Englannin kielen "vyöry" ja/tai "hyöty"
Lähetetty: 15.10.2018 07:37
Lingua franca on englanti. Onko ihmisillä oikeus opiskella mahdollisimman hyvä lingua franca?
Kaikki, jotka elävät nuorten lähellä, tuntenevat, miten tärkeää englanti on heille ja miten varhain esimerkiksi pojat kokevat olevansa osa maailmanlaajuista peliyhteisöä, jossa tsempataan, hiotaan ja koulitaan toisia kavereita muista maista - englanniksi.
Suomiareenalla joku vuosi sitten monikulttuurisuustutkija Pasi Saukkonen kertoi olleensa suuressa kielipolitiikan ammattilaisten tapaamisessa Genevessä ja siellä kuulemma oltiin yhtä mieltä siitä, että englanti on lingua franca ja englannin sujuva taito (paljon koulutaitoa laajempi) on oleellinen tulevaisuudessa. Lähimaiden ja kauppakumppanien kielien osaaminen on toki tärkeää. Saukkonen mainitsi venäjän, ruotsin, viron ja saksan. Tosiasiallisesti kielitaito hänen mukaansa hankitaan koulun ulkopuolella. Kysymys on Saukkosen mukaan myös siitä, mitä yhteiskunta tarjoaa koulutietojen päälle, jotta ihmiset voisivat omaksua sujuvan kielitaidon.
Jos sujuvaan englantiin panostaminen on ongelma ja tärvelee suomen kieltä, miten paljon suurempi ongelma onkaan kolmen vieraan kielen pakko-opiskelu alakoulun alusta yliopistoon? Englanti sentään saa vetoapua todellisesta tarpeesta, mutta muita kieliä täytyy useimpien kohdalla tekohengittää ja ne vievät vain voimia muusta, oleellisemmasta, myös suomen kielestä.
Onko englanti tappajakieli?
On arveltu, että maailman kielten monimuotoisuus kutistuu hiljakseen kohti muutamaa ns. tappajakieltä. Näin voi toki käydä, jos ihmiset temmataan kieliyhteisöistään ja siirretään osaksi globalisaation liikkuvaa työvoimaa. Mutta tässä minusta ongelma on pyrkimys tehdä ihmisistä nomadeja, ei se, että lingua francakin löytyy.
Eräässä seminaarissa kieltentutkija korosti, ettei englanti ole 'tappajakieli', joka tukahduttaa kansalliset kielet. Lingua franca -englanti on tutkijan mukaan oma kielenkäyttömuotonsa, joka ansaitsisi myös tutkimusta omista lähtökohdistaan. Hänen mukaansa englantia ei kansainvälisessä yhteistyössä käytetä identifioitumiseen, vaan ainoastaan viestintään, ja oma kieli säilyy identifioitumisen välineenä. Siksi englantia ei hänen mielestään kannata pitää uhkana. Olen taipuvainen ajattelemaan samoin.
On kuulemma arvioitu, että 90%:ssa tilanteista, joissa maailmassa puhutaan englantia, ei ole yhtään syntyperäistä puhujaa paikalla. Kyse on siis erilaisesta kielestä ja sitä pitäisi tutkia ihan eri lähtökohdista kuin muita kieliä.
Kuuntelemmeko, mitkä ovat nuorten ja heidän perheittensä omat toiveet ja tavoitteet?
Kielikoulutus on osa koulutuksen kokonaisuutta, jossa pitäisi olla tavoitteena sekä nuoren persoonallinen kasvu että hänen tulevaisuudessa tarvitsemiensa taitojen kannalta oleelliset perustaidot, myös mahdollisuus kiinnostua ja syventyä itselle tärkeisiin asioihin. Yleissivistyksestä en nyt välitä puhua, koska se vaatii aika lailla tilaa ja näkökulmia - annan Esko Valtaojan sanoittaa teemaa:
Mitkä ovat oleellisia kysymyksiä?
Itse haluaisin kuulla,
- mistä puhutaan, kun puhutaan "suomen kielen suojelusta" tai "pakkoenglannista",
- mikä oikeasti on ongelma ja mitkä oikeasti ovat nuorten tarpeet kielitaidon suhteen,
- millä keinoin suomea äidinkielenä ja toisena kielenä tulisi vahvistaa ilman, että jälleen kerran riistetään suomenkielisiltä ihmisiltä oikeus arvioida itse omia kielitarpeitaan,
- voisiko suomen kieltä vahvistaa (erityisesti kielen ongelmia omaavien kohdalla) vaikkapa ylimääräisellä suomenkieliseen tarjontaan keskittyvällä elokuva-, kirjallisuus- ja mediaopinnoilla vieraiden kielten sijaan?
Kaikki, jotka elävät nuorten lähellä, tuntenevat, miten tärkeää englanti on heille ja miten varhain esimerkiksi pojat kokevat olevansa osa maailmanlaajuista peliyhteisöä, jossa tsempataan, hiotaan ja koulitaan toisia kavereita muista maista - englanniksi.
Suomiareenalla joku vuosi sitten monikulttuurisuustutkija Pasi Saukkonen kertoi olleensa suuressa kielipolitiikan ammattilaisten tapaamisessa Genevessä ja siellä kuulemma oltiin yhtä mieltä siitä, että englanti on lingua franca ja englannin sujuva taito (paljon koulutaitoa laajempi) on oleellinen tulevaisuudessa. Lähimaiden ja kauppakumppanien kielien osaaminen on toki tärkeää. Saukkonen mainitsi venäjän, ruotsin, viron ja saksan. Tosiasiallisesti kielitaito hänen mukaansa hankitaan koulun ulkopuolella. Kysymys on Saukkosen mukaan myös siitä, mitä yhteiskunta tarjoaa koulutietojen päälle, jotta ihmiset voisivat omaksua sujuvan kielitaidon.
