https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/arti ... ma/6924626---
häpeän, että juuri kulttuuriministeri ei pysty arvostamaan rikasta kulttuuriperintöämme.
---
Jos kaksikielinen kulttuurimme vesittyy, mitä jää jäljelle?
Mitä jokainen vanhempi voi tehdä edistääkseen lapsensa kieltenoppimishaluja?
---
Ei säästetä kulttuurista. ---
Kaksikieliset opettavat suomalaisia suomeksi riemuitessaan kielikokeilun kaatumisesta
Kaksikieliset opettavat suomalaisia suomeksi riemuitessaan kielikokeilun kaatumisesta
Raakel Lignellin, jota elämä on vienyt suomenkielisestä kaksikielisen perheen äidiksi, kolumni (ei voi kommentoida) avaa ruotsinkielisten näkökulman:
Re: Kaksikieliset opettavat suomalaisia suomeksi riemuitessaan kielikokeilun kaatumisesta
Kulttuurista ei toki tarvitse säästää (eipä siinä taida enää muutenkaan olla varaa vyönkiristykseen), sillä pakkoruotsissa ei ole kyse kulttuurista. Nykyisessä pakkoruotsin toteutustavassa on kyse entisen Neuvostoliiton satelliittivaltioiden marxismiin rinnastettavissa olevasta poliittisesta aineesta, joten ei pitäisi olla mikään ihme, että ihmiset vastustavat sitä. Suomi leikkii sivistysvaltiota, joten ihmisiä ei voi väärien mielipiteiden vuoksi passittaa uudelleenkoulutusleirille, mutta opinnoissa kyllä nousee seinä vastaan, ellei suostu vääntämään "Jag heter Pekka" -liturgiaa.
Nuoriso hakeutuu enenevissä määrin jatko-opintoihin ulkomaille (jopa muualle kuin Ruotsiin), missä tätä idiotismia ei tarvitse sietää. Moni ei ole kiinnostunut palaamaan takaisin kotimaahan tämän jälkeen ymmärrettävistä syistä. Samaan aikaan suomenruotsalainen vähemmistö saa kokea jatkuvasti lisää uhittelua, kun ihmisiä v-----a tämä asetelma. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että mikäli pakkoruotsi poistettaisiin, aivovuoto ulkomaille ainakin vähenisi ja lisäksi suomenruotsalaisiin kohdistuva vihamielisyys vähenisi. Eikö tämä olisi kaikkien kannalta win-win tilanne?
Nuoriso hakeutuu enenevissä määrin jatko-opintoihin ulkomaille (jopa muualle kuin Ruotsiin), missä tätä idiotismia ei tarvitse sietää. Moni ei ole kiinnostunut palaamaan takaisin kotimaahan tämän jälkeen ymmärrettävistä syistä. Samaan aikaan suomenruotsalainen vähemmistö saa kokea jatkuvasti lisää uhittelua, kun ihmisiä v-----a tämä asetelma. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että mikäli pakkoruotsi poistettaisiin, aivovuoto ulkomaille ainakin vähenisi ja lisäksi suomenruotsalaisiin kohdistuva vihamielisyys vähenisi. Eikö tämä olisi kaikkien kannalta win-win tilanne?
Re: Kaksikieliset opettavat suomalaisia suomeksi riemuitessaan kielikokeilun kaatumisesta
......, mutta Ruotsissa on paremmat palkat, kaikki alle 18 vuotiaat saavat reseptilääkkeet ilmaiseksi, ja kauppiaat tarjoilevat ilmaisia banaaneja!(Svenska Yle)
Kyllä kannattaa muuttaa Ruotsiin! Tätä tietoa pitää levittää suomenruotsalaisten keskuuteen!
Kyllä kannattaa muuttaa Ruotsiin! Tätä tietoa pitää levittää suomenruotsalaisten keskuuteen!
