Hesarin juttua ei nostettu linkkinä pääsivulle ja lukijakunta on muutenkin juhannuksen vietossa, joten keskustelua ei paljoa ole. Päivystävä pakkoruotsin ystävä, joka yleensä pauhaa pakkoenglannista ja suomen turhuudesta, on nyt siistinyt kielenkäyttöään:
Jos suomalaisten kielitaidon monipuolisuus ja taitotaso huolettaa, niin ensi kädessä tulisi pyrkiä siihen, että pitkän kielen valintamahdollisuudet kasvavat koko maassa. Pitkässä kielessä saavutettavat tulokset ovat kuitenkin ymmärrettävästi keskimäärin parempia kuin selvästi vähemmän aikaa opiskelluissa kielissä. Ottaen huomioon englanninkielisen kulttuurin ylivallan ja vahvan läsnäolon myös meillä, niin monille riittäisi koulussa huomattavasti vähäisempikin englannin opiskelu sellaisen tason saavuttamiseksi, joka riittäisi tavallisessa kanssakäymisessä monin paikoin maailmaa. Kukaan ei ole myöskään kieltämässä halukkailta englantia pitkänä kielenä.
Tässä on nyt pari muuttujaa.
Ensinkin juuri A1-englanti on opetusministeriön tulevia kieliopintoja pohjustavassa selvityksessä (Pyykön paperi) se, joka muka pitäisi korvata jollakin muulla pitkällä kielellä. Englannin osaamisen vaarantaa jo se, jos sen rinnalle tulee ehdotettu toinen pakollinen pitkä A-kieli kieli. Osa oppilaista ei opi edes lukemaan ekalla, mutta heidän pitäisi ekalla ja kolmannella aloittaa kahden pitkän vieraan kielet opinnot!
Toiseksi englanti yhdistää tieteen, tekniikan sekä työelämän ja harrastusten piirissä ihmisiä, joille englanti ei ole äidinkieli. Englanti on siis ensisijassa kansainvälisen kommunikaation eikä paikallisen kulttuurin kieli. Englanti on perheiden oma viisas valinta, ei pakko.
Voidaan tietysti myös entisestään korostaa englannin merkitystä ja tehdä englannista koko maassa ainoa pakollisena opiskeltava vieras kieli ilman velvollisuutta minkään muun kielen opiskeluun, ja käyttää lisätunnit muuhun. Näin on tehty jossain muualla.
Aivan. Jossain muualla tarkoittaa lähes kaikkialla, myös Ruotsissa ja meillä Ahvenanmaalla,... Vaikka toinen vieras kieli olisikin yhteinen, siitä saa tarvittaessa vapautuksen - toisin kuin meillä pakkoruotsista, josta ei juuri vapautuksia jaella. Muualla ei ole intressiä jättää ihmisiä kieliopintojen takia vaille asiaosaamista ja tutkintoa.
Mutta tuo yllä oleva lainaus oli jo harvinainen myönnytys. Siitä palattiin nopeasti nordistiseen liturgiaan, ilman junttileimoja ja idän uhkaa tosin:
Minulle pakollinen ruotsin opetus ja opiskelu on kysymys ensi kädessä yhteydestä meille läheiseen ja omaan pohjoismaiseen kulttuuripiiriin. Siksi pidän tähän liittyvää kielen ja kulttuurin opiskelua kaikille tärkeänä ainakin jossain määrässä ja jollain tavoitetasolla.
Tätä lausumaa on sorvattu: "Pidän tärkeänä pohjoismaisen kielen ja kulttuurin opiskelua kaikille ainakin jossain määrin". Onhan tuossa hiukan tingitty pohjoismaisesta kielijulistuksesta, jossa jokaisen pohjoismaalaisen oikeus on ymmärtää sujuvasti yhtä skandinaavista kieltä.
"Avain kielitaitoon" löytyy nyt kuitenkin A-kielten lisäämisestä:
Osa nykyisistä pakollisen opetuksen melko vähäisistä resursseista voidaan kenties niin päätettäessä käyttää muuhun kieltenopetukseen. Todellinen avain kielitaidon tason monipuolistamiseen ja nostoon on kuitenkin pitkän kielen opiskelumahdollisuuksien monipuolistamisessa. Aloitetaan sieltä.
A-kielien lisääminen, varsinkaan pakollisena, ei ole ratkaisu. Todellisuudessa esimerkiksi pitkän A-ruotsin lukijat usein vaihtavat B-ruotsiin, koska eivät ole oppineet ruotsiaan. Ainoastaan kielikylpyluokilla tilanne on toinen. A-kielten hehkuttaminen on pelkkää elitismiä, koska kaksi A-kieltä vaikeuttaa vähemmän akateemisesta kodista tulevan keskiverto-oppilaan tai kielissä haasteita omaavan oppilaan opiskelua oleellisesti alusta alkaen. Tähän asti opettajat ovat tiukasti varoitelleet valitsemasta viitosella A-kieltä, jollei englannissa ja äidinkielessä pärjää hyvin - nyt äkkiä toinen A-kieli on se, jolla muka kielitaitoa lavennetaan. Ja sitten pakkoruotsi päälle.
Tätä "pitkän kielen opiskelumahdollisuuksien monipuolistamista" (eli Pyykön esityksessä kahta pakollista pitkää kieltä, jolloin ei aloiteta englannilla) tullaan jatkossa hehkuttamaan, samoin "Helsingin mallia":
Niinkin suuri opetuksen järjestäjä kuin Vantaan kaupunki antaa mahdollisuuden opiskella ainoastaan englantia perusopetuksen pitkänä kielenä. Valtaosassa Suomen kuntia tilanne on aivan sama. Kyse on silloin pakkoenglannista. Helsingissä on sentään muitakin mahdollisuuksia: pitkäksi kieleksi voi jo nyt valita englannin, espanjan, ruotsin, ranskan, saksan tai venäjän.
Lista Helsingissä tarjolla olevista kielistä on tarkoituksella kirjoitettu väärin ja sijoitettu oppilaiden perheiden suosima espanja heti englannin jälkeen, kun sitä todellisuudessa ei tarjota juuri missään. Helsingissä painopisteeksi A1-kielissä on valittu ruotsi ja ranska. Saksaa on jo selvästi vähemmän ja espanjaa ja venäjää tuskin lainkaan.
Tämä on tarkoitushakuista liturgiaa, mutta nyt siistittynä - pahaenteistä. Folktinget on jakanut uudet keskusteluohjeet.
.