Jos sujuvaan englantiin panostaminen on ongelma ja tärvelee suomen kieltä, miten paljon suurempi ongelma onkaan kolmen vieraan kielen pakko-opiskelu alakoulun alusta yliopistoon? Englanti sentään saa vetoapua todellisesta tarpeesta, mutta muita kieliä täytyy useimpien kohdalla tekohengittää ja ne vievät vain voimia muusta, oleellisemmasta, myös suomen kielestä.
Onko englanti tappajakieli?
On arveltu, että maailman kielten monimuotoisuus kutistuu hiljakseen kohti muutamaa ns. tappajakieltä. Näin voi toki käydä, jos ihmiset temmataan kieliyhteisöistään ja siirretään osaksi globalisaation liikkuvaa työvoimaa. Mutta tässä minusta ongelma on pyrkimys tehdä ihmisistä nomadeja, ei se, että lingua francakin löytyy.
Eräässä seminaarissa kieltentutkija korosti, ettei englanti ole 'tappajakieli', joka tukahduttaa kansalliset kielet. Lingua franca -englanti on tutkijan mukaan oma kielenkäyttömuotonsa, joka ansaitsisi myös tutkimusta omista lähtökohdistaan. Hänen mukaansa englantia ei kansainvälisessä yhteistyössä käytetä identifioitumiseen, vaan ainoastaan viestintään, ja oma kieli säilyy identifioitumisen välineenä. Siksi englantia ei hänen mielestään kannata pitää uhkana. Olen taipuvainen ajattelemaan samoin.
On kuulemma arvioitu, että 90%:ssa tilanteista, joissa maailmassa puhutaan englantia, ei ole yhtään syntyperäistä puhujaa paikalla. Kyse on siis erilaisesta kielestä ja sitä pitäisi tutkia ihan eri lähtökohdista kuin muita kieliä.
Kuuntelemmeko, mitkä ovat nuorten ja heidän perheittensä omat toiveet ja tavoitteet?
Kielikoulutus on osa koulutuksen kokonaisuutta, jossa pitäisi olla tavoitteena sekä nuoren persoonallinen kasvu että hänen tulevaisuudessa tarvitsemiensa taitojen kannalta oleelliset perustaidot, myös mahdollisuus kiinnostua ja syventyä itselle tärkeisiin asioihin. Yleissivistyksestä en nyt välitä puhua, koska se vaatii aika lailla tilaa ja näkökulmia - annan Esko Valtaojan sanoittaa teemaa:
Valtaoja kysyy myös, kauanko kestää, ennen kuin korvissamme on pieni kuuloke, joka simultaanitulkkaa paremmin kuin mihin itse pystymme? Luultavasti pienten kielten välillä ei vuosiin tai vuosikymmeniin saada sujuvaa käännöstä, mutta tässäkin englanti on luultavimmin se ensimmäinen, johon käännetään ja josta käännetään.Monipuolinen kielitaito on aarre, mutta niin on moni muukin taito. Valitettavasti mikään osaaminen ei tule itsestään, vaan vaatii kovaa työtä ja aikaa – joka on aina pois jostain muusta. --- todellisuudessa laajan kielitaidon merkitys vaikkapa työelämässä on lähes olematon. Tehdäänpä pieni gallup. Kuinka usein käytät ruotsia --- paljonko olet tarvinnut saksaa, ranskaa, tai jotain muuta koulussa oppimaasi kieltä? Entäpä sama kysymys englannin kielestä? No niin, sitähän minäkin. Tätä kysymystä ei vain koskaan esitetä, koska kansan antama omaan kokemukseen perustuva vastaus olisi niin kovin poliittisesti epäkorrekti. ----
[Kielikoulutuksen kansallisen kehittämishankkeen] keskeisin suositus on, että kouluissa aletaan ensimmäisenä vieraana kielenä opettaa jotain muuta kuin englantia. Ja jos tämä katastrofi ei vielä riitä, niin kaikissa yliopistotutkinnoissa tulisi alkaa vaatia vähintään kahden vieraan kielen taidon osoittamista [virkaruotsin lisäksi].---
On tietoja ja taitoja, jotka jokaisen olisi pakko osata. Luku- ja kirjoitustaito, oma äidinkieli, filosofian opettama ajattelun taito, matematiikka, ja perustiedot ympäröivästä todellisuudesta – ihmisen historiasta biologiaan, fysiikkaan, yhteiskuntaoppiin ja muihin maailman ymmärtämisen aakkosiin. Niin, ja englannin kieli, tuo yleismaailmallisen kommunikoinnin kieli.
Tuohon ydinosaamiseen eivät ruotsi ja muut kielet kuulu eivätkä mahdu.
Mitkä ovat oleellisia kysymyksiä?
Itse haluaisin kuulla,
- mistä puhutaan, kun puhutaan "suomen kielen suojelusta" tai "pakkoenglannista",
- mikä oikeasti on ongelma ja mitkä oikeasti ovat nuorten tarpeet kielitaidon suhteen,
- millä keinoin suomea äidinkielenä ja toisena kielenä tulisi vahvistaa ilman, että jälleen kerran riistetään suomenkielisiltä ihmisiltä oikeus arvioida itse omia kielitarpeitaan,
- voisiko suomen kieltä vahvistaa (erityisesti kielen ongelmia omaavien kohdalla) vaikkapa ylimääräisellä suomenkieliseen tarjontaan keskittyvällä elokuva-, kirjallisuus- ja mediaopinnoilla vieraiden kielten sijaan?