-
Ajatuspaja
- Viestit: 677
- Liittynyt: 07.01.2015 12:02
Re: Kaksikieliset opettavat suomalaisia suomeksi riemuitessaan kielikokeilun kaatumisesta
Kommentoida voi facebook-liitännäisen kautta, mutta kommentit poistetaan välittömästi.NRR kirjoitti: ↑26.05.2018 09:08 Raakel Lignellin, jota elämä on vienyt suomenkielisestä kaksikielisen perheen äidiksi, kolumni (ei voi kommentoida) avaa ruotsinkielisten näkökulman:https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/arti ... ma/6924626---
häpeän, että juuri kulttuuriministeri ei pysty arvostamaan rikasta kulttuuriperintöämme.
---
Jos kaksikielinen kulttuurimme vesittyy, mitä jää jäljelle?
Mitä jokainen vanhempi voi tehdä edistääkseen lapsensa kieltenoppimishaluja?
---
Ei säästetä kulttuurista. ---
Kokeiltiin..
Re: Kaksikieliset opettavat suomalaisia suomeksi riemuitessaan kielikokeilun kaatumisesta
Raakel Lignellin kirjoitus jotenkin vaatii vastaamaan, vaikkei vastausmahdollisuutta olekaan annettu. Siinä on sellaisia arkkityyppisiä näkemyksiä, joita kannattaisi kirjoittajan taustaryhmineen miettiä uudelleen:
- Kolumnissa kielipoliittista teemaa pohjustetaan sillä, miten perheen kaksikielisille lapsille oli huudettu: ”Hei hurrit, painukaa sinne, mistä tulittekin!”
Huutelu on aina tylyä ja siihen on puututtava, mutta kielikeskustelun lähtökohdaksi tästä ei ole. Kielikeskustelun lähtökohtana tulee olla se, mihin asemaan nykyinen kielipolitiikka ahdistaa enemmistön ja muut kielivähemmistöt - ja myös esimerkiksi erityisoppilaat, ne joilla on kielen oppimisen haasteita (heitäkin on enemmän kuin suomenruotsalaisia).
Asuinpaikat, joissa kahden kielen välille syntyy jännite, ovat aina haasteita. Sipoossa asuvan perheen naapurissa Itä-Helsingin suomenkielisissä kouluissa on jo noin neljännes oppilaista maahanmuuttajataustaisia – puhuvat venäjää, viroa, somalia, vietnamia,… Tervetuloa ympäristöön, jossa on totuttu kielelliseen monimuotoisuuteen!
- RL: ”Ruotsin kieli ja sen asema nousevat säännöllisesti poliittiseksi pelinappulaksi. Viime aikojen äänekkäin keikuttaja on ollut Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho”
Tässä, kenties vain tässä, Terho edustaa enemmistöä.
On ihan väärin ruotsinkielisiä kohtaan, että heille ei kerrota Åbo Akademin ja Turun yliopiston parin vuoden takaisesta gallupista, jossa 74% halusi pakkoruotsin heti pois eivätkä loputkaan olleet nykyisenkaltaisen pakon takana.
- RL: ”kielikokeilusta tuli mahalasku”
Olisivatpa mediat reilusti kertoneet, että kokoomuksen opetusministeri vesitti kielikokeilun tieten tahtoen ja folktingetin verkostot hoitelivat loput.
Kielikokeilu siis myöhästytettiin tahallaan, kiitos opetusministerin ohjauksen. Se vesitettiin väittämällä, että ruotsi on kuitenkin luettava korkeakoulussa tai yliopistossa, jollei sitä ole aiemmin lukenut. Kunnittain käytiin keskustelut päättäjien kanssa, jotta kunnat luopuisivat kokeilusta.
Olihan kokeilu tietenkin jo alkujaan vain Kokoomuksen tapa säilyttää kasvonsa omien, pakkoruotsia kritisoivien äänestäjiensä edessä, kun piti kaataa pakkoa purkava kansalaisaloite, jota sen omat nuoret olivat kannattamassa.
Surullinen tarina, mutta kuvaa hyvin, miten vaikeaksi kielipolitiikan pienikin muutos on tehty.
- RL: ”Miksi oman maan perustuslaillinen, kielellinen ja kulttuurinen historia on niin vaikea hyväksyä?”
Kannattaisiko nyt ensin kysyä, ovatko kaikki hyväksyneet sen, että maan pääkieli on suomi ja maailmalla pääkieli on englanti – ja näillä suomalainen pärjää hyvin sekä omilla että maailman turuilla kulttuuria kuluttaen ja luoden.
Nykyisin meillä yhdeksän kymmenestä puhuu suomea äidinkielenään ja useimmille niistä lopuistakin se on vahvin yhteinen kieli muitten kanssa - tämä saa ja sen tulee näkyä maan kielipolitiikassa. Kaikkialla maailmassa on toki vähemmistöjä ja niiden kielet ovat hyväksyttyjä vähemmistökielinä. Ruotsi on täällä vähemmistökieli ja sellaisena ok.
- RL: ”Pohjoismainen yhteistyön merkityksestä ja tärkeydestä kai ollaan melko yksimielisiä”
Tarkoittaako tämä yksimielisyys kuuluisaa arviota ”VMP” vai mitä?
Suomalaisille Norden on yksi hyvä foorumi muitten joukossa ja ihan suomalaisista riippumatta englanti on sen foorumin yhteinen kieli.
Monet maailman foorumit ylittävät kevyesti kieliongelmat joko englannilla tai käännöksin. Maailmassa on tuhansia kieliä ja foorumeita.
- RL: ”Miksi suomenruotsalaisten kanssa puhe kääntyy heti suomeksi?”
Ehkä siksi, että suomi on vahvin yhteinen kieli Suomessa.
- RL: ”Kaksikielisyys valtava rikkaus”
Kaksikielisyys on myös haaste – ja sitä on monenlaista.
Kaksikielisyyttä tulee vaalia perheiden omilla ehdoilla. Meillä on nyt lukuisia monikielisiä perheitä ja erilaisia kaksikielisyyksiä.
Monelle suomenkieliselle on syntymässä kaksikielisyys yhdistelmällä suomi-englanti. Aito tarve ratkaisee.
- RL: ”Ruotsinkieliset kokevat olevansa uhattuina”
Loputtomasti emme me suomenkieliset voi rauhoitella ruotsinkielisiä, rauhoitelkoon nyt itsensä.
Ruotsinkielisillä on rikkaat säätiönsä, joihin on jäänyt vanhaa suomalaista kansallisomaisuutta enemmän kuin olisi pitänyt. On omat viihtyisät, stressivapaat koulut, helpommat pääsyrajat suosikkialoille, ohituskaistat virkarakenteissa, lukemattomat kaksikielisyysasiantuntijatoimet eri tahoilla, omat kulttuurirahastot ja vieressä ruotsinkielinen Ruotsi, josta voi aina hakea koulutusta ja kokemusta, mikäli kaipaa vanhan emämaan kulttuuri-ilmapiiriin. Missä muualla jollakin vähemmistöllä on näin hyvin?
Ihan näin hyvin muitten oikeuksien kustannuksella ei tietenkään voi jatkua, virkojen kielitaitovaatimukset on kohtuullistettava ja kaksikielisyysnäytelmä puretaan pikkuhiljaa.
Realismi ja reiluus muita kohtaan on nyt se, mihin suomenruotsalaiset voisivat satsata.
- RL: "Opetelkaa ruotsia, juntit - Mitä olisimme ilman Sibeliusta, Aleksis Kiveä, Akseli Gallen-Kallelaa, Edith Södergrania, Helene Schjerfbeckiä, Märta Tikkasta, Magnus Lindbergiä, Kjell Westötä?”
Ainakin ilman tuota julkista juntittelua Suomi100-finlandiapuheessa voisimme olla hiukan sivistyneempi, avoimempi ja empaattisempi kansakunta.
