Tänäinen hesari kuvaa, miten ryhmä ohjaa ihmisten sympatian ja myötätunnon kokemista. Jutun mukaan kyky kovuuteen kanssaihmisiä kohtaan voi perustua myös näiden epäinhimillistämiseen. Aivojemme etuotsalohkon yleensä aktivoituu, kun kohtaamme muita ihmisiä muttei tietenkään silloin, kun olemme tekemisissä esineiden kanssa. Mutta jos koehenkilöt näkivät kuvia itselleen vieraasta, halveksitusta ihmisryhmästä, heidän aivonsa reagoivat samalla tavoin kuin esineitä katsoessa.
Tätä inhimillistä ominaisuutta käytetään nyt politiikassa tehokkaasti. Ja kaikilla tahoilla. Jokainen voi jopa löytää omasta mielestään jonkin ryhmän, johon on vaikea kohdistaa sympatiaa, ehkä ryhmän mustamaalaamisen vuoksi ja/tai siksi, että ryhmää käytetään johonkin tarkoitukseen esim. työolojen tai terveydenhuollon tai sananvapauden heikennyksiin.Esineellistettyjä ihmisiä kohtaan ei tarvitse olla samalla tavalla inhimillinen kuin olemme yleensä muita ihmisiä kohtaan, tutkijat sanovat. Niinpä tavallinen empatia ja moraali saavat väistyä.
Miten rikotaan pahan piiri, jotta pakkoruotsin ja kielipainotuksen aiheuttamista ongelmista voidaan puhua kokien sympatiaa erityisoppilaita, maahanmuuttajataustaisia, dysleksikkoja, poikia, matemaattisesti suuntautuneita jne. kohtasn?