https://blogit.kaleva.fi/opiskelijan-aa ... istaiseksiPakkoruotsia on ihana vihata, sanotaan – vielä toistaiseksi
Tekijä Opiskelijan ääni - 9.3.2018
Facebook Twitter
Käsite pakkoruotsi on jokaiselle tuttu. Sen merkityksen tuntevat kaikki. Mistä viha ruotsin kieltä kohtaan johtuu? Mistä suomalaisten viha ruotsalaisia ja ruotsin kieltä kohtaan saa virtaa?
Pakkoruotsi on käsitteenä nimenomaan jotain negatiivista. Wikipedian mukaan pakkoruotsi on ”ruotsin kielestä Suomen koulujen pakollisena oppiaineena käytetty arkikielinen nimitys, jota käytetään varsinkin silloin, kun ruotsin kielen opiskelua toisena kotimaisena kielenä vastustetaan.” Pakkoruotsista aletaan puhua viimeistään yläkoulussa, kun ruotsin kielen opiskelu on perinteisesti alkanut. Nykyään ruotsin kieli alkaa uuden opetussuunnitelman mukaisesti jo alakoulussa.
Pakkoruotsia on pakko vihata. Suomiperkele best, piste. Kärjistetysti voisikin sanoa, että jos yläkoulussa osaa tai tykkää ruotsista, on niinsanotusti joko hikari, homo tai vielä pahempaa – suomenruotsalainen, bättre folk. Suomenruotsalaiset saavatkin osansa suomenkielisten hurrivihasta. Suomenruotsalaiset ovat pikkurilli pystyssä kulkevia, snapsilauluja rapujuhlissa rallattavia, purjeveneellä kesänsä viettäviä ruskettuneita blondeja ja metroseksuaaleja, jotka eivät osaa edes kiroilla. (Samahan pätee ruotsalaisiin, ehdoitta kaikkiin.)
Ruotsalaiset voittavat aina Euroviisut ja jääkiekon MM-kisat. Suomalaisten hienoimpia hetkiä, jotka koetaan kansakuntaamme eniten määritteleväksi ovatkin vuoden -95 jääkiekon MM-kulta, sekä Euroviisuvoitto vuodelta -06 – mielestäni ennen kaikkea siitä syystä, että kerrankin voitettiin Ruotsi! Usein kuuleekin sanottavan, että ”ihan sama voitetaanko, kunhan pärjätään paremmin kuin Ruotsi!”, oli laji mikä tahansa. Mielestäni suomalaisten negatiivinen suhtautuminen kaikkeen ruotsalaiseen ja ruotsin kieleen johtuu siitä, että vertaamme itseämme heihin jatkuvasti. Koska emme voi voittaa ruotsin kieltä, on sitä pakko vähintään vihata. Tämä viha tuntuu iskostuvan suomalaiseen jo äidinmaidossa.
Toinen syy vihaan löytyy varmasti opetuksesta. Kielten opiskelu vaatii motivaatiota ja paneutumista, ja sitähän ei tunnetusti murrosikäiseltä hirvittävän paljoa löydy. Kielten opettaminen ylipäätään ei ole mitään helppoa hommaa, vaan opetus on räätälöitävä opetettavien mukaan. Ruotsin kielen opettamiseen liittyy siis monenlaisia haasteita, ja huono opetus vie viimeisetkin kiinnostuksen rippeet. Opiskelijan ääni -blogissa on aikaisemminkin puitu suhtautumista pakkoruotsiin, ja pohdittu muun muassa koulumenestyksen vaikutusta ruotsin opiskeluun. Mielestäni opettajien on siis ennen kaikkea panostettava siihen, että kielen pakkoruotsina kokevat voisivat kiinnostua ruotsin kielen opiskelusta: pakkoruotsia on helppo vihata, ja hyvä opettaja tekee vihaamisesta vaikeaa. Hyvä opettaja räätälöi opetuksensa juuri sille nuorelle, joka penkissä istuu. Yksikään nuori ei yleensä ole tyhmä, vain opettajan metodit voivat olla tyhmiä; jos nuori ei opi, silloin on opettajassa vikaa.
Mielestäni on hyvä, että uusi opetussuunnitelma aloittaa ruotsin kielen opetuksen jo alakoulussa. Alakouluissa on aikaisemminkin ollut mahdollista tarjota toista vierasta kieltä englannin lisäksi, ja olen itsekin aloittanut saksan kielen opiskelun viidennellä luokalla. Mielestäni tämä helpotti ruotsin kielen opiskelun aloittamista, kun oli jo ikään kuin tottunut opiskelemaan kieliä. Olen toiveikas, että uusi opetussuunnitelma vähentää negatiivista käsitystä ruotsin kielestä.
Teksti on syntynyt opintoihin kuuluvalla suomen kielen ja viestinnän kurssilla.
Olisihan tuossa voinut mainita jotain esimerkiksi pakollisen ruotsin perusteista tai kriitikkojen pointeista. Pohtia vaikka, miten käy valinnaisen saksan alakoulussa, kun pakkoruotsi tulee rinnalle. Riittääkö pelkkä vastapuolen leimaaminen vihaajiksi nykyään viestinnän kurssin läpäisyyn ja tekstin julkaisemiseen?