https://www.hbl.fi/artikel/har-journalister-ryggrad/Kulturminister Sampo Terho intervjuades i radion (16.3) och fick frågan om varför gymnasieelever i finska skolor allt mera sällan väljer att skriva svenska i studenten. Hans svar var ungefär att tvångssvenskans tid är förbi. Ett svar som egentligen inte förklarar ett smack.
Kampanjen att utrota det svenska språket i Finland är vår kulturministers främsta politiska program. Inget nytt under solen. Vårt land har kanske förtjänat en ovanligt obildad och osympatisk kulturminister. Men när den svenska reportern låter bli att ifrågasätta begreppet tvångssvenska ter sig ministerns kommentar som en dubbel käftsmäll. Han vill inte bara avskaffa det svenska språket i skolorna i vårt land, och myser över trenden med sjunkande popularitet för svenskan, han påtvingar också den svenska reportern och alla radiolyssnare ett obehagligt propagandistiskt och kränkande begrepp. Tvångssvenska?
Vi har hört termen förut, och antas uppenbarligen bara leva med det kränkande ordvalet. Men varför anmärker reportern inte för Terho att han använder ett begrepp som är en kränkning riktad mot de svenskspråkiga, och som har uppkommit i syfte att diskriminera? Att han, trots sin enkelspåriga kampanj, helst skulle uttrycka sig sakligt och respektfullt i egenskap av minister? Han kunde ha ställts frågan om han tror att hans sätt att uttrycka sig kan tänkas såra svenskspråkiga. När reportern väljer att finna sig i formuleringen, förs också kränkningen vidare. ---
Nopea käännös:
Ruotsinkielisten arvion mukaan siis pakollista ruotsia alakoulusta yliopistoon ei saa kutsua pakolliseksi. Todellisuuden kuvaaminen suomenkielisten ja muunkielisten nuorten näkökulmasta on loukkaus ruotsinkielisiä kohtaan, isku ja syrjintää. Toimittajan pitää siis ruotsin pakollisuudesta kuullessaan muistuttaa, että sellainen puhe vahingoittaa ruotsinkielisiä.Kulttuuriministeri Sampo Terhoa haastateltiin radiossa (16.3) ja kysyttiin, miksi suomenkielisissä lukioissa opiskelevat entistä harvemmin kirjoittavat ruotsin. Hänen vastauksensa oli, että pakkoruotsin aika on ohi. Vastaus, joka ei oikeastaan selitä mitään.
Ruotsin kielen hävittäminen Suomessa on kulttuuriministerimme tärkein poliittinen ohjelma. Mikään ei ole uutta auringon alla. Maamme on saattanut ansaita ennennäkemättömän sivistymättömän ja epäsympaattisen kulttuuriministerin. Mutta kun ruotsinkielinen toimittaja ei kyseenalaista pakkoruotsin käsitettä, ministerin kommentti tuntuu kaksinkertaiselta iskulta. Hän ei vain halua poistaa ruotsia kouluista ja myhäillä ruotsin suosion laskua, hän pakottaa myös ruotsinkielisen toimittajan ja kaikki kuuntelijat sietämään epämiellyttävän propagandistista ja loukkaavaa käsitettä. Pakkoruotsi?
Olemme kuulleet sanan ennenkin ja ilmeisesti joudutaan elämään tämän hyökkäävän sanavalinnan kanssa. Mutta miksi toimittaja ei sano Terholle, että tämä käyttää sanaa, joka on loukkaus ruotsinkielisiä kohtaan ja joka on syrjivä? Eikö Terhon tulisi, kampanjastaan huolimatta, ilmaista asiansa ministerinä asiallisesti ja kunnioittavalla tavalla? Toimittaja olisi voinut esittää kysymyksen, ymmärtääkö Terho, että hänen sanavalintansa voi ajatella vahingoittavan ruotsinkielisiä. Kun toimittaja päättää hyväksyä sanavalinnan, loukkaus viedään pidemmälle...