Kannattaisi enemmin kysyä, kuinka monta suomenkielistä Sibeliusta, Gallen-Kallelaa ja Södergrania historiamme on menettänyt ruotsinkielisyyden ylivallan vuoksi. Ainoastaan Lönnrot lähti täysin suomenkielisestä kodista ja onnistui nousemaan kansakunnan kaapin päälle – tosin äidinkielensä lähes unohtaneena. Kivi taas kääntynee haudassaan joka kerta, kun hänet nimetään suomenruotsalaiseksi.
Miksei suomenruotsalaisuus jo kyseenalaistaisi muiden suomalaisten juntittelua?
- RL: ”Jos kaksikielinen kulttuurimme vesittyy, mitä jää jäljelle?”
Kulttuuri on kudelma.
Suomalainen kulttuuri, vesilinnun kansan kulttuuri vähemmistöineen, on selvinnyt kovista ajoista ja selviää vastakin. Kulttuurimme elää ja kehittyy, siinä on uhkia ja mahdollisuuksia.
Suomen ruotsinkielisillä ei näillä näkymin ole mitään syytä olla huolissaan kaksikielisen kulttuurinsa jatkosta, jolleivät he sitten pidä uhkana maahanmuuttoa ja sen tuomia uusia kaksikielisyyksiä, uusia vähemmistöryhmiä ja uutta vähemmistökulttuurien kirjoa.
- RL: ”Mitä jokainen vanhempi voi tehdä edistääkseen lapsensa kieltenoppimishaluja? - ei voi päästää heikkona hetkenä suustaan kommentteja tyyliin: Hyvin tässä on pärjätty ilmankin ---”
Lasten kanssa saa olla ja onkin oltava rehellinen.
Jos pakkoruotsin kannattajat eivät pysty tuottamaan yhtään järjellistä perustetta pakkoruotsille (ei, pakkoruotsi ei ole pakollista sivistystä Suomessa), niin miksi meidän suomenkielisten vanhempien pitäisi valehdella lapsillemme?
Pakkoruotsi on politiikan tolkkutesti, perusteeton pakko, jonka poistuminen jonain päivänä kertoo niin järjen kuin sydämen sivistyksen voitosta.
- RL: ”Ota myös seuraava riski, rakastu ruotsin kieleen.”
Erinomainen slogan vapaaehtoisen ruotsin opiskelulle!
--- Jos on jokin keino lähettää tämä kommentti Raakel Lignellille, niin kuka tahansa voi tehdä sen puolestani, kiitos!
- Kolumnissa kielipoliittista teemaa pohjustetaan sillä, miten perheen kaksikielisille lapsille oli huudettu: ”Hei hurrit, painukaa sinne, mistä tulittekin!”
Huutelu on aina tylyä ja siihen on puututtava, mutta kielikeskustelun lähtökohdaksi tästä ei ole. Kielikeskustelun lähtökohtana tulee olla se, mihin asemaan nykyinen kielipolitiikka ahdistaa enemmistön ja muut kielivähemmistöt - ja myös esimerkiksi erityisoppilaat, ne joilla on kielen oppimisen haasteita (heitäkin on enemmän kuin suomenruotsalaisia).
Asuinpaikat, joissa kahden kielen välille syntyy jännite, ovat aina haasteita. Sipoossa asuvan perheen naapurissa Itä-Helsingin suomenkielisissä kouluissa on jo noin neljännes oppilaista maahanmuuttajataustaisia – puhuvat venäjää, viroa, somalia, vietnamia,… Tervetuloa ympäristöön, jossa on totuttu kielelliseen monimuotoisuuteen!
- RL: ”Ruotsin kieli ja sen asema nousevat säännöllisesti poliittiseksi pelinappulaksi. Viime aikojen äänekkäin keikuttaja on ollut Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho”
Tässä, kenties vain tässä, Terho edustaa enemmistöä.
On ihan väärin ruotsinkielisiä kohtaan, että heille ei kerrota Åbo Akademin ja Turun yliopiston parin vuoden takaisesta gallupista, jossa 74% halusi pakkoruotsin heti pois eivätkä loputkaan olleet nykyisenkaltaisen pakon takana.
- RL: ”kielikokeilusta tuli mahalasku”
Olisivatpa mediat reilusti kertoneet, että kokoomuksen opetusministeri vesitti kielikokeilun tieten tahtoen ja folktingetin verkostot hoitelivat loput.
Kielikokeilu siis myöhästytettiin tahallaan, kiitos opetusministerin ohjauksen. Se vesitettiin väittämällä, että ruotsi on kuitenkin luettava korkeakoulussa tai yliopistossa, jollei sitä ole aiemmin lukenut. Kunnittain käytiin keskustelut päättäjien kanssa, jotta kunnat luopuisivat kokeilusta.
Olihan kokeilu tietenkin jo alkujaan vain Kokoomuksen tapa säilyttää kasvonsa omien, pakkoruotsia kritisoivien äänestäjiensä edessä, kun piti kaataa pakkoa purkava kansalaisaloite, jota sen omat nuoret olivat kannattamassa.
Surullinen tarina, mutta kuvaa hyvin, miten vaikeaksi kielipolitiikan pienikin muutos on tehty.
- RL: ”Miksi oman maan perustuslaillinen, kielellinen ja kulttuurinen historia on niin vaikea hyväksyä?”
Kannattaisiko nyt ensin kysyä, ovatko kaikki hyväksyneet sen, että maan pääkieli on suomi ja maailmalla pääkieli on englanti – ja näillä suomalainen pärjää hyvin sekä omilla että maailman turuilla kulttuuria kuluttaen ja luoden.
Nykyisin meillä yhdeksän kymmenestä puhuu suomea äidinkielenään ja useimmille niistä lopuistakin se on vahvin yhteinen kieli muitten kanssa - tämä saa ja sen tulee näkyä maan kielipolitiikassa. Kaikkialla maailmassa on toki vähemmistöjä ja niiden kielet ovat hyväksyttyjä vähemmistökielinä. Ruotsi on täällä vähemmistökieli ja sellaisena ok.
- RL: ”Pohjoismainen yhteistyön merkityksestä ja tärkeydestä kai ollaan melko yksimielisiä”
Tarkoittaako tämä yksimielisyys kuuluisaa arviota ”VMP” vai mitä?
Suomalaisille Norden on yksi hyvä foorumi muitten joukossa ja ihan suomalaisista riippumatta englanti on sen foorumin yhteinen kieli.
Monet maailman foorumit ylittävät kevyesti kieliongelmat joko englannilla tai käännöksin. Maailmassa on tuhansia kieliä ja foorumeita.
- RL: ”Miksi suomenruotsalaisten kanssa puhe kääntyy heti suomeksi?”
Ehkä siksi, että suomi on vahvin yhteinen kieli Suomessa.
- RL: ”Kaksikielisyys valtava rikkaus”
Kaksikielisyys on myös haaste – ja sitä on monenlaista.
Kaksikielisyyttä tulee vaalia perheiden omilla ehdoilla. Meillä on nyt lukuisia monikielisiä perheitä ja erilaisia kaksikielisyyksiä.
Monelle suomenkieliselle on syntymässä kaksikielisyys yhdistelmällä suomi-englanti. Aito tarve ratkaisee.
- RL: ”Ruotsinkieliset kokevat olevansa uhattuina”
Loputtomasti emme me suomenkieliset voi rauhoitella ruotsinkielisiä, rauhoitelkoon nyt itsensä.
Ruotsinkielisillä on rikkaat säätiönsä, joihin on jäänyt vanhaa suomalaista kansallisomaisuutta enemmän kuin olisi pitänyt. On omat viihtyisät, stressivapaat koulut, helpommat pääsyrajat suosikkialoille, ohituskaistat virkarakenteissa, lukemattomat kaksikielisyysasiantuntijatoimet eri tahoilla, omat kulttuurirahastot ja vieressä ruotsinkielinen Ruotsi, josta voi aina hakea koulutusta ja kokemusta, mikäli kaipaa vanhan emämaan kulttuuri-ilmapiiriin. Missä muualla jollakin vähemmistöllä on näin hyvin?
Ihan näin hyvin muitten oikeuksien kustannuksella ei tietenkään voi jatkua, virkojen kielitaitovaatimukset on kohtuullistettava ja kaksikielisyysnäytelmä puretaan pikkuhiljaa.
Realismi ja reiluus muita kohtaan on nyt se, mihin suomenruotsalaiset voisivat satsata.
- RL: "Opetelkaa ruotsia, juntit - Mitä olisimme ilman Sibeliusta, Aleksis Kiveä, Akseli Gallen-Kallelaa, Edith Södergrania, Helene Schjerfbeckiä, Märta Tikkasta, Magnus Lindbergiä, Kjell Westötä?”
Ainakin ilman tuota julkista juntittelua Suomi100-finlandiapuheessa voisimme olla hiukan sivistyneempi, avoimempi ja empaattisempi kansakunta.
Kannattaisi enemmin kysyä, kuinka monta suomenkielistä Sibeliusta, Gallen-Kallelaa ja Södergrania historiamme on menettänyt ruotsinkielisyyden ylivallan vuoksi. Ainoastaan Lönnrot lähti täysin suomenkielisestä kodista ja onnistui nousemaan kansakunnan kaapin päälle – tosin äidinkielensä lähes unohtaneena. Kivi taas kääntynee haudassaan joka kerta, kun hänet nimetään suomenruotsalaiseksi.
Miksei suomenruotsalaisuus jo kyseenalaistaisi muiden suomalaisten juntittelua?
- RL: ”Jos kaksikielinen kulttuurimme vesittyy, mitä jää jäljelle?”
Kulttuuri on kudelma.
Suomalainen kulttuuri, vesilinnun kansan kulttuuri vähemmistöineen, on selvinnyt kovista ajoista ja selviää vastakin. Kulttuurimme elää ja kehittyy, siinä on uhkia ja mahdollisuuksia.
Suomen ruotsinkielisillä ei näillä näkymin ole mitään syytä olla huolissaan kaksikielisen kulttuurinsa jatkosta, jolleivät he sitten pidä uhkana maahanmuuttoa ja sen tuomia uusia kaksikielisyyksiä, uusia vähemmistöryhmiä ja uutta vähemmistökulttuurien kirjoa.
- RL: ”Mitä jokainen vanhempi voi tehdä edistääkseen lapsensa kieltenoppimishaluja? - ei voi päästää heikkona hetkenä suustaan kommentteja tyyliin: Hyvin tässä on pärjätty ilmankin ---”
Lasten kanssa saa olla ja onkin oltava rehellinen.
Jos pakkoruotsin kannattajat eivät pysty tuottamaan yhtään järjellistä perustetta pakkoruotsille (ei, pakkoruotsi ei ole pakollista sivistystä Suomessa), niin miksi meidän suomenkielisten vanhempien pitäisi valehdella lapsillemme?
Pakkoruotsi on politiikan tolkkutesti, perusteeton pakko, jonka poistuminen jonain päivänä kertoo niin järjen kuin sydämen sivistyksen voitosta.
- RL: ”Ota myös seuraava riski, rakastu ruotsin kieleen.”
Erinomainen slogan vapaaehtoisen ruotsin opiskelulle!
--- Jos on jokin keino lähettää tämä kommentti Raakel Lignellille, niin kuka tahansa voi tehdä sen puolestani, kiitos!
Re: Kaksikieliset opettavat suomalaisia suomeksi riemuitessaan kielikokeilun kaatumisesta
Kiitos "NRR"! Kirjoituksesi muuttaa sanoiksi monen tällä palstalla kirjoittavan ajatukset!
Lämpimästi toivon, että joku lähettäisi todella tuon vastineeksi Rakel Lingnellille!
Voisiko "joku" kirjoittaa jutun blogina IL:een?
Lämpimästi toivon, että joku lähettäisi todella tuon vastineeksi Rakel Lingnellille!
Voisiko "joku" kirjoittaa jutun blogina IL:een?
Re: Kaksikieliset opettavat suomalaisia suomeksi riemuitessaan kielikokeilun kaatumisesta
Kirjallisuuden ja kulttuurin ystävänä ajattelin eilen katsoa Helsinki Litin keskusteluita, niin eiköhän siinä heti ensimmäiseksi Pekka Strang tervehdi yleisöä ruotsiksi, sitten jatkaa suomeksi ei niin tarkasti tervehtien, ja seuraavaksi puhuu sekaisin suomea ja ruotsia. Tekipähän heti alussa selväksi, kenelle tapahtuma on tarkoitettu; junttien ja esim. vain suomea opiskelleiden maahanmuuttajien on turha vaivautua. Meni kyllä maku sekä kyseisestä näyttelijästä että osittain koko tilaisuudesta.NRR kirjoitti: ↑27.05.2018 10:55 Realismi ja reiluus muita kohtaan on nyt se, mihin suomenruotsalaiset voisivat satsata.
- RL: "Opetelkaa ruotsia, juntit - Mitä olisimme ilman Sibeliusta, Aleksis Kiveä, Akseli Gallen-Kallelaa, Edith Södergrania, Helene Schjerfbeckiä, Märta Tikkasta, Magnus Lindbergiä, Kjell Westötä?”
Ainakin ilman tuota julkista juntittelua Suomi100-finlandiapuheessa voisimme olla hiukan sivistyneempi, avoimempi ja empaattisempi kansakunta.
Kannattaisi enemmin kysyä, kuinka monta suomenkielistä Sibeliusta, Gallen-Kallelaa ja Södergrania historiamme on menettänyt ruotsinkielisyyden ylivallan vuoksi. Ainoastaan Lönnrot lähti täysin suomenkielisestä kodista ja onnistui nousemaan kansakunnan kaapin päälle – tosin äidinkielensä lähes unohtaneena. Kivi taas kääntynee haudassaan joka kerta, kun hänet nimetään suomenruotsalaiseksi.
Miksei suomenruotsalaisuus jo kyseenalaistaisi muiden suomalaisten juntittelua?
https://areena.yle.fi/1-4412053
(viiden minuutin paikkeilla alkaa)
Re: Kaksikieliset opettavat suomalaisia suomeksi riemuitessaan kielikokeilun kaatumisesta
Aidosti kaksikielisiä voivat olla vain sellaiset ihmiset, jotka ovat lapsuudessaan eläneet kaksikielisessä perheessä ja oppineet puhumaan molempia kieliä äidinkielentasoisesti. Nämä kaksi kieltä voivat tietysti olla Suomessakin mitä tahansa kieliä. Suomi + ruotsi on vain yksi mahdollinen kaksikielisyyden yhdistelmä.
Raakel Lignell ei siis ole varsinaisesti kaksikielinen, vaikka hän sinnikkäällä opettelulla ilmeisesti on aikuisiässään oppinutkin hyvin puhumaan ruotsia. Hänen lapsensa voivat olla täysin kaksikielisiä, jos toinen vanhemmista on puhunut heillä koko lapsuusajan suomea ja toinen ruotsia.
Koulujen pakkoruotsin avulla päästään yleensä vain näykkäsemään ruotsin osaamista. Kun ruotsi ei juuri ketään kiinnosta, eikä ruotsin opiskeluun ole mitään todellista tarvetta eikä motiivia, niin eihän varsinaista oppimistakaan voi tapahtua.
Suomessa olisi joko lopetettava kokonaan ihmisten äidinkielen mukainen rekisteröiminen tai annettava mahdollisuus kaksikieliseksi rekisteröitymiseen, niin että kaksikieliseksi voisi rekisteröityä erilaisilla yhdistelmillä.
Raakel Lignell ei siis ole varsinaisesti kaksikielinen, vaikka hän sinnikkäällä opettelulla ilmeisesti on aikuisiässään oppinutkin hyvin puhumaan ruotsia. Hänen lapsensa voivat olla täysin kaksikielisiä, jos toinen vanhemmista on puhunut heillä koko lapsuusajan suomea ja toinen ruotsia.
Koulujen pakkoruotsin avulla päästään yleensä vain näykkäsemään ruotsin osaamista. Kun ruotsi ei juuri ketään kiinnosta, eikä ruotsin opiskeluun ole mitään todellista tarvetta eikä motiivia, niin eihän varsinaista oppimistakaan voi tapahtua.
Suomessa olisi joko lopetettava kokonaan ihmisten äidinkielen mukainen rekisteröiminen tai annettava mahdollisuus kaksikieliseksi rekisteröitymiseen, niin että kaksikieliseksi voisi rekisteröityä erilaisilla yhdistelmillä.
Re: Kaksikieliset opettavat suomalaisia suomeksi riemuitessaan kielikokeilun kaatumisesta
Svenska Yle: Flerspråkighet har nått Svenskfinland......
Aika kielten sekamelska tästä alkaa, kun maahanmuutajia saa kotouttaa ruotsiksi. Kukaan ei pian osaa mitään kieltä kunnolla,vaan kaikki kielet ovat yhtä sekamelskaa.
Itse nään tämän artikkelin valossa, että virkamiesruotsin vaatimus pitää ensimmäisenä poistaa ja NOSTAA NOPEASTI SUOMI MAAN PÄÄKIELEKSI!
Svenska Ylen kirjoitus pitää lähettää Suomen päättäjille, jotta he alkavat ymmärtää, mistä on kysymys ja mitä tästä kaikesta seuraa!
Aika kielten sekamelska tästä alkaa, kun maahanmuutajia saa kotouttaa ruotsiksi. Kukaan ei pian osaa mitään kieltä kunnolla,vaan kaikki kielet ovat yhtä sekamelskaa.
Itse nään tämän artikkelin valossa, että virkamiesruotsin vaatimus pitää ensimmäisenä poistaa ja NOSTAA NOPEASTI SUOMI MAAN PÄÄKIELEKSI!
Svenska Ylen kirjoitus pitää lähettää Suomen päättäjille, jotta he alkavat ymmärtää, mistä on kysymys ja mitä tästä kaikesta seuraa!
Re: Kaksikieliset opettavat suomalaisia suomeksi riemuitessaan kielikokeilun kaatumisesta
https://svenska.yle.fi/artikel/2018/05/ ... affade-jagSJONS kirjoitti: ↑27.05.2018 21:57 Svenska Yle: Flerspråkighet har nått Svenskfinland......
Aika kielten sekamelska tästä alkaa, kun maahanmuutajia saa kotouttaa ruotsiksi. Kukaan ei pian osaa mitään kieltä kunnolla,vaan kaikki kielet ovat yhtä sekamelskaa.
Itse nään tämän artikkelin valossa, että virkamiesruotsin vaatimus pitää ensimmäisenä poistaa ja NOSTAA NOPEASTI SUOMI MAAN PÄÄKIELEKSI!
Svenska Ylen kirjoitus pitää lähettää Suomen päättäjille, jotta he alkavat ymmärtää, mistä on kysymys ja mitä tästä kaikesta seuraa!
Jutussa on monta ongelmaa:
- puolikielisyyden haittoja ei tunnisteta
- Pyykkö pannaan puhumaan vain kahdesta vieraasta kielestä kaikille vaikka hänen ehdotuksessaan tulee mukaan myös toinen kotimainen muka ei-vieraana kielenä - mutta osalle pelkässä englannissa olisi riittävästi
- Herberts on saatu vakuuttamaan, että monikielisyys muka tekee ihmisestä suvaitsevaisemman...
Re: Kaksikieliset opettavat suomalaisia suomeksi riemuitessaan kielikokeilun kaatumisesta
Kirjoitin henkilökohtaisen viestin vararehtori Riitta Pyykölle ja selvittelin hänen työryhmänsä utopistista päämäärää. Sain ystävällisen vastauksen, mutta tuskin viestilläni sen suurempaa merkitystä on, kun ei ole antaa ruskeaa kirjekuorta eikä virka-aseman korotusmahdollisuuttakaan!