vapaakielivalinta.fi

Geenikeskustelu siirretty historia-osioon. Aiheesta karkasi rönsy, jota tässä käsitellään.

siirretty

Siirretty

Siirretty

Siirretty

Hienoja tutkimustuloksia, mutta miten nämä tulokset vaikuttavat tämän päivän kielipolitiikkaan Suomessa?

Yritetäänkö näillä tutkimuksilla jotenkin vähätellä meitä, meidän alkuperäämme ja kieltämme?

Käsittääkseni meitä suomenkielisiä niin idässä kuin lännessä yhdistää joka tapauksessa yhteinen kieli, suomen kieli, jota me kaikki ymmärrämme ja puhumme äidinkielenämme. Tosin murteemme ovat erilaisia, mutta niin eroavat murteet toisistaan kaikissa länsimaissa. Eri puolilla Englantia puhutaan erilaisia murteita, samoin Ruotsissa.

Siirrytään tähän päivään ja pohditaan, miten me suomenkieliset saamme lopultakin oikeuden elää, käydä koulua, opiskella, hakeutua ammatteihin ja työelämään ilman aina ja kaikissa tilanteissa pakollista naapurimaan kielen vaatimusta! Ruotsinkielisiä on kuitenkin maassamme vain n. 4,5% koko tämänhetkisestä väestöstä. (Hallinnollisissa tehtävissä heidän osuutensa on kuitenkin kohtuuttoman suuri!)

Historia tutkiminen ja meidän menneisyytemme kuulukoon tukijoille! Me elämme nyt ja meidän lapsemme ja lastenlapsemme tulevat kantamaan historian taakkaa harteillaan vielä pitkään ellemme me aikuiset pysty tänä päivänä ratkaisemaan maamme kielipolitiikkaa itsenäisen valtion enemmistön mielipiteiden mukaisesti.

Entä jos ilman omaa menneisyyttä, suomenkieliset eivät saa myöskään tulevaisuutta. Jos taustastamme on pyyhitty pois kaikki muu paitsi ruotsinkielisen yläluokan historia ja yleiseurooppalaisuus, meitä ei ole olemassa edes itsellemme.

Elämme tässä ja nyt! Meillä on historiamme, mutta NYT meidän on tehtävä ratkaisuja, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen, ei menneisyyteen!

Onko olemassa suomenkielisiä, jotka eivät tunnusta, että ruotsalaiset tulivat ja vaikuttivat meihin? Nämä ruotsalaiset tulivat rannikolle, jossa he edelleen asustavat. MUU suomi on suomenkielinen! Mitä syvemmälle sisämaahan tai itään päin menemme sen suomalaisemmaksi ja suomenkielisemmäksi väki muuttuu. Vaikka itse asun aivan kaksikielisen kaupungin kupeessa, ruotsin kieli ei vaikuta mitenkään elämääni muuten kuin koulutuksen kautta. En kuule, en tarvitse, osaan virkaruotsin verran!

Helsinki-keskeisyys ja Vaasan seutu, Rkp:n ja Folktingetin asema vaikuttavat liikaa kielipoliittisiin ratkaisuihin. Se asia pitää korjata!

Ei ole edes olemassa suomalaista kielipolitiikkaa. On vain vauraan ja vaikutusvaltaisen RKP/folktinget-verkoston yksinoikeus sanella kielipolitiikka.

Jo se, että meillä olisi yksi kunta ilman pakkoruotsia, olisi voitto. Mutta sitäkään ei sallita.

PS. YLE Areenalla on vaikuttava Yhdysvaltojen mustien kansalaisoikeusliikkeestä kertova dokumentti "I am not your negro". Kannattaa katsoa. Sen loppumetreillä todetaan "Me olemme historiamme".

