Kaksikieliset koulut, monikielisyys, kielilain kehittäminen

[NRR]

(Korjasin otsikon paremmin sisältöä vastaavaksi)

Samalla kun osa kaksikielisistä suomenruotsalaisista haluaisi pääkaupunkiseudulla jo toimivan Norden-koulun, jossa opetettaisiin sekä suomella että ruotsilla, koska kuulemma "nyt suomen kielen taidot jäävät ruotsinkielisessä koulussa melko heikoiksi", ruotsinkielisen Suomen puolustajat haluaisivat "kehittää kielilakia" yhä velvoittavampaan suuntaan:

Åbo akademin tutkija Herbertsin mukaan kielilain kehittämisestä puhutaan liian harvoin.

– Se tarkoittaa, että molemmilla kielillä pärjää samalla tavalla.

Hän ottaa tästä esimerkkeinä kaksikielisen maan, kuten Kanadan ja alueita, kuten Katalonian.

– Suomessa asiaa vähätellään ja tyydytään toteamaan, että kaksikielisyys toisinaan toimii, toisinaan ei. Tämä on vaarallinen asenne, jos halutaan säilyttää kaksikielisyys myös tulevaisuudessa.

https://yle.fi/uutiset/3-10003635

Kanadassa ei ole pakkoranskaa kaikille, muuta kuin muutamassa provinssissa, mutta noita epäilemattä halutaan malliksi. Espanjassakaan ei ole pakkokataloniaa muualla kuin Kataloniassa, mutta siellä kahden kielen velvoittavuus on voimakas, koska kyse on vanhastaan katalaania puhuvasta alueesta ja molemmat kieliryhmät, espanja ja katalonia, ovat huomattavia.

Pelkään kumpiakin leirejä, sekä koulujen kaksikielisyyden ajajia että kielilain velvoittavuuden lisäämisen kannattajia - kyse on kuitenkin siitä, että ruotsia halutaan sotkemaan opetusta suomenkielisessä koulussa yhä varhemmin ja vapautukset torjutaan yhtä tiukasti kuin ennenkin.

Tosin siis ne, jotka suru-kaksikielisinä haluavat kehittää lapsilleen suru-kaksikielistä koulua, ovat lähtökohtaisesti oikeassa: heillä on oikeus kehittää omille lapsilleen parasta mahdollista koulua.

Sen sijaan ne, jotka kaksikielisyysnäytelmän jatkamiseksi suunnittelevat nimenomaan suomenkieliselle koululle lisävelvoitteita ja uusia lakeja velvoitteiden valvomiseksi, toimivat täysin epäeettisesti - heille suomenkielisten koulutus on vain tapa toteuttaa omaa ahdasta kuvitelmaa kaksikielisyysnäytelmästä, jossa "molemmilla kielillä pitää pärjätä samalla tavalla", vaikka toista kieltä on alle viiden prosentin elämässä.

[NRR]

Ruotsinkielisellä puolella ongelma taitaa ollakin kaksikielisyys, sen saavuttaminen ei olekaan niin luontevaa kuin liturgiassa väitetään.

Tässä tosi vanha muistiinpano: Päivi Storgård, muuten intohimoinen pakkoruotsin kannattaja, on äidin roolissa antanut varsin järkeviä kommentteja (Slaget efter tolv - dagens debatt: 15.09.10 Tvåspråkig identitet?). Hän on kuvannut aitoa kaksikielisyyttä, jonka hän koki valinneensa lastensa syntyessä. Yllättäen Storgård nosti esiin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta kotoisin olevien opettajien vaikeuden ymmärtää kaksikielisten lasten kielen kehitystä, heidän kapeampaa sanavarastoaan, sen vaatimaa kehittämistä, kielivirheitä ja kirjoitusvirheitä lapsen tehtävissä jne. Hän toivoi tutkimusta nimenomaan kaksikielisyyden ohjaamisessa! Keskustelussa hän sivusi myös ruotsinkielisten sisäistä arvohierarkiaa – on tilanteita, joissa kaksikieliset lapset ovat ”andra klassens svenskspråkiga eller halvfinnar”. Ymmärsin, että tähän liittyy tunteita, jotka meiltä suomenkielisiltä pidetään piilossa. Jopa kaksikielisen lapsen oikeus käyttää suomea ei olekaan itsestään selvä monissa tilanteissa.

[NRR]

Kokoomuksen Lotta Backlundin tyttären luokalla suurin osa oppilaista on kaksikielisiä. Koulussa voisi Backlundin mukaan olla kaksi äidinkieltä, mutta

nyt suomen kielen taidot jäävät ruotsinkielisessä koulussa melko heikoiksi

Aivan yllättävää rehellisyyttä. Mutta Vaasasta tulee uutta liturgiaa, Vaasan yliopiston kielikylpyprofessori Siv Björklund:

Kieliopetuksen parissa työskentelevät näkevät, että kaksikielisyys ei enää riitä. Monikielisyys tarjoaa myös ruotsille mahdollisuuden elää, --- Kieltä pitäisi voida käyttää luontevasti ilman kohtuuttomia itselle asetettuja vaatimuksia sen moitteettomuudesta.

Onko tarkoitus tärvätä myös suomenkielistä koulua käyvien suomen taidot sekoittamalla monikielisyysunelmaa kaikkeen opiskeluun?

[Uusi kielipolitiikka]

Uusi kielipolitiikka lähetti kommentin suoraan toimitukseen.
Odotamme vastausta sähköpostiin.

Lähettäkää muutkin kommenttia kyseisen artikkelin lopussa olevan palauteruudun kautta.

Suomen kielipolitiikka on todella erikoista, koska sen lähtökohta on aina ruotsin kieli, ruotsinkieliset ja ruotsin kielen asema, vaikka ruotsinkielisiksi rekisteröityneitä on vain 5 % kansasta.

95 % on muita kuin ruotsinkielisiä, mutta meidän näkökulmaamme ei huomioida koskaan.

Milloin suomenkielistä väestöä aletaan kuunnella ja meidän näkökulmamme huomioida?

Tässä lähettämämme kommentti, joka sensuroitiin YLEn kommenttipalstalta.

Mikä siinä on sääntöjen vastaista ?
Siis muu kuin tabuksi leimattu sisältö

Suomen kielipolitiikka on ajautunut yhä syvenevään kriisiin, eikä mikään ihme, koska kielipolitiikan lähtökohta on ollut viimeiset 200 vuotta vinoutunut: ruotsin kielen tuhatvuotisen erityisaseman varjelu. Suomeen tarvitaan täysin uutta kielipoliittista ajattelua, jossa enemmistön intressit otetaan paremmin huomioon.
Nyt me enemmistöön kuuluvat olemme kielipolitiikan objekteja, kun taas ruotsinkieliset ovat kielipolitiikan subjekteja ja kaksikieliset ruotsinkieliset järjestelmän pääasiallisia hyödynsaajia. Siis virallisen kielipolitiikan osalta tämä on tilanne. Yksittäinen ruotsinkielinen tai kaksikielinen saattaa toki kokea, että hän ei nauti mistään kielellisestä privilegioasemasta, mutta kielellisessä privilegiossa kyse onkin kielipolitiikan rakenteista, laeista ja säädöksistä.
Ruotsissa 2009 säädetty pääkielimalli ratkaisisi myös Taxellin paradoksin, kun ei enää tavoiteltaisi utopiaa, vaan tunnustettaisiin tosiasia:

[NRR]

Kiitos! Hyvä rakenne Uuden kielipolitiikan palautteessa:

Ongelma ja sen tausta

Suomen kielipolitiikka on ajautunut yhä syvenevään kriisiin, eikä mikään ihme, koska kielipolitiikan lähtökohta on ollut viimeiset 200 vuotta vinoutunut: ruotsin kielen tuhatvuotisen erityisaseman varjelu.

Ratkaisun lähtökohta

Suomeen tarvitaan täysin uutta kielipoliittista ajattelua, jossa enemmistön intressit otetaan paremmin huomioon

.

Nyt enemmistö maksaa, vähemmistö hyötyy

Nyt me enemmistöön kuuluvat olemme kielipolitiikan objekteja, kun taas ruotsinkieliset ovat kielipolitiikan subjekteja ja kaksikieliset ruotsinkieliset järjestelmän pääasiallisia hyödynsaajia. Siis virallisen kielipolitiikan osalta tämä on tilanne.

Rakenteet ja lait

Yksittäinen ruotsinkielinen tai kaksikielinen saattaa toki kokea, että hän ei nauti mistään kielellisestä privilegioasemasta, mutta kielellisessä privilegiossa kyse onkin kielipolitiikan rakenteista, laeista ja säädöksistä.

Tavoitteena suomi maan pääkieleksi

Ruotsissa 2009 säädetty pääkielimalli ratkaisisi myös Taxellin paradoksin, kun ei enää tavoiteltaisi utopiaa, vaan tunnustettaisiin tosiasia:

[Uusi kielipolitiikka]

Enemmistö on vähemmistön identiteettikriisin panttivankeja..

Vain yhteinen uhkakuva, suomenkielisten vapaus, pitää yllä porukan yhtenäisyyttä.

Meidän vapautemme vastustaminen yhdistää heidät..

Tämä johtopäätös vain näin meidän kesken..

[NRR]

Enemmistö on vähemmistön identiteettikriisin panttivankeja..

Vain yhteinen uhkakuva, suomenkielisten vapaus, pitää yllä porukan yhtenäisyyttä.

Meidän vapautemme vastustaminen yhdistää heidät..

Tämä johtopäätös vain näin meidän kesken..

Olet todella oikeassa. He tosin pukevat tämän sanoiksi "suomalaiset on ennenkin pitänyt sivistää pakolla" eli heidän selityksensä mukaan pakkoNordenruotsi, pakkoHistoriaruotsi ja pakkoKulttuuriruotsi ovat muka täällä ihan vain suomalaisten eduksi, mutta kun juntit eivät ymmärrä omaa ja lastensa parasta. Suomalaiset muka eläisivät vielä metsissä tai ainakin neuvostotyyliin ilman ruotsalaisuutta.

Ruotsinkieliset eivät ole yhtenäinen ryhmä, jo ristiriita etelän kaksikielisten ja pohjanmaan yksikielisten välillä on melkoinen. Mutta jokin muukin yhdistää kuin koulukieli: identiteetti, joka rakentuu sille, että kaikki hyvä maassa on tullut ruotsin kielen välityksellä ja suomenkieliset ovat uhka.

[NRR]

Vaasasta tulee uutta liturgiaa, Vaasan yliopiston kielikylpyprofessori Siv Björklund:

Kieliopetuksen parissa työskentelevät näkevät, että kaksikielisyys ei enää riitä. Monikielisyys tarjoaa myös ruotsille mahdollisuuden elää, --- Kieltä pitäisi voida käyttää luontevasti ilman kohtuuttomia itselle asetettuja vaatimuksia sen moitteettomuudesta.

Ruotsinkielisessä yle-artikkelissa tässä kohtaa:

Björklund tycker att svenskan borde bli en del av alla språk vi använder och kommunicerar på. Det är det relevanta i dag, summerar hon.

Miten tämän parhaiten kääntäisi?

Olen ihmetellyt, mistä tämän hetken koululiturgia "lisää kieliä" ja "kielitietoinen koulu" ja "kieliä rinnakkain" tulee? Onko tässä taas uusi paradigma, jossa ruotsille louhitaan paikkaa "osana kaikkia kieliä"?

[NRR]

Kokoomuksen Lotta Backlundin tyttären luokalla suurin osa oppilaista on kaksikielisiä. Koulussa voisi Backlundin mukaan olla kaksi äidinkieltä, mutta

nyt suomen kielen taidot jäävät ruotsinkielisessä koulussa melko heikoiksi

Aivan yllättävää rehellisyyttä.

Se pakollinen pahatpersut-osio oli jäänyt ruotsinkielisen artikkelin puolelle:

Backlund är bekymrad över det hårdare språkklimatet som hon dels upplever att Sannfinländarna odlar medvetet.

– Samtidigt håller Finland på att öppna sig och bli alltmer internationellt. Många inser att det är en rikedom att tala många språk.

– Jag har aldrig upplevt att det är negativt att vara finlandssvensk eller tvåspråkig.

Backlund, joka on siis Helsingin pormestarin, Vapaavuoren, erityisavustaja, sanoo, että hänenkin jossain määrin kokemansa koventunut kieli-ilmapiiri on perussuomalaisten tietoisesti synnyttämä. Kun Finland avautuu yhä maailmanlaajuisemmin, monet ymmärtävät, että on rikkaus puhua monia kieliä. Hän ei ainakaan ole kokenut kielteiseksi suomenruotsalaisuuttaan tai kaksikielisyyttään.

Voi Helsinki, minkä liturgian pohjalle täällä lastemme kielikoulutusta rakennetaan!

[TK]

Suuri ongelma on se, että suomenkielisten enemmistö ei kunnolla hahmota, kuinka vähän suruja todellisuudessa on.

Kun Manner-Suomessa suruiksi rekisteröityneitä on alle 5 % väestöstä, niin eihän silloin mitenkään, minkään matematiikan oppien mukaan voida puhua koko kansan kaksikielisyydestä.

Kaksikielisiä on todellisuudessa suurin piirtein tämän 5 %:n suruväestön verran, kun puhutaan kaksikielisyydestä suomi +ruotsi yhdistelmällä.
Muilla yhdistelmillä suomi + joku muu kieli kaksikielisiä on nykyään ainakin yhtä paljon ellei jo enemmänkin.

Tämä prosenttijakauma pitäisi jotenkin saada yleiseen tietoisuuteen. Sillä tavoin ihmisten tietoisuuteen, että tajuttaisiin, kuinka sairasta on tällaisen kielellisen prosenttijakauman pohjalta toimia Taxellin paradoksin mukaan. Tajuttaisiin, kuinka irrallaan todellisuudesta Taxellin paradoksi on.

Miten saisi jonkun lehden/jonkun toimittajan/jonkun median tekemään tästä väestön prosenttijakaumasta asiallisen, matemaattisesti perustellun jutun niin, että se kolahtaisi kaikessa reaalikaruudessaan ihmisten tietoisuuteen.

[NRR]

Suuri ongelma on se, että suomenkielisten enemmistö ei kunnolla hahmota, kuinka vähän suruja todellisuudessa on.

Kun Manner-Suomessa suruiksi rekisteröityneitä on alle 5 % väestöstä, niin eihän silloin mitenkään, minkään matematiikan oppien mukaan voida puhua koko kansan kaksikielisyydestä.

Kaksikielisiä on todellisuudessa suurin piirtein tämän 5 %:n suruväestön verran, kun puhutaan kaksikielisyydestä suomi +ruotsi yhdistelmällä.
Muilla yhdistelmillä suomi + joku muu kieli kaksikielisiä on nykyään ainakin yhtä paljon ellei jo enemmänkin.

Tämä prosenttijakauma pitäisi jotenkin saada yleiseen tietoisuuteen. Sillä tavoin ihmisten tietoisuuteen, että tajuttaisiin, kuinka sairasta on tällaisen kielellisen prosenttijakauman pohjalta toimia Taxellin paradoksin mukaan. Tajuttaisiin, kuinka irrallaan todellisuudesta Taxellin paradoksi on.

Miten saisi jonkun lehden/jonkun toimittajan/jonkun median tekemään tästä väestön prosenttijakaumasta asiallisen, matemaattisesti perustellun jutun niin, että se kolahtaisi kaikessa reaalikaruudessaan ihmisten tietoisuuteen.

Aivan.

Toinen, mistä ihmiset eivät mitään tiedä, on tämä pakkoruotsin historia eli miten lehmänkaupoista ja virkamiesverkostoista syntyi rautakehikko alakoulusta yliopistoon ja vielä 2004 virkamiesten kielitaitolaki.

Kolmanneksi ihmiset eivät tiedä, ettei mitään vastaavaa ole missään muualla.

Ollaan pitkään toivottu, että tästä tehtäisiin avoin juttu - mutta tämän teeman kohdalla ei toimittajilla kynä tai näppis pysy hyppysissä.

[NRR]

Tein Uuden kielipolitiikan mallin mukaan oman kirjeeni. Jos antaisitte hiukan palautetta.

Ongelma ja sen tausta

Maailma ja kielitaitotarpeet muuttuvat, pakkoruotsi pysyy. Tämän nostivat ongelmaksi keväällä 2017 hesarissa avoimessa kirjeessään kielten ja kansainvälisyyskasvatusten opetusneuvokset. Samalla he tunnustivat, ettei hallinnossa työskentelevä asiantuntija voi kritisoida nykyistä pakkoruotsia, se on tabu. Näin ei voi jatkua!

Ratkaisun lähtökohta

Tarvitsemme äidinkieltä/koulukieltä painottavan kieltenopetuksen, joka täydentää muita opintoja ja lähtee nuorten todellisista tarpeista ja tavoitteista. Kielet koulussa, toisin kuin muut oppiaineet, ovat aina valikoitu otos maailman lukemattomista kielistä. Siksi vain englannin kaltainen lingua franca voi olla kaikille yhteinen.

Perheet valitsevat muuallakin vieraat kielet lastensa kanssa, näin tulisi olla meilläkin. Kolmea vierasta kieltä ei oppilailta voi vaatia ja jo toisesta vieraasta kielestä on saatava tarvittaessa vapautus (esimerkiksi dysleksikot, maahanmuuttajat). Niille, jotka haluavat keskittyä kieliopintoihin, kieliä voi olla tarjolla paljonkin.

Nyt enemmistö maksaa, yksi vähemmistö hyötyy

Pakkoruotsi koskettaa jokaista suomalaista alakoulusta yliopistoon, se on valtava satsaus sekä yhteiskunnalta että yksilöiltä. Mitään vastaavaa ei ole missään muualla, ymmärrettävästi. Miksi sitten meillä?

Pakkoruotsin perusteeksi on täällä nostettu velvollisuus järjestää ruotsinkielisiä palveluja. Eiväthän ne palvelut kuitenkaan tule pakkoruotsilla hoidetuksi, oleellisissa kohdin tarvitaan aina äidinkielentasoista palvelua.

On varmasti lukemattomia tapoja järjestää mannermaalla alle viiden prosentin kielivähemmistön palvelut vaatimatta kaikilta ruotsinopintoja. Ruotsinkielisten edustajien tuleekin lähteä suunnittelemaan nyt omankielisiä palveluja ilman pakollista ruotsia. Samalla toivottavasti löydetään myös toimivia ratkaisuja monikielisen yhteiskunnan muiden vähemmistökieliryhmien käyttöön.

Rakenteet ja lait

Ahvenanmaalla ruotsi on ainoa virallinen kieli. Sieltä pakkosuomi poistettiin, koska se kuulemma söi nuorten muun kielitaidon.

Mannermaalla, eli koko muussa Suomessa, alle viiden prosentin vähemmistön puhuma ruotsi on nostettu suomen kielen rinnalle, vaikka meillä suomea puhuu äidinkielenään yhdeksän kymmenestä ja suurin osa suomalaisista kommunikoi keskenään suomeksi. Ruotsi on siis meillä pieni vähemmistökieli. Sen merkittävä asema historiassa, ei muuta nykyistä todellisuutta.

Perustuslakikaan ei vaadi pakkoruotsia. Sen sijaan poliittisilla päätöksillä ruotsin velvoittavuutta on lisätty 60-luvulta alkaen: ensin peruskouluun ainoana kaikille pakollisena kielenä, sitten korkeakoulututkintoihin pakollisena virkakielitutkintona ja lopulta 2004 virkamiesten kielitaitolakina, jossa jokaiselta virkamieheltä edellytetään kykyä palvella ruotsiksi. Nyt ruotsi on varhaistettu pakollisena alakouluun. Nämä rakenteet, lait ja asetukset on nyt purettava.

Ruotsin kielen pakollisista opinnoista on tullut tarpeeton lisärasite. Osalla ruotsi pidentää opintoja, jopa estää ehdottomuudessaan valmistumisen. Ja mannermaalla ruotsi syö muun kielitaidon, aivan kuten pakkosuomi Ahvenanmaalla ennen kuin se poistettiin.

Tavoitteena suomi maan pääkieleksi

Jatkossa koulutuksen ja virkojen kielivaatimusten on perustuttava realismille. Ruotsin kieli ei voi enää olla suomalaisen tai uussuomalaisen velvollisuus. Ruotsi on yksi vaihtoehto muiden kielten joukossa.

Luettavien kielten ja niiden määrän kuuluu olla yksilön omien taipumusten ja tavoitteiden mukaan valittavissa. Suurimmalle osalle tärkeintä on vahva pohja suomen kielessä ja englannissa - ja kyky kehittää itseään ja omaa uniikkia ammattitaitoaan.

[Uusi kielipolitiikka]

Jatkossa koulutuksen ja virkojen kielivaatimusten on perustuttava realismille, ruotsin kieli ei voi enää olla velvollisuus.

Jatkossa koulutuksen ja virkojen kielivaatimusten on perustuttava realismille, ruotsin kieli ei voi enää olla jokaikisen suomenkielisen absoluuttinen henkilökohtainen velvollisuus.
--++++



Voisi siis painottaa yksilön asemaa, jokaiseen yksilöön epäoikeudenmukaisesti kohdistuvaa velvollisuutta,varsinkin kun nykyisenkin perustuslain vaatimus kohdistaa velvoitteen valtioon, ei suinkaan jokaiseen kansalaiseen.

Perustuslaissa kansalaisella on oikeus, valtiolla (julkinen valta) velvollisuus.

Nykyinen kielipolitiikka tekee ruotsinkielisen oikeudesta jokaikisen suomenkielisen, kaikkien muiden kuin ruotsinkielisten itsensä, velvollisuuden.

Tämä asetelma itsessään on perustuslain hengen vastainen.

Ruotsin asemaa jokaikisen suomenkielisen oppijan tai oppineenkaan velvollisuutena ei voi todellisuudessa perustella millään positiivisella arvolla, ei sivistyksellä, ei todellisella osaamistarpeella.

Sitä voi "perustella" vain vallankäytön kautta, valtapoliitiikalla, suomenkielisiin kohdistuvalla vallankäytöllä.

Kenenkään itseään kunnioittavan suomenkielisen ei pidä hyväksyä tällaista vallankäyttöä!

[NRR]

Nykyinen kielipolitiikka tekee ruotsinkielisen oikeudesta jokaikisen suomenkielisen velvollisuuden.

Tämä asetelma itsessään on perustuslain hengen vastainen.

Ruotsin asemaa jokaikisen suomenkielisen oppijan tai oppineenkaan velvollisuutena ei voi todellisuudessa perustella millään positiivisella arvolla, ei sivistyksellä, ei todellisella osaamistarpeella.

Kiitos, oleellista.

[Uusi kielipolitiikka]

Kyllähän näitä voisi hioa loputtomiin, mutta kyllä tuossa nyt pääasiat tulivat.

Kannattaa asettua sellaisen asemaan, joka ei näitä pohdi päivittäin.."For dummies"