Miksi pakkoruotsi on niin valtavan vahvan suojelun kohde, vaikka näennäisesti se ei hyödytä juuri ketään, kaikkein vähiten sen lukijoita?
Siksi, että se on nykyisen kielipolitiikan berliininmuuri, joka estää suomenkielisiä valitsemasta vapautta.
Foorumilla on aikoinaan käsitelty sitä, miten DDR katosi maailmankartalta, kun liian moni sai vapaasti valita.
Kun vapaudelle antaa pikkusormen, se kaataa koko pakkojärjestelmän eli Suomen nykyisen kielipolitiikan.
Alussa vapaudesta sai nauttia vain 600 henkeä, meillä vapautumispyrkimyksiin tarvittiin 30 vuotta ja silti
2200 lasta ovat valtava riski pakkojärjestelmän hyödynsaajille.
Koko itäