Opettajan provosoiva kirjoitus kymppiluokan oppilaiden perustaitojen puutteesta

[NRR]

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005696876.html

Kahdeksan vuotta kymppiluokalla ja Valma-koulutuksessa opettaneena olen yhä hämmästynyt välttämättömimpien perustaitojen puutteesta oppilaillani, jotka ovat muuten kyvyiltään aivan normaaleja nuoria.

Kymmenjärjestelmä on usealle vieras, nelinumeroisen luvun sanominen tuottaa vaikeuksia, kertolasku takkuilee, eikä prosenttilasku valtaosalla suju lainkaan. Ison alkukirjaimen käyttöä virkkeen alussa ei muisteta – ei edes omassa nimessä –, ­eikä kellään ole opeteltuna allekirjoitusta, jota kuitenkin tarvitaan kaikkiin sopimuksiin.

On selvää, että kyse on erityisoppilaista, joiden vaikeus on ollut hankalasti diagnosoitavissa. Näitä on joka luokalla. Osa onnistuu käymään peruskoulun kohtalaisin numeroin, mutta ongelmat näkyvät kuitenkin opiskelussa. Osa päätyy kympille tai jopoon.

Tämä on hulluuden huippu, mutta edes opettaja itse ei nähtä sitä huomaavan:

Ruotsi täytyy aloittaa aivan alusta, koska harva osaa edes laskea kymmeneen ruotsiksi, vaikka päättötodistuksessa arvosanana olisi seitsemän.

Seiska voi tulla ruotsista, jos on kiltisti mukana ja saa erityistä tukea, jossa suorittaa kokeen tuetusti heti kertaavan hetken jälkeen. Todellisuudessa ei pysty tuottamaan kieltä lainkaan.

[NRR]

Vastasin

Ison kirjaimen käytön vaikeus kuuluu lukivaikeuteen. Muut oppivat sen hetkessä ja muutamilla oppiminen kestää vuosia ja pienet alkukirjaimet jäävät sittenkin tekstiin, vaikka asia on kirjattu hopsiin/hojksiin jo kakkosella ja sitä kerrataan aktiivisesti läpi kouluvuosien, ihan joka tehtävässä niin kotona kuin koulussa.

Tietysti näitä vakkeuksia omaavat nuoret tarvitsisivat mahdollisuuden keskittyä oleelliseen. Usein muistin ongelmiin liittyy se, että esimerkiksi kieli, jota ei aktiivisesti käytä, katoaa viikoissa. Siksi onkin järjetöntä, että meillä on kaikille pakollinen ruotsi, jonka se kielellisesti heikoin osa oppilaista joutuu aina aloittamaan nollasta.

Ymmärrän opettajan turhautumisen, mutta meillä ei vielä hyväksytä oppimisvaikeutta elinikäisenä ominaisuutena, jonka pitää lisätä joustoja nuoren opiskeluun. Meillä sitkeästi halutaan pitää kiinni ajatuksesta, että "kaikki oppivat kaiken" ja "samat vaatimukset kaikille ovat tasa-arvoa".

Erilaisen oppijan tulisi saada keskittyä äidinkielen, matematiikan ja englannin perusteisiin ja muutamien tieteenalojen (historia, luonnontiede) maailmankuvan suuriin linjoihin.

Kiitos opettaja, että otit asian esille! Meillä erityislasten perheillä ei ole voimia toimia painostusryhmänä. Kasvatustieteilijät ovat paradigmojensa ja idealisminsa vietävissä. Kukaan ei pidä heikoimpien puolta, eikä oikeastaan ymmärrä, miten arvokkaita he ovat oppimisvaikeuksineen, miten heillä on oikeus kouluttautua pitkällekin joustojen turvin.