Jo vuonna 2008 Hannu Niemi ehdotti seuraavaa
:
Korkeakoulututkintoon kuuluvan virkamiesruotsin taitotasovaatimuksen
lieventäminen "ymmärtämisen taidoksi" olisi realistinen vaihtoehto
Korkeakouluissa opiskelijat kohtaavat oppimateriaaleissa uudenlaisen aikuisten
maailman, koulutuksen jälkeisen työelämän ja erityisalaan liittyvän kielen. Niinpä
korkeakouluopintoihin kuuluvat erityisalojen ruotsin kielen opinnot muuttuvat
nykyään yhä useammille opiskelijoille painolastiksi, mikäli heidän ruotsin kielen
lähtötasonsa on riittämätön. Lähtötason riittämättömyyden syyt voivat johtua opis-
kelijan asenteista (Sajavaara 1999; Tuokko 2002) tai aikaisemmista opiskeluolo-
suhteista (Hartikainen 2003). Korkeakoulutason kielenopetukselle tulee asettaa
realistiset vaatimukset ja kielenopetuksen tulee olla luonnollinen jatke perusas-
teella alkaneelle ja toisen asteen oppilaitoksissa jatkuneille ruotsinopinnoille. Asia
ei valitettavasti ole näin, kun tarkastellaan korkeakoulututkintoihin yhdistettyä vir-
kamiesruotsi-instituutiota ja sen kielitaitotasovaatimuksen lähtötasoa (B1), joka
tulisi olla toisen asteen päättäneillä korkeakouluihin hakeutuvilla opiskelijoilla.
Pyykkö, Tuomi, Juurakko-Paavola ja Fiilin (2007, 141–142) esittävät näkemykse-
nään, että suuri osa lukion oppimärän suorittaneista ei saavuta peruskielitaitotasoa
(B1), joka on lähtötasovaatimuksena korkeakouluissa alakohtaisen ruotsin opin
Arvosanan "välttävä" käyttöönotto lähentäisi virkamiesruotsi-instituutiota yli-
oppilastutkintoon, jolloin ylioppilastutkinnon ruotsinkokeiden korkeimmat arvosa-
nat voitaisiin suoraan hyödyntää virkamiesruotsin välttävän taidon osoittamiseen
edellyttäen, että ylioppilastutkintoa kehitetään niin, että siinä testataan abiturient-
tien suullinen taito riittävän yhteismitallisesti ja luotettavasti. Muutoin arvosanaan
välttävä vaadittava kielitaito edustaisi niin alkeellista kirjallisen ja suullisen kie-
lenkäytön tasoa, että sen testaaminen Viitekehyksen (2003) taitotasoille B1-C1 tar-
koitetuilla kokeilla olisi epätarkoituksenmukaista. Arvosanaa välttävä käytettiin
vanhan kielilain (149/1922) aikaan puhumisen kokeen (förmåga att i tal använda
svenska språket) arvostelussa, mutta arvosanan käytöstä luovuttiin uuden kielilain
myötä. Sen sijaan voidaan perustellusti harkita, olisiko ruotsin kielen ymmärtämi-
sen taidosta annettava arvosana parempi vaihtoehto kielitaidoltaan heikommille
opiskelijoille osoitukseksi virkamiesruotsin vaatimusosan osittaisesta täyttymi-
sestä korkeakouluopintojen yhteydessä. Kielilainsäädännön mukaan virkamies-
ruotsia astetta alemmassa tutkinnossa ymmärtämisen taito osoitetaan luetun ja
puhutun ymmärtämien osakokeilla, jotka sisältyvät virkamiesruotsin kirjalliseen ja
suulliseen osakokeeseen (virkamiesruotsin tutkintoon).
Kielilainsäädäntöön ja korkeakoulujen tutkintoasetuksiin pohjautuva virka-
miesruotsin vaatimusosuus oli kirjattu monessa korkeakoulussa erityisalojen ruot-
sin opintojaksojen vaatimuksiin vain ”muodon vuoksi” vailla mitään todellista
sisältöä. Lain 424/2003 mukaan virkamiesruotsin taitovaatimus koskee tasapuoli-
sesti kaikkia korkeakouluopiskelijoita. Ruotsin kieltä tarvitsevien ja tarvitsematto-
mien opiskelijoiden erottelu heidän pääaineidensa mukaan on mahdotonta. Kk- ja
amk-opettajat olivat hyvin tietoisia, että esimerkiksi tietotekniikan alalla englanti
on suomen kielen lisäksi lähes ainoa käyttökieli ja että joillakin tekniikan aloilla
ruotsin tarve oli vähäistä