Mutta juuri tällainen toimintatapa on viimeiset 200 vuotta kuulunut heidän keinovalikoimaansa.Jos Rkp ja suomenruotsalaiset kokisivat olevansa vahvoilla, eivät he kaikissa tilanteissa ensimmäisenä kyselisi kaikilta asennetta pakkoruotsiinja ruotsin kielen asemaan.
Aina valitetaan, vaikka heidän lainsäädännöllinen asemansa on kuin kastilaitoksen ylin kasti.
Heidän yhden-asian-liike on aina hallituksessa., Joko suoraan tai kokoomuksen kautta.
Totta kai heidän poliittinen asemansa on äärimmäisen vahva.
Se, onko jokaisen ruotsinkielisen asema vahva, se on eri asia.
Huomaa että täällä keskustellaankin kieli- politiikasta.
Suomessa ei ole suomenkielisten suomalaisten kielipolitiikkaa lainkaan.
Kaikki kielipolitiikka keskittyy ruotsin kielen aseman turvaamiseen.
Suomenkielisen kannalta se merkitsee velvollisuuksia ja vaatimuksia, pelottelua ja pakottamista, solvauksia ja syyllistämistä.
Kielipolitiikan keskiössä tulisi olla ilo omasta kielestä, oikeus omaan kieleen,ei suinkaan velvollisuus toisen kieleen.