vapaakielivalinta.fi

Vapaa kielivalinta ry on aivan liian suppealla agendalla liikkeellä.
Haastan kaikki pohtimaan, miten vapaa kielivalinta - brändiä voidaan kehittää laajemmaksi, esim oikeudeksi omaan kieleen, oman kielitietoisuuden lisäämiseen, kohti vastaavia uskonnonvapauden erilaisia määritelmiä. Nyt yhdistys on kutistunut nurkkaan häpeämään, vaikka se voisi olla kieikeskustelun trendisetteri, suunnannäyttäjä.

Vapaa kielivalinta ry voisi ottaa Suomalaisuuden liiton paikan, koska liitto keskittyy lippuasioihin ja sukukansatoimintaan.
Se ei edistä kielipolitiikan muutosta millään tavalla.

Kielipolitiikan muutos lähtee kielivapaudesta, vapaudesta päättää omasta kielellisestä suuntautuneisuudesta, omasta identiteetistä, omista prioriteeteista. Oma ajattelu ylhäältä annetun sijasta.Ei vain koulutuksessa, vaan kaikessa kieleen liittyvässä. Vapaa, vapaus
Ei siis vain koulutuskysymys!

Vapaan kielivalinnan riveihin pitäisi saada myös maahanmuuttajataustaisia, joilla on käsitys maahanmuuttajataustaisten nuorten ongelmista kielten suhteen.

Kieltenopettajissa on varmasti myös niitä, jotka voisivat olla kiinnostuneita.

Meillä pitäisi olla käynnissä myös jatkuva pohdinta siitä, mitkä ovat koulutuksen arvot ja tavoitteet.

Meillä on erilaisia missioita.

1. Ruotsi ei voi olla pakollinen millään tasolla

Pakkoruotsin kaltaista pientä, kaikille alakoulusta yliopistoon pakollista vähemmistökieltä ei ole missään muualla maailmassa.

Perussuomalaisten poliittinen suunnittelija yllätti kannattamalla pakkoruotsia sanomalla: "Ruotsi ei merkittävästi poikkea muista ”pakoista”, joita kouluissa on ja joita siellä tulisi olla."

Meitä vapaamman kielivalinnan kannattajia kaiketi yhdistää näkemys siitä, että ruotsin kieli, vaikka onkin yksi pienistä vähemmistökielistämme ja historiallisen emämaan kieli ja toistaiseksi maan toinen kansalliskieli, ei todellakaan ole verrattavissa "pakkomatematiikkaan" tai "pakkolukutaitoon". Vieraan kielet ei ole yksi oppiaine vaan oppiainekori ja kaikkialla maailmassa siitä korista poimitaan kohtuudella ja oppilaan taipumuksia, tavoitteita tai taustoja kuunnellen. Kaikki pakkoruotsille annetut selitykset kelpaavat korkeintaan valinnaiskielen markkinointiin, ei pakollisuuden perusteluun.

2. Englannin osaamista ei saa heikentää

Itselleni on tärkeää sekin, että oppilailla on oikeus niin hyvään englannin kielen tasoon kuin mahdollista. Monikulttuurisuustutkija Saukkonen toi aikanaan terveiset suuresta kielipolitiikan ammattilaisten tapaamisessa Genevessä ja siellä kuulemma oltiin yhtä mieltä siitä, että englanti on lingua franca ja englannin sujuva taito (paljon koulutaitoa laajempi) on oleellinen tulevaisuudessa.

Meillä ollaan suunnittelemassa peruskoulun alaluokille kolmea pakollista vierasta kieltä, vieläpä niin, ettei ensimmäinen kieli olisi englanti. Useimmat vanhemmat ovat kuitenkin halunneet nimenomaan lasten aloittavan englannilla - ellei sitten muulla kielivalinnalla pyritä varmistamaan paikkaa poikkeuksellisen hyvässä koulussa, jossa annetaan etusija kielilahjakkaille - näin valikoiden muutenkin sekä oppilaita että perheitä.

3. Toisesta vieraasta kielestä (meillä nyt pakkoruotsi) on saatava tarvittaessa vapautus

Kaksi vierasta kieltä kaikille on EU:n suositus, muttei mikään vaatimus. Myös meillä pitää toisesta vieraasta kielestä saada tarvittaessa vapautus. Nythän ruotsin vapautukset on lähes tyystin estetty, koska ruotsi on kuulemma "oikeus" - ja todellisuudessa vapautukset ruotsista murentaisivat ruotsivelvollisuuden alle jäävien nuorten lopunkin motivaation lukea ruotsia, sillä silloin muut voisivat ruotsin sijaan keskittyä oman tulevaisuutensa kannalta tärkeämpiin asioihin ja saisivat oleellisen edun.

