Hesari: "Ilman ruotsin kielen ymmärrystä käsityksemme suomalaisuudesta voi jäädä vajaaksi"
Lähetetty: 06.11.2018 02:58
Se on taas ruotsalaisuuden päivä ja hesari tarjoaa liirumlaarumia otsikolla "Jo Sibelius tunnisti kaksikielisyyden voiman, vaikka vävypojan uusi nimi ärsyttikin säveltäjää – nyt ruotsalaisuuden päivänä on aika juhlia kieliemme dynaamista vuorovaikutusta":
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005889322.html---
SUOMALAISUUTTA syvästi muokanneen kaksikielisyyden edut ovat yhä olemassa myös suomenkielisille. Yksi esimerkki tämän tunnistamisesta on ylioppilaiden soihtukulkueestakin tuttu tapa laulaa Saksassa syntyneen Paciuksen kansallislauluksemme noussut sävellys sekä Runebergin runon alkuperäiskielellä (Vårt land) että suomennoksena (Maamme).
Paljon saisi tapahtua ennen kuin kansanedustajat poistaisivat kaksikielisyyden Suomen perustuslain pykälästä nro 17.
Samalla vuoden 2004 kielilain käytännön toteutuminen sekä ruotsin aseman pohdiskelu esimerkiksi itärajamme tienoilla säilyvät kipakankin keskustelun aiheina. Perustuslain takaamaa toisen kielemme asemaa vastustetaan jopa niin, että se voi olla yksi syy suomenruotsalaisten muuttoliikkeeseen. Tällä vuosituhannella noin kuusi prosenttia eli noin 17000 suomenruotsalaisista on muuttanut Ruotsiin.
Ilman ruotsin kielen ymmärrystä käsityksemme suomalaisuudesta voi kuitenkin jäädä vajaaksi. Ilman sitä ei pääse nauttimaan myöskään skandinaavisesta tietokirjallisuudesta, josta vain osa käännetään suomeksi tai englanniksi.
SIBELIUS toimi yhdistävänä tekijänä erityisesti sortovuosien ja sotien aikaan. Nyt yhdistäviin symboleihin on vähemmän tarvetta. Samalla jaksamme riidellä yhä pienemmistä asioista.
Osaltaan tämä on ymmärrettävä vastareaktio takavuosien konsensushakuisuudelle, mutta nyt jopa kuplien sisälle syntyy uusia kuplia.
Näinä päivinä ruotsinkieliset voivat jakaantua vaikkapa niihin, joiden mukaan Antti Jokisenelokuvaa Helene Schjerfbeckistä pitää boikotoida, koska ruotsinkielinen Schjerfbeck puhuu elokuvassa ilmeisesti suomea – ja niihin, joiden mielestä fiktion tekijöille tulee edelleen sallia vapauksia. Jokinen on pyrkinyt rauhoittelemaan mieliä täsmentämällä SVT:lle, että elokuvassa ei puhuta pelkkää suomea.
Timo Koivusalon Sibelius-elokuva ei boikottivaatimuksia herättänyt, mutta toki Sibelius olikin kaksikielisempi kuin Schjerfbeck.
Suomenkieliset jakautuvat yhä esimerkiksi ruotsin kielen nykyisen aseman puolustajiin ja sen osittaista tai täydellistä purkamista vaativiin.
Jakolinjoja ilmestyy myös monien muiden identiteettiä määrittelevien leirien sisälle, ei siis vain leirien välille. Francis Fukuyamaepäilee uudessa Identity-kirjassa, että hyvät tarkoitukset identiteettirintamalla voivat lopulta ruokkia tasa-arvon sijasta vastakkainasettelua. Se taas voi ruokkia yksinkertaistavien populistien agendaa.
JAKOLINJOJEN vastapainoksi voi vaihteeksi miettiä asioita, jotka meitä vielä yhdistävät.
Ja kansalaiset, medborgare – tänä ruotsalaisuuden päivänä yksi yhdistävä piirre voi olla myös kaksikielisyyden dynaamisen vaikutuksen tunnistaminen suomalaisuudessa.