vapaakielivalinta.fi

Huolestunut ahvenanmaalta kertoo:

Olemme nähneet viimeisten 10 vuoden aikana, että pakollinen ruotsi otettiin pois ylioppilaskirjoituksista, tulee yhä suurempia vaatimuksia siitä, että ruotsin osaamisen vaatimus tulisi poistaa julkisten virkojen hakukriteereistä. Pidemmällä aikavälillä, tuollaisilla pienillä askelilla ruotsi suljetaan pois, kun otetaan pois kannusteita ja rohkaisuja opiskella ruotsia.

https://m.iltalehti.fi/kotimaa/20180608 ... 9_u0.shtml

Siis pakollinen yo-koe ruotsin kielessä olisi "kannuste" ja pakollinen virkamiesruotsi viran ehtona on "rohkaisu"? Vai toisinpäin?

Kannuste ja rohkaisu ovat nimenomaan vapaaehtoisuuden kantavia voimia.Pakottaminen ei ole rohkaisua tai kannustamista, vaan alistamista ja simputtamista. Miten voi olla noin kieroutunut ajatusmaailma?

Kannustan sinua kirjoittamaan ruotsin omasta vapaasta tahdostasi, koska ruotsista saattaa olla sinulle hyötyä, jos hakeudut julkiseen virkaan..

Pakotan sinut kirjoittamaan ruotsin,koko tutkinnon estämisen uhalla.

Aivan eri asia.

Pakkoruotsin kannattajien puhetapa on ihan uskomattoman orwellilaista.

Pakko on oikeus, kannuste ja rohkaisu...

Uusi kielipolitiikka kirjoitti: ↑19.06.2018 17:56 Vihreät on palautettu ruotsin kielen asemaa edistäväksi puolueeksi..
Ja ruotsin kielen aseman edistäminen on suomeksi
"Lisää pakottamista enemmistölle".

6. Edistetään ruotsin kielen asemaa.
Ruotsin kieli on luonnollinen ja keskeinen osa suomalaisuutta, ja ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien toteutuminen turvataan

https://www.vihreat.fi/vihrea-politiikk ... utumisesta

Niin. Muutama kohtelias fraasi ruotsista tarkoittaa lisää pakkoruotsia kaikille. Uuskieltä tämäkin.

Pakkoruotsiliturgiassa on kaksi tasoa: lepertelytaso ja "Suomi on ruotsalainen"-taso

Periaatteessa ihmiset ovat tottuneet tällaiseen lepertelypuheeseen osana ruotsinkielisten ikiaikaista hyvittelyä: ruotsi, ruotsi, javisst, luonnollinen ja keskeinen osa, kielellisiä oikeuksia blaa blaa...

Mutta taustataso edustaa jo paljon rajumpaa ja todellisuudelle vierasta uskonoppia, jossa muka
- historia yksiselitteisesti oikeuttaa Suomessa vallitsevan kielipoliittisen tilanteen, jossa 5%:n vähemmistöä kohdellaan kuin se olisi 50% väestöstä ja vähän enemmänkin,
- Suomen menneisyys on "ruotsalainen" ja suomalaisuus ilman ruotsalaisuutta on historiatonta ja kulttuuritonta, siksi ruotsalaisuutta tulee ymmärtää ja muistaa ja vaalia
- pakkoruotsin kriitikkojen maailmankuvasta puuttuu suomalaisuuden syvempi ymmärrys,
- pakkoruotsin kriitikkojen on tietämättömyytensä ja asenneongelmansa vuoksi vaikea nähdä historian relevanssia, heidän nykyhetkeään luonnehti pettymys politiikkaan, jopa ruotsiviha, ja heidän tulevaisuudenkuvassaan on harhaisia kuvitelmia yksilöllisistä valinnoista yhteisöllisen, historiaan ja pohjoismaisuuteen nojaavan hyvän sijaan.

Tämä taustataso yleensa verhotaan sellaiseen diipadaapaan, ettei sitä juuri kukaan jaksa lukea, mutta toisaalata diipadaapa julkaistaan tavalla, josta välittyy malli: tälle puheelle löytyy julkaisija, rahoitus ja taputapua.

Kesän "suuri pakkoruotsikeskustelu" SuomiAreenalla Porissa käydään ilman yhtään kriittistä näkemystä, ilmeisesti riemuiten kielikokeilun kaatumisesta, muistutellen virkaruotsin välttämättömyydestä ja hokien joitakin vanhoja fraaseja kuten "kukaan ei ole valittanut osaavansa liikaa kieliä". Varmasti saadaan myös annos uutta liturgiaa, jota HBL jo luonnosteli pääkirjoituksessaan 25.5.2018:

"Uusi, eurooppalaisuuden inspiroima identiteetti voittaa alaa. Yksikielisyys ei riitä, se ei riitä kapeammassa merkityksessä vain suomenkielisyytenä eikä edes laveampana yhdistelmä suomi, ruotsi, englanti. Tarvitaan osaamista monissa kielissä eikä ruotsi ole este tälle."

Tässä ollaan jo luomassa uuskielen seuraavaa versiota...

Huolimatta orwellilais retoriikan vahvuudesta kielikeskustelussa on havaittavissa yhä enemmän rehellisyyttä, mikä taas helpottaa pakkoruotsittajien argumenttien haastamista.

Orwellilaisuussa on se ongelma, että ensin pitää haastaa se valhe ja uuskieli, jota orwellilaisuus edustaa.
Kannattaako siis uhrata aikaa orwellilaisuuden suojamuurin murtamiseen, kun saman ajan voisi käyttää rehellisen kannanoton haastamiseen.

Sekä kokoomus että vasemmisto ovat nykyään rehellisempiä:

Ruotsi on nimenomaan velvollisuus, ei oikeus.

Mutta miksi ruotsin kielen pitää olla velvollisuus, miksi ei riitä,
että siihen on oikeus?

Mikä ihmeen velvollisuus minulla suomenkielisenä suomalaisena muka on ylläpitää ruotsin kielen asemaa?

Minulla on tärkeämpääkin tekemistä, millä voin auttaa yhteisöäni, maatani ja kansaani.
Esim valmistua nopeasti, jotta pääsen töihin tuottamaan hyvinvointia ja verotuloja sen sijaan, että joudun kamppailemaan poliittisen velvollisuuden täyttämisen kanssa saadakseni tutkinnon valmiiksi.