https://www.youtube.com/watch?v=t0jqqRL ... e=youtu.be"Mitä mieltä olet syrjinnästä? Suomalaisia syrjitään pakkoruotsilla."
"Ei se ole mitään syrjintää."
"Suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan halua pakkoruotsia. Mitä hyötyä ruotsista on suomenkieliselle?"
"Jos sulla on kaksi kieltä päässäsi, sulla on rikkaampi maailmankuva."
"Kukaan ei kiellä tätä, mutta miksi sen toisen kielen pitää olla ruotsi?"
"Mikäs kieli sullon päässä?"
"Suomi!"
"Mistä syystä sä et ole hankkinut toista kieltä?"
"Englantia olisi pitänyt opetella, se kyllä harmittaa. Mutta miksi pakkoruotsi?"
"Suomen laissa ei ole sellaista nimitystä kuin pakkoruotsi. Mene tuonne ..., ne ovat samaa mieltä kanssasi."
"Eikö mitään perustetta? Kenelläkään?"
Tämä pätkä on monin tavoin surullinen. Siinä näkyy, miten vähemmän kouluja käynyttä kansalaista ei tarvitse ottaa tosissaan, ikään kuin rehellinen puhetapa olisi vierasta ja tarvittaisiin kulttuuritulkki kääntämään kysymykset korrektille liturgialle. Suoraan kysymykseen vastaamisen sijaan nähdään tilaisuus osoittaa toisen kielitaidottomuus, kuin vähemmän kielitaitoinen ei olisi oikeutettu kysymään pakkoruotsin perusteita ja loogisia argumentteja. Se vastaus, joka annetaan, on virheellinen - kaksi kieltä päässä tarkoittaa kahta kieltä päässä - keskimäärin se voi hidastaa dementoitumista ja monen kohdalla se vaikuttaa oleellisesti omaan identiteettiin ja maailmankuvaan, mutta identiteetin tai maailmankuvan rikkautta on mahdoton mitata tai vertailla.
Olen työläiskodista ja ylpeä siitä. Isäni puusepän ja rakentajan taidot olivat laajalti ihailtuja, ja vapaahetkinään hän maalasi toisintoja Suomen kulta-ajan kuuluisista maalauksista, niistä ruotsinkielisten maalaamista. Äitini olisi halunnut opettajaksi, mutta jäi koulutusta vaille. Hänen suuri sydämensä ja sydämellinen naurunsa kirkastivat kaikkien niiden elämää, joita hän kosketti lukuisissa askareissaan. Ja heitä pitäisi siis verrata kahden kielen maistereihin ja todeta vähemmän rikkaiksi - mitä elämän rikkauden aliarviointia!
Olkoot suomenruotsalaiset ylpeitä kaksikielisyydestään, mutta toivottavasti eivät ryhdy häpeämään sitä, että taustassaan on yksikielisiä ihmisiä. Maailmankuvan rikkautta ei kannata laskea kielitaidossa, sillä maailmankuva on keveyttä, kirkkautta, liikettä: kykyä keventää yhteisiä taakkoja, kirkkautta pimeisiin päiviin, liikettä matkalla, jonka päämäärää emme tunne, mutta kutsun jatkaa matkaa tunnemme.
Haastattelijalle kiitokset siviilirohkeudesta. Kahden kielen rikkauden lisäksi on niin montaa muutakin rikkautta. Sinä. haastattelija. etsit poliitikoista rohkeutta vastata suoraan kysymykseen. Ei kai kaksikielisyys voi viedä sitä rohkeutta - missä siis vika, kun on pakko ilkeillä ja vaieta?