Uusi kielipolitiikka kirjoitti: ↑21.07.2018 13:52
Ei ole niin oleellista montako pakollista kieltä koko kouluajan ohjelmaan kuuluu. Oleellisinta on se, saako valita kielet, joita joutuu opettelemaan.
Terveelle järjelle ei ole oleellista, mutta etkö muista, että pakkoruotsi tuli aikoinaan RKPn vedätyksen kautta vetoamalla siihen, että suomenkielinen on tyhmä, jos ei opi kahta kieltä, vaikka alkuperäinen ehdotus oli vain yksi vieras kieli. Meidän on muistettava, että olemme tekemisissä äärimmäisen röyhkeän tahon kanssa, jonka ainoa motiivi kielten määrän lisäämisessä on vain ja ainoastaan ruotsin pakollisuuden säilyttäminen.
Näin oli jo 1968 ja näin on 2018.
Siksi on hyvä käydä keskustelua, montako kieltä jokaisen suomalaisen pitää osata, kaksi vai neljä? Mikä siis on toisaalta kohtuullinen yksilöllinen vaatimus (tutkintovaatimuksiin), mikä taas kansallinen tavoite kielivarannon suhteen ja miten näiden yhteensovittaminen toteutetaan.
Suomessa pitää osata kieliä ( kansan monikielisyys) mutta jokaisen ei voida olettaa olevan monikielinen.
Kielet eivät suurimmalle osalle ole oleellisia. Osa oppii kieltä vain, mikäli tarvitsee sitä jatkuvasti arjessa. Ne, joille kielet ovat vaikeita, eivät hyödy pakollisista lisäkielistä. Kielipainotus kaikille on julma, järjetön ja tietoisesti syrjivä ratkaisu. Taustalla on aina eliitin koulutuksen tukeminen.
"Kolme vierasta kieltä kaikille ei ole realismia", vastasivat pakkoruotsia kritisoineet opetusneuvokset pakkoruotsittajien ehdotukseen, että laaja kielivaranto saavutetaan, kun englannin ja ruotsin oheen tulee kaikille kolmas vieras kieli.
Pakkoenglannista puhujille vastasi monikulttuurisuustutkija Saukkonen tuomalla terveiset alan ulkomaisesta seminaarista: "Jatkossa on tärkeää sujuva englannin taito, paljon kouluenglantia sujuvampi".
Valtaojalta Turun Sanomien saatiin kolumnissa 27.12.2017 kaikki oleellinen kritiikki vasta ilmestynyttä kansallisen kielistrategian uutta versiota kohtaan:
Monipuolinen kielitaito on aarre, mutta niin on moni muukin taito. Valitettavasti mikään osaaminen ei tule itsestään, vaan vaatii kovaa työtä ja aikaa – joka on aina pois jostain muusta.
--- todellisuudessa laajan kielitaidon merkitys vaikkapa työelämässä on lähes olematon.
Tehdäänpä pieni gallup. Kuinka usein käytät ruotsia --- paljonko olet tarvinnut saksaa, ranskaa, tai jotain muuta koulussa oppimaasi kieltä?
Entäpä sama kysymys englannin kielestä? No niin, sitähän minäkin. Tätä kysymystä ei vain koskaan esitetä, koska kansan antama omaan kokemukseen perustuva vastaus olisi niin kovin poliittisesti epäkorrekti. ----
Turun yliopiston vararehtori --- Pyykkö --- Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta.
Keskeisin suositus on, että kouluissa aletaan ensimmäisenä vieraana kielenä opettaa jotain muuta kuin englantia. Ja jos tämä katastrofi ei vielä riitä, niin kaikissa yliopistotutkinnoissa tulisi alkaa vaatia vähintään kahden vieraan kielen taidon osoittamista [ns. toisen kotimaisen lisäksi]. Uudistuksen hinnaksi arvioidaan viisikymmentä miljoonaa vuodessa.
On tietoja ja taitoja, jotka jokaisen olisi pakko osata. Luku- ja kirjoitustaito, oma äidinkieli, filosofian opettama ajattelun taito, matematiikka, ja perustiedot ympäröivästä todellisuudesta – ihmisen historiasta biologiaan, fysiikkaan, yhteiskuntaoppiin ja muihin maailman ymmärtämisen aakkosiin. Niin, ja englannin kieli, tuo yleismaailmallisen kommunikoinnin kieli.
Tuohon ydinosaamiseen eivät ruotsi ja muut kielet kuulu eivätkä mahdu.
--- kauanko kestää, ennen kuin korvissamme on pieni kuuloke, joka simultaanitulkkaa paremmin kuin mihin itse pystymme? Googlehan jo lupailee tällaisia kauppoihin. Kukaan ei voi oppia kaikkia kieliä, mutta parinkymmenen vuoden sisään meillä kaikilla on kyky kommunikoida kaikilla kielillä.
http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/3 ... ito?sivu=1
Mutta tämän keskustelun vieminen eteenpäin näyttää toivottomalta. Folktingetin "lisää kieliä"-propaganda menee näköjään läpi...
Vai onko tapaa, jolla herätellä ihmisiä?