Aiemmin tällä palstalla:

Hillevi Henanen kirjoitti:--- Tom Sörhannuksen ---

Det handlar också om identitet. Då jag kommer till Sverige och blir kallad finne är det en kränkning av min identitet. Jag är lika mycket svensk som vilken rikssvensk som helst. Svenska är mitt modersmål och en del av min identitet och kultur. Vi finlandssvenskar är inte finnar, utan svenskar

[Tämä koskee myös identiteettiä. Tullessani Ruotsiin minua kutsutaan suomalaiseksi ja tämä on loukkaus identiteettiäni kohtaan. Olen yhtä paljon ruotsalainen kuin kuka tahansa riikinruotsalainen. Ruotsi on äidinkieleni ja osa identiteettiäni ja kulttuuriani. Me suomenruotsalaiset emme ole suomalaisia vaan ruotsalaisia.]

Virallisestihan pakkoruotsittajat ovat ainoita oikeita suomalaisia ---

Niin, olisi reilua, että suomenruotsalaiset keskenään analysoisivat omiensa identiteettimosaiikkia, jossa ruotsalaisuus ja nordborilaisuus ovat keskeisiä komponentteja. Ihan kiehtovia tuntojahan tuollainen mosaiikki on täynnä. Se vain on nimenomaan suomenruotsalainen mosaiikki. On järjetöntä vaatia muilta suomalaisilta noiden identiteetti-komponenttien paisuttelua ja muiden suomalaisten lapsille pakkoruotsia heidän taustoistaan ja taipumuksistaan riippumatta.

Meiltä suomenkielisiltä vaaditaan, ettemme saisi kaivata suomalaisuuden historiaa, joka liittyy yli tuhat vuotta sitten eläneen kieliperheen (itämerensuomen murteet) perintöön ja nykyisyyteen. Kuitenkin fornnordiska on aivan vastaava perusta skandinaaveille.

Tämän päivän kielikeskustelu on täynnä sellaisia identiteettitulkintoja ja historiatulkintoja, joissa ruotsalaisuus on ihailtu lähtökohta ja suomalaisuus ei mitään. Historia voidaan näissä tulkinnoissa aloittaa hetkestä, jolloin itämerensuomen murteita puhuvien asuttamia alueita alettiin liittää syntyvään Ruotsin valtioon, ja siitä hetkestä on ollut vain Ruotsin valtion historiaa, joka ruotsinkielisen hallinnon muodossa jatkui aina itsenäisyyteen saakka.

Missä muualla maailmassa käydään kielikeskustelua ja nimenomaan lasten kielitaidosta käytävää keskustelua tällaiselta pohjalta?

NRR "Ei ole olemassa suomalaista kielipolitiikaa. On vain vauraa ja vaikutusvaltaisen RKP/folktinget - verkoston yksinoikeus sanella kielipolitiikkaa."

Mielestäni me teemme juuri sitä kielipolitiikkaa täällä tässä ja nyt. Meiltä puuttuu vain henkilöitä, jotka ottavat reippaasti kantaa ja vievät asioita eteenpäin!

Suomenruotsalaisuus nukkui Ruususen unta vielä 70-luvulle asti eli kaikki tämä, mitä me tänään koemme on tapahtunut vasta sen jälkeen. Tosin on myönnettävä, että suomenruotsalaiset käyttivät valtaa omissa piireissään hallinnossa ja ruotsinkielisissä jaostoissa esim. kouluhallituksesa oli aivan oma ruotsinkielinen osastonsa.

Folktingetissä toimivat aluksi vain Rkp:n ja Sdp:n, mutta 70- ja 80- luku muuttivat tilanteen. Nyt Folktingetissä vaikuttavat kaikki muut paitsi Perussuomalaiset ja Siniset!!! Rahalla tämä ns. kaksikielisyys, virkamiesruotsi ja lopulta Kansalliskielestrategia on saatu aikaan!

Lokaa tulee niskaan ja syytteitä nostetaan, mutta se on Rkp, joka niitä nostaa, koska se pelkää suomenruotsalaisten aseman menettämistä tai oikeastaan suomenkielisten ryhdistäytymistä. Puolueita, jotka sotkevat kielipolitiikan kuvioita, vastaan hyökätään ja rajusti. Samalla Rkp kuitenkin koko ajan varautuu siihen, että heidän asemansa tulee horjumaan. Ruotsin kieli Suomessa pakollisena aineena ja virkavaatimuksena tulee poistumaan ennemmin tai myöhemmin! (Toivottavasti ennemmin!)

