Pakkoruotsin puolustajat, keitä he ovat?

[NRR]

Ketkä meillä puolustavat pakkoruotsia?

1. Ruotsia puhuvien edunvalvojat säätiöineen ja RKP/folktinget-verkostoineen

Pakkoruotsi takaa kaksikielisyysnäytelmän jatkumisen ja tuo näytelmä on ruotsinkielisten edunvalvojien huipputuote.
- Pakkoruotsi takaa alemmat pääsyrajat ruotsinkielisissä jatko-opinnoissa, erityisesti suosikkialoilla, koska ihan kaikki ovat pakkoruotsin vuoksi muka potentiaalisia hakijoita.
- Se tuottaa etuajo-oikeuden hallinnon virkoihin ruotsinkielisille.
- Se pitää kaksikielisyysnäytelmää pystyssä ja näytelmä itse tuottaa erilaisia kaksikielisyysasiantuntijatehtäviä kaikille aloille, monille tasoille, erityisesti hallintoon ja suunnitteluun... ja myös kulttuurielämään.
- Kaksikielisyysnäytelmä on toki vain näytelmä, mutta jatkuvasti suomenkieliseen todellisuuteen kolhiutuva kuvitelma siitä, että vanhan ruotsinkielisen eliitin valta-asema maan historiassa oikeuttaisi ja toteuttaisi alle viiden prosentin vähemmistön vaatimukset aidosti kaksikielisestä maasta, pitää ruotsia puhuvat sopivan katkerina ja oman edunvalvontakoneistonsa äänestäjinä.

Näiden lähtökohta on "ruotsin asema ei saa heikentyä".


2. Suomenkieliset poliitikot erityisesti puolueiden johtopaikoilla, missä on kannattavaa tehdä lehmänkauppoja pakkoruotsista taloudellista ja poliittista tukea vastaan

Tämä ei tarkennusta kaivanne, sloganina "kaksikielisyys on rikkautta".


3. Kielissä lahjakkaat, jotka hyötyvät opintojen kielipainotuksesta ja pakkoruotsin turhuudesta

Pakkoruotsilla tehdään kouluttautuminen ja virkoihin hakeutuminen hankalammaksi maahanmuuttajille, dysleksikoille ja vähemmän kielellisesti suuntautuneille eli yleensä miehille, mutta myös vähemmän koulutusta hankkineiden kotien kasvateille. Pakkoruotsi tuo kilpailuetuja kovilla opiskelumarkkinoilla niille, joiden taitoprofiili ja taustatuki tekevät kielistä mielekkäitä kielten todellisesta tarpeesta riippumatta.

Sloganina "lisää kieliä".


4. Poliitikot ja virkamiehet, jotka eivät uskalla muuta kuin toistella liturgiaa "pakko on tasa-arvoa".

Pakkoruotsia kritisoivat opetusneuvokset paljastivat, miksi puhuivat avoimesti vasta eläkkeelle jäätyään: pakkoruotsi on poliittinen linjaus ja virkamiehen on oltava samalla linjalla poliittisen johdon kanssa tai oltava hiljaa. Palkka ja pesti pitävät hiljaisina. Sama koskenee pikkupoliitikkoja, jotka joutuvat peesaamaan isompiaan. Pakon puolustamisella saa myös ruotsinkielistä vaalirahaa.

Karuimmillaan tämä asenne ilmaistaan sanomalla: virkaruotsi ei tule poistumaan korkeakouluista, eivätkö nuoremme haluakaan korkeakoulutusta...


5. Ne, jotka uskovat pakon puolustamisen olevan osa siwistyneen ja hyvän ihmisen maailmankuvaa

Koska pakon kriitikot muka ovat juntteja, yleensä perussuomalaisia ja vielä rasisteja, niin hyvän ja siwistyneen ihmisen kuuluu kannattaa sitä, mitä juntit vastustavat.

Osalle pakkoruotsi on siis hyvää suvaitsevaisuutta ja osoitus liberaalista maailmankuvasta, jossa pakkopohjoismaistetaan ja vähemmistömyönteistetään pakkoruotsilla muka ihmisoikeuksien nimissä.

Sitten voi ylevästi todeta: "Opiskelkaa ruotsia, juntit!"

[NRR]

Monet kuuluvat useampiin ryhmiin. Esimerkiksi toimittajat.

[SJONS]

Menisikö tuo lista läpi esim. Suomen Kuvalehden kommenttipalstalla? Kannattaisi ainakin yrittää!

[TK]

NRR teki viiden kohdan listan pakkoruotsin puolustajista.
Tässä ajatuksiani listasta.

Kohta 1), rkp taustajoukkoineen on ilman muuta pakkoruotsin puolustajien kova ydinryhmä, jolle pakkoruotsi on "henki ja elämä". Arvelisin suurimman osan suruista kuuluvat tähän ryhmään.

Kohdat 3) ja 5), edustavat sellaisia "wannabe kaksikielisiä" -tyyppejä, kielellisesti lahjakkaita ja omasta mielestään sivistyneitä, jotka eivät hahmota eivätkä halua hahmottaa pakkoruotsin aiheuttamia negatiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, eivätkä välitä suomenkielisen kansan enemmistön mielipiteestä.

Kohta 2), poliitikot, joille pakkoruotsi on yksi pelimerkki poliittisia lehmänkauppoja tehtäessä. Arvelisin, että suurin osa (lähes kaikki) tietävät kyllä, että pakkoruotsi on sairas, tyhmä ja edesvastuuton systeemi, mutta poliittisessa pelissä toistaiseksi etuja tuottanut pelimerkki.

Kohta 4), virkamiehet kaikilla tasoilla joutuvat toistelemaan pakkoruotsin sloganeita ja nielemään paljon paskaa voidakseen pitää virkansa ja edetäkseen virkaurallaan. Poliittisella uralla etenemään pyrkivät ovat paljolti samassa asemassa kuin virkamiehet. Arvelisin, että suurin osa sekä virkamiehistä että aloittelevista poliitikoista kannattaa pakkoruotsin lakkauttamista, mutta ei julkisesti uskalla / ei voi asettua vastustamaan pakkoruotsitusta.

Pakkoruotsin varsinaisia puolustajia ovat oikeastaan vain kohtien 1, 3, ja 5 edustajat.