4. Kolmen vieraan kielen vaatiminen kaikilta on kohtuutonta

Talvella ilmeistyi opetusministeriön tilaama ja ohjeistama kielivarantoselvitys tulevien kieliopintojen pohjaksi. Keskeisin suositus on siis, että kouluissa aletaan ensimmäisenä vieraana kielenä opettaa jotain muuta kuin englantia. Ja jos tämä katastrofi ei vielä riitä (näin professori Valtaojan sanoin), niin kaikissa yliopistotutkinnoissa tulisi alkaa vaatia vähintään ruotsin ja kahden muun vieraan kielen taidon osoittamista, siis kolmea vierasta kieltä. Kaikki kielet alkavat ehdotuksen mukaan alakoulussa ja jatkuvat siis korkeakouluihin asti.

Professori Valtaoja kuvasi koulutuksen tavoitteita näin: "On tietoja ja taitoja, jotka jokaisen olisi pakko osata. Luku- ja kirjoitustaito, oma äidinkieli, filosofian opettama ajattelun taito, matematiikka, ja perustiedot ympäröivästä todellisuudesta – ihmisen historiasta biologiaan, fysiikkaan, yhteiskuntaoppiin ja muihin maailman ymmärtämisen aakkosiin. Niin, ja englannin kieli, tuo yleismaailmallisen kommunikoinnin kieli. Tuohon ydinosaamiseen eivät ruotsi ja muut kielet kuulu eivätkä mahdu."

Ainoa kolmen pakollisen vieraan kielen malli löytyy pienestä Luxemburgista. Luxemburg on kaupunkivaltio, oikeastaan vain kaupunki, jolla on ollut oma yliopistokin vasta muutaman vuoden eikä siellä vieläkään ole mahdollista lukea muuta kuin lakia ja kieliä - muuten korkeampi koulutus haetaan naapurista, joko Saksasta tai Ranskasta, joiden molempien kielet ovat vaikuttaneet Luxemburgin omaan pieneen kieleen. Kieliopintojen raskaus (saksa, ranska ja englanti) Luxemburgissa kuitenkin hankaloittaa esim. maahanmuuttajanuorten valmistumista koulusta, he jäävät lähteitten mukaan usein ilman todistusta loppukokeiden suorittamisesta. Luxemburg on siis ainoa maa, jossa vieraita kieliä vaaditaan kolme - ja sielläkin kyse on vain maailmankielistä.

5. Koulutusta on kehitettävä huomioiden, että koulutuksen yleensä ja erityisesti koulujen kieltenopetuksen on pyrittävä palvelemaan erilaisia oppilaita: erityisoppilaiden laajaa kirjoa (esim. dysleksikkoja), enimmäkseen matemaattis-teknisesti suuntautuneita, maahanmuuttajia, erilaisia vähemmistöryhmiä,...

Ehkä on jokin parempi tapa luokitella vapaan kielivalinnan tasoja ja ulottuvuuksia. Mielelläni lukisin muitten näkemyksiä.

Mutta jos nyt lähdetään tästä, voimmeko olla samaa mieltä kuin tuosta ensimmäisestä ja toivoa, että saadaan mukaan riittävästi erilaisia näkemyksiä, jotta todellinen kielivapaus syntyisi mosaiikkina erilaisista painotuksista?

Mökkijuhannus on erinomaista aikaa pohtia suuria linjoja. Avoimesta ikkunasta tulvii kesäaamun raikkaus, tuuli on tyyntynyt, aurinko nousee pilvistä villiintyneen ja tuoksuvan niityn yllä, muutama lintu laulaa ja elämä odottaa hetken. Kiitos Ajatuspajalle haasteesta!

Ajatuspaja kirjoitti: ↑23.06.2018 14:41 Vapaa kielivalinta ry on aivan liian suppealla agendalla liikkeellä.
---
Kielipolitiikan muutos lähtee kielivapaudesta, vapaudesta päättää
omasta kielellisestä suuntautuneisuudesta,
omasta identiteetistä,
omista prioriteeteista.
Oma ajattelu ylhäältä annetun sijasta.
Ei vain koulutuksessa, vaan kaikessa kieleen liittyvässä. Vapaa, vapaus
Ei siis vain koulutuskysymys!

* Kielellinen suuntautuneisuus

Kielellinen suuntautuneisuus saattaisi tarkoittaa todellista kielitaitoprofiilia - ja myös sen kirjaamista virallisiin rekistereihin. Mitä muuta?

* Identiteetti

Oma identiteetti "tarkoittaa psykologiassa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään. Identiteetin perustana ovat ihmisten omat persoonalliset ominaisuudet, jotka voivat muuttua tai kehittyä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa". Identiteettityö, jota tehdään kouluissa ja yhteiskunnassa tulisi tehdä näkyväksi, jotta olemme paremmin perillä siitä, millaiseksi meidän halutaan kokevan itsemme. Avoin tai piilotettu nordismi ja "Suomi on ruotsalainen"-propaganda on tällä hetkellä osa koulun ja yhteiskunnan meihin kohdistamaa identiteettityötä, eräänlaista valemuistojen istuttamista kansakuntaan. Mitä muuta?

* Prioriteetit

Omat prioriteetit syntyvät yksilön taipumuksista, taustoista ja tavoitteista - ja elämäntilanteesta. Oikeus toteuttaa itseään parhautensa, vahvuuksiensa ja unelmiensa kautta on tärkeä. Mitä muuta?

* Ajattelu

Kielten painotus sivistysliturgiassamme on tällä hetkellä haastamatta. Valtaoja yritti sitä kirjoittaessaan: "On tietoja ja taitoja, jotka jokaisen olisi pakko osata. Luku- ja kirjoitustaito, oma äidinkieli, filosofian opettama ajattelun taito, matematiikka, ja perustiedot ympäröivästä todellisuudesta – ihmisen historiasta biologiaan, fysiikkaan, yhteiskuntaoppiin ja muihin maailman ymmärtämisen aakkosiin. Niin, ja englannin kieli, tuo yleismaailmallisen kommunikoinnin kieli. Tuohon ydinosaamiseen eivät ruotsi ja muut kielet kuulu eivätkä mahdu."

Vaikka siis kieli (lähinnä äidinkieli mutta myös koulukieli, työkieli) on oleellinen ajattelumme kehittymisen kannalta ja kulttuurin siirtämisen ja rakentamisen kannalta, tämä ei tarkoita, että "lisää kieliä" parantaisi yksilön ja yhteisön ajattelun taitoja. Päinvastoin. Meillä valitun kielipainotuksen sloganiksi kävisi paremmin "lisää kieliä ja vähemmän ajattelun taitoja".

Ajattelun taidot vaativat niiden harjaannuttamista moninaisissa ympäristöissä (läheiset ihmissuhteet, työt ja harrastukset, kaikkinainen luovuus, taide, koulutuksen piirissä taito- ja taideaineet, matematiikka ja filosofia, historia ja psykologia, luonnontieteet ja teknologia,...). Painotukset ovat tosiaan kunkin omia ja erityisesti kielet ovat monen kohdalla enemmän haitta kuin kutsu ajattelun taitojen kehittämiseen. Ne, joille kielet ovat luontaisesti helppoja, tietysti saavat ajatteluaan kehitettyä myös niiden kautta suuntaan, joka on juuri heille ominainen.

* Vapaus

Vapautta voidaan tavoitella ajan ja paikan ehdoilla, uusi aika ja uusi paikka saavat vapaudenkin näyttämään taas erilaiselta.

Kunnioitus on lähempänä sitä, mitä tässä ja nyt haen. Erilaisten ihmisten ainutkertaisten taitoprofiilien ja identiteettimosaiikkien kunnioitus - ja avoin puhe siitä, millaisia empaattisia tai opportunistisia toiveita meillä on toistemme ja yhteiskunnan suhteen.

Mitä muuta?

Tiedättekö, miten syntyi feministinen liike. Se syntyi, kun huomattiin, että jokaisessa puolueessa oli "tärkeämpiä" asioita kuin naisten asema. Feminismi ei koskaan sanana voittanut ihmisiä puolelleen, mutta koska hyvin toimeentuleviin perheisiin syntyi tyttöjä, perheet halusivat lapsilleen samat mahdollisuudet ja huomaamattaan kasvattivat itsestään ja lapsistaan tasa-arvon kannattajia. Nyt syrjäytyvät erityisesti vähemmän vahvoilla olevien perheiden pojat, mutta poikien syrjiminen on jo sillä asteella, että muissakin perheissä olisi valmiutta asettua poikiensa tueksi turhia kieliopintoja vastaan.