SJONS kirjoitti: ↑04.03.2018 20:35 Suomenruotsalaisuus nukkui Ruususen unta vielä 70-luvulle asti eli kaikki tämä, mitä me tänään koemme on tapahtunut vasta sen jälkeen. Tosin on myönnettävä, että suomenruotsalaiset käyttivät valtaa omissa piireissään hallinnossa ja ruotsinkielisissä jaostoissa esim. kouluhallituksesa oli aivan oma ruotsinkielinen osastonsa.

Herääminen tapahtui jo 50-luvun lopussa, jolloin englannin ylivoimainen tarpeellisuus tuli ilmeiseksi. Silloin ruotsinkieliset nostivat tavoitteeksi ruotsin ensisijaisuuden. 1968 He onnistuivat nostamaan ruotsin ainoaksi kaikille pakolliseksi kieleksi peruskoulussa. Suomenkielisen ylioppilastulvan pitäminen pakkoruotsitettuna nousi ykkösasiaksi.

Ajatuspaja kirjoitti:Taustalla on meille suomenkielisille taviksille täysin selittämätön ideologia
---
Toisaalta 5 %:n vähemmistön identiteettikäsitys oli sata vuotta sitten sellainen, että he eivät halua olla osa Suomen kansaa, vaan ovat oma itäruotsalainen kansansa, jonka kansalliskieli on ruotsi, kun taas suomenkielisen väestön kansalliskieli on suomi. Silloin syntyi vaatimus kahdesta kansalliskielestä!

Milloin sitten tapahtui keikaus eli ruotsinkielinen edunvalvonta suomenkielisten hännystelijöiden myötävaikutuksella määritteli suomalaisten identiteetiksi kaksikielisyyden --- he nostivat itsensä "uuden yhden kansan" uuden identiteetin keksijöinä jalustalle edustamaan kaksikielisyysidentiteetin bättre folkia, jonka vaatimuksiin siis identiteetiltään yksikielisesti suomenkieliset pakkoruotsilla sopeutetaan- alamaisiksi ja kielipolitiikan objektiksi!

Minusta tämä on oleellinen kysymys.

Tuo varhaisempi näkmys juontui Suur-Ruotsin aikaisesta näkemyksestä, jota Jaska kuvasi luettuaan ruotsalaisen Nordinin väitöskirjan (2005) suomeksi kirjoitettua arviota:

Jaska kirjoitti:Kiitos Kemiläisen jutusta [http://www.tieteessatapahtuu.fi/0804/kemilainen.pdf], sehän osoittaa suoraan kansallisen identiteetin vanhuuden, toisin kuin diletanttiprofessorit lausuntoautomaatteilevat:

Ruotsalaisten kansallisen identiteetin kannalta on kuitenkin tärkeä huomio: ilmeisesti maiden koko yhteyden ajan Suomen kansaa (josta käytettiin nimitystä "nation") pidettiin erillisenä. Se ei kuulunut "varsinaiseen Ruotsin kansaan" eikä siis sisältynyt kansalliseen identiteettiin.
(Sivu 26a)

Nordin pohtii huolellisesti, mikä Suomen asema käytännössä oli. Hän toteaa asian, joka ei selvinnyt tasa-arvoisesta kohtelusta puhuneelle Ruotsin valtionjohdolle 1600- ja 1700-luvulla: että Suomella olisi ollut samat oikeudet vain jos suomenkieliset olisivat opetelleet puhumaan ruotsia. Koska he eivät voineet valtiopäivillä eivätkä oikeusistuimissa ja muissa virastoissa käyttää suomea, ei heillä ollut samoja oikeuksiakaan,
(Sivu 26b)

Ruotsissa pidettiin selvänä, että Suomi oli valloitettu maa, ja vanhojen valtioteoreetikkojen mukaan kansoja, joiden alue oli valloitettu tai jotka eivät muodostaneet keisarikuntaa, kuningaskuntaa tai tasavaltaa, voitiin kohdella mielivaltaisesti.
(Sivu 27a)

Siis pohjimmiltaan suomenkieliset nähtiin erillisinä ja puutteellisina kielensä vuoksi tuolloin ja väitän, että suomenkielisiä katsotaan samoin edelleen. Suomenkielistä, jonka lapset istuvat monikielisessä, monikulttuurisessa luokassa ja haluaisivat ruotsin sijaan lukea espanjaa, syytetään halusta eristäytyä!

Tässä maaillmankuvassa suomenkieliset saavat luvan yrittää päästä skandinaaviseen ykseyteen, jota pidetään pohjoismaisuuden henkisenä ytimenä, ylistämällä ruotsin osaamista vaikkeivät sitä osaisikaan. Ja sen verran opportunismia meistä useimmista löytyy, että sopivan tilaisuuden tullen yritämme hyvitellä eliittiä myötäilemällä näitä ajatuksia, olemme ymmärtävinämme, että pohjoismaalaisuus vaatii ruotsia ja että suomalaiset nyt ovat sellainen menninkäiskansa, joista ei ilman pitkää ruotsalaisten sivistävää läsnäoloa olisi tullut yhtään mitään.

Luotiinko kaksikielisyysharha 50-luvun lopulla vai vasta peruskoulun pakkoruotsin myötä 60-luvulla? 70-luvulla se oli jo voimissaan.

Kaksikielisyysharha ei ole 50-luvun eikä 60-luvun tuotetta. Tämä kaksikielisyys käsite tuli mielestäni vasta "Suomi on ruotsalainen" -sarjan myötä. Samoihin aikoihin Suomalaisuuden Liitto rupesi vaatimaan kielipoliittisia uudistuksia ja Rkp-johtoinen Yle keksi tehdä tuon sarjan. Rkp ja Ajatushautomo Magma aloitti kampanjansa ja lähetteli ruotsinkielisille kirjeitä, joissa neuvottiin vaatimaan palveluja omalla kielellä.

Englantia tarvittiin 1950-luvulla, koska Suomeen oli tulossa olympialaiset. Suomessa ei ollut englannin opettajia, mutta heitä tuotettiin Englannista. Joutuvat lisäksi opettelemaan aluksi suomea! Saksa vaihtui englantiin omassa koulussani 1950-luvun alkupuolella. Aikaisemmin oli 2 luokkaa lukenut saksaa ja 1 englantia. 1950-luvulla osat vaihtuivat. Ruotsia luettiin ensimmäisenä vieraana kielenä, sitten englantia ja lukiossa tulivat saksa ja latina pakollisina ja muita kieliä valinnaisina. Siihen loppui ruotsin opiskelu siihen aikaan! Ei ollut ruotsia kansakolussa, ei ammattikoulussa eikä yliopistossa. Mutta miksi ruotsi tuli myöhemmin, kaikille asteille ja korkeakouluihin virkamiesruotsina???

Virkamiehet kävivät vasta virassa ollessaan kielikokeessa jonkun ÅA:n professorin juttusilla. Ei se ollut mikään suuri juttu!

Ihan selvästi suomenruotsalaiset ovat taantuneet! He tarvitsevat tukiopetusta suomen kielessä tai jättäkööt opiskelematta!

Meillä suomenkielisillä ei ole syytä alistua, tuntea alemmuudentuntoa, ei pois se meistä! Meidän pitää koko ajan pyrkiä keksimään ratkaisuja, miten maamme kielipolitiikka muutetaan oikeudenmukaiseksi!

Virkamiesruotsin vaatimus opinnoista ja ruotsin kielen pakollisuus virkavaatimuksista pitää pystyä poistamaan. Mallia voidaan ottaa Ruotsista ja Ruotsin kielilaeista! Meillä on myös Ahvenanmaa mallina siitä, miten perustuslaki ei voi olla esteenä uudistukselle!

SJONS kirjoitti: ↑05.03.2018 19:08 Kaksikielisyysharha ei ole 50-luvun eikä 60-luvun tuotetta. Tämä kaksikielisyys käsite tuli mielestäni vasta "Suomi on ruotsalainen" -sarjan myötä.

Ehkä puhumme eri asioista.

Tässä kertaus historiasta:

Magman oma historia kertoo pakkoruotsin alusta näin: Oppikoulu tuli Suomeen vasta 1870-luvulla ja se jaettiin ruotsin- ja suomenkieliseen puoleen. Koska ruotsi oli pääasiallinen kieli koulutuksessa ja yhteiskunnassa, oli ruotsi otettava pakolliseksi oppiaineeksi suomenkielisiin kouluihin --- 1920- ja 1930-luvuilla tehtiin esityksiä puolueohjelmissa ja jopa eduskunnassa ruotsin opetuksen poistamisesta tai sen tekemisestä vapaaehtoiseksi suomenkielisissä oppikouluissa, muttei näistä hankkeista tullut mitään.

Jo 50-luvulla kouluhallituksen suomenkielisen oppikouluosaston päällikkö Niilo Kallio (alkujaan matematiikan opettaja) esitti varauksessaan, että ruotsin ei enää tarvitsisi olla oppiaineena kaikissa keskikouluissa, sillä sen merkitys oli vähentynyt maailmankieliin verrattuna ja ruotsinkieliset osasivat varsin hyvin suomea. Samaan aikaan ruotsinkielisen osaston päällikkö Gösta Cavonius ymmärsi, että mahdollisuus ottaa vain englanti, heikentäisi ruotsin kielen asemaa maassa. Hän esitti oman varauksensa (1959), missä hän katsoo, että ruotsi maan toisena kansalliskielenä tulisi nostaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi suomenkielisissä kouluissa. Perusteena on ruotsin kielen tarve sekä kotimaassa että pohjoismaisessa yhteistyössä.

Piri on väitöskirjassaan Suomen kieliohjelmapolitiikka (2001, JY s. 52) kertonut muita lähteitä lainaten siitä, miten pakkoruotsi syntyi 60-luvulla: ”--- koulunuudistus toi esiin --- painostusryhmiä. --- kielikiistan takana oli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) --- kiistaa käytiin kiivaimmin eduskunnassa ja tiedotusvälineissä. Painavimmat ryhmät olivat eräät elinkeinoelämän keskusjärjestöt Keskuskauppakamarin johdolla. --- alkuperäisten ideoiden mukainen peruskoulu jäi toteutumatta --- [ohitettiin] kouluviranomaisten, opettajajärjestöjen ja koulunuudistustoimikunnan enemmistön näkemys siitä, että vain englannin kieli olisi pakollinen kieli. --- Eduskunnan äänestystulos 165-11 toisen kotimaisen kielen pakollisuuden puolesta --- Virolainen [:] "--- Paasikivi katsoi, että Suomen suomenkielisen väestön edustajien on kyettävä pitämään yhteyttä Pohjoismaihin ruotsin kielellä ilman tulkkia. Kekkonen omaksui saman näkökannan ja hänen kanssaan neuvoteltuani ---"

Sama toisin sanoin: Netistä löytyy Opetusneuvos Joutsimäen kuvaamaksi nimetty tapahtumakulku: "Demarit saivat vaalivoiton 1966 ja syntyi Paasion (sd) hallitus, opetusministeriksi R.H. Oittinen, fil.tri (sd), jolle peruskoulu oli silmäterä. Oittinen kysyi asiantuntijoillta, mitä kieliä tai kieli tulevaan peruskoululakiin. Hänelle vastattiin: englanti. Oittinen jatkoi suunnittelua niiltä pohjilta ja vei asian jopa eduskunnan sivistysvaliokunnan käsittelyyn. 1968 Presidentinvaaleja käytettiin perusteena hallituksen vaihdolle, vaikkei pressa vaihtunutkaan. Hallituksen pääministeriksi tuli Mauno Koivisto (sd), opetusministeriksi Johannes Virolainen. Virolainen houkutteli RKP:n hallitukseen vasemmistoa tasapainottavaksi tekijäksi. RKP:n ehtona oli pakkoruotsi peruskoululakiin. Kaikella R.H. Oittisen siihen asti näkemällä vaivannäölle ja sivistysvaliokuntaan asti ehtineelle esityölle ei pantu arvoa."

Netissä löytyvissä lähteissä kuvattiin 60-luvun muutosta, kun opetusministeriöt suunnittelijat ottivat vallan: 1960-luvulla "Suomeen alkoi --- muodostua päätoimisten suunnittelijoiden ammattkunta. --- Opetusministeriön organisaation uudistus vuonna 1966, minkä myötä sen henkilökunta kaksinkertaistui --- samalla kun kaikki korkeakouluasiat 1970-luvun alkuun mennessä keskitettiin sen alaisuuteen. --- aikakaudelle leimaa-antavaa oli vahva hallinto- ja suunnitteluoptimismi. Uskottin, että julkishallinto pystyy ratkaisemaan yhteiskunnallisen murroksen suuret haasteet tekemällä järjestelmätason uudistuksia, joissa aluksi suunnitellaan kokonaisvaltainen ratkaisu, sitten päätetään rationaalisesti toimenpiteistä ja lopulta hallinnoidaan ne yleiskirjeiden, sitovien soveltamisohjeiden ja määräysten sekä korvamerkittyjen budjettien muodossa." Tässä vaiheessa virkamieskuntaan ja yliopistoille alkoi muodostua pakkoruotsimyönteinen hallinto- ja suunnittelijajoukko. Se kävi mitä ilmeisimmin ottamassa mallia pakkoruotsiin DDR:n pakkovenäjästä.

Seuraavina vuosikymmeninä siis opetusviraston (poliittisesti sitoutuneet?) virkamiehet ohjailijavat kielipolitiikkaa. Ministeri Jaakko Numminen itse kertoi 2009 seminaariavauksessa osallistumisestaan 70- ja 80-luvun kielipoliittiseen komitean toimintaa: "Työvuosinani opetusministeriössä minulla oli tilaisuus johtaa kolme kielipoliittista komiteaa --- Työskentelyn taustana oli huoli suomalaisten kielivalintojen yksipuolistumisesta, mikä jo tuolloin oli havaittavissa. --- Tärkein --- kieliohjelmakomitea [1974 – 1978]. --- Komitea esitti, että maan koko suomenkielisen ja ruotsinkielisen työikäisen aikuisväestön – sen suuruus arvioitiin 2,5 miljoonaksi – tulisi vastaisuudessa osata toista kotimaista kieltä, siis suomea ja ruotsia, sekä jotakin vierasta kieltä" --- 70-luvulla siis yliopiston tutkinnonuudistuksessa tuotiin pakkovirkaruotsi jokaisen tulevan akateemisen opintoihin, aiemmin tämä oli vain tietyilla aloilla. Asian siunattiin RKP:n Gestrinin ollessa opetusministerinä.

Mitä muuta tämä on kuin satavuotinen tarina tahallisesta viivyttämisestä, historian häivyttämisestä ja todellisuuden korvaamisesta liturgialla? Ai niin, tämä on myös tarina pienen suru-kaksikielisen eliitin etuoikeuksien säilyttämisestä...

Kyllä, kyllä tuo historia on tuttua kaikille, jotka ovat perehtyneet maamme kielipolitiikkaan. Mutta suuren enemmistön silmät alkoivat loistaa ajatuksesta, että "SUOMI ON RUOTSALAINEN"! Monet eivät ole vieläkään tietoisia tosiasioista ja se on turhauttavaa.

Turhauttavaa, turhauttavaa, turhauttavaa! Suurta enemmistöä ei kiinnosta. Gallupeissa tulee vastauksia, mutta siihen se jää. Ne, jotka ovat käyneet koulunsa aikoja sitten, eivät ymmärrä tämän päivän todellisuutta. Yle on täysin hiljentynyt. Siellä ei hiiskahdustakaan. Eivätkö toimittajat uskalla vai strategiako painaa päälle.

Kuitenkin nyt elämme tätä päivää ja meidän pitää katsoa eteenpäin tulevaisuuteen! Vanhan jauhaminen ei auta! Uusia avauksia ja uudet selkeät vaatimukset esiin. Niillä päästään eteenpäin! Kielivapauskokeilu ei onnistunut, mutta sai kuitenkin huomiota osakseen.