa se, ettei edes perustelluista syistä (dysleksia, maahanmuuttajatausta) hevin myönnetä vapautusta vaan ensin oppilasta peruskoulussa kiskotaan erityisopetuksella viitosen/kuutosen tuloksiin ja sitten lukiossa tai ammattikorkeassa tie nousee ruotsin osalta pystyyn, vaaditaan lisäopintojen lisäopintoja, annetaan valmistumisen pitkittyä tai estyä kokonaan. - Ja tämä siksi, ettei pakkoruotsi kestäisi pientäkään mahdollisuutta laistaa siitä, ihmisten motivaatio suorittaa se perustuu suurimmalla osalla vain pakkoon, josta ei mitenkään voi paeta.
Yhteenvetona
Oleellista vapaassa kielivalinnassa on se, onko kansalaisia kuunneltu, onko helppoa toteuttaa niitä toivotuimpia kielivalintoja, ovatko poikkeukset mahdollisia ja kuunnellaanko vanhempien ja nuorten palautetta.
Kielivapauden lähtökohta on se, että kielivapaus sallii erilaiset painotukset kieliopinnoissa eivätkä kansalaiset koe kieltenopetusta asiana, johon he eivät pystyisi vaikuttamaan.
Meillä ei siis kielivapautta ole, koska ruotsin pakollisuudelle ei ole sen paremmin perusteita kuin kiertoteitäkään eikä vaihtoehtoja kaipaavalla kansalaismielipiteellä tai vanhempainaloitteilla ole mitään vaikutusta.
Pakkoruotsin ymmärtäjillä on erilainen käsitys. Esimerkiksi on väitetty, ettei kielivapautta voi olla olemassa, koska kielivapaus muka tarkoittaisi, että jokainen voi valita ihan mitä tahansa.
Kielivapaus ei ole kaaosta
Kielivapaudessa matematiikka on oleellista: Kielivapauden määrittäminen siten, että peruskoulussa pitäisi olla tarjolla vaikkapa viisi kieltä, joista aina voisi valita minkä tahansa tarkoittaisi, että erilaisia valintoja (A1,A2,B1,B2) olisi kymmeniä. Jos jokainen valitsisi neljä kieltä, erilaisia valintajonoja olisi 5*4*3*2= 120. Näin tuskin kukaan voisi saada haluamaansa.
Puhumattakaan siitä, että pitäisi olla mahdollista valita mitä tahansa. Tuhansia valintajonoja!
Kielivapaudessa englanti voi olla pakollinen
Se, että maailman tämän hetken ykköskieli eli englanti on monessa maassa pakollisena, on jonkun mielestä kielivapauden este. Mutta onko näin? Katsotaan tätä tarkemmin.
Pakollisesta kielestä tulee pakkokieli, jos sille ei ole järkeviä perusteita, jotka ihmiset kokisivat tosiksi omassa elämässään. Englannille sellaiset pakollisuuteen riittävät perusteet on, ruotsille ei. Valitan.
Siellä, missä englanti on pakollinen, englannista voidaan aina antaa vapautuksia tarvittaessa. Englannin pakollisuus A1-kielenä helpottaa oleellisesti pienten koulujen kielitarjonnan järjestelyä ja estää tuntikehyksen valumisen liian pieniin ryhmiin. Toinen, se vapaaehtoinen A-kieli antaa mahdollisuuden painottaa kieliä niille, jotka sitä haluavat. Näiden A-kielten tavoitteet on asetettu siten, että molemmissa päästään samalle tasolle alakoulun loppuun mennessä riippumatta siitä kummalla aloitetaan.
Vapaus on aina rajallista, tunne järkevistä rajoista oleellista
Ei muissakaan vapauksissa ole täydellistä vapautta, mutta perusteltu ja kohtuulliseksi koettu vapaus on. Esimerkiksi ihmisellä on vapaus muuttaa minne tahansa, muttei välttämättä resursseja hankkia asuntoa tietynlaisesta milijööstä.
Ahvenanmaalla on vapaa kielivalinta: Englannin pakollisuus on ihmisten mielestä ok. Suomen pakollisuus ei ollut ok ja se poistettiin. Valinnanmahdollisuuksia on. Tosi hyvin yhdeltä maamme pieneltä maakunnalta, eikö vain?
Ruotsissa on myös vapaa kielivalinta: Englannin pakollisuus on ihmisten mielestä ok. Toinen vieras kieli on vapaasti valittavista koulukohtaisilta tarjottimilta (joilla on ainakin saksa, ranska, espanja ja vaihdellen muuta), mutta esim. oppimisvaikeuden tai maahanmuuttajataustan vuoksi voi toisen vieraan kielen sijasta vahvistaa sitä, mikä omassa kielitaidossa on heikointa tai vahvistaa kotikieltä. Todella hyvä, eikö vain?
Itse asiassa kaikkialla on meihin verrattuna kielivapaus. Mitään meidän pakkoruotsimme kaltaista pientä pakollista vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon ei ole muualla.
Erityisesti meillä pakon ankaruutta kuvaa se, ettei edes perustelluista syistä (dysleksia, maahanmuuttajatausta) hevin myönnetä vapautusta vaan ensin oppilasta peruskoulussa kiskotaan erityisopetuksella viitosen/kuutosen tuloksiin ja sitten lukiossa tai ammattikorkeassa tie nousee ruotsin osalta pystyyn, vaaditaan lisäopintojen lisäopintoja, annetaan valmistumisen pitkittyä tai estyä kokonaan. - Ja tämä siksi, ettei pakkoruotsi kestäisi pientäkään mahdollisuutta laistaa siitä, ihmisten motivaatio suorittaa se perustuu suurimmalla osalla vain pakkoon, josta ei mitenkään voi paeta.
Yhteenvetona
Oleellista vapaassa kielivalinnassa on se, onko kansalaisia kuunneltu, onko helppoa toteuttaa niitä toivotuimpia kielivalintoja, ovatko poikkeukset mahdollisia ja kuunnellaanko vanhempien ja nuorten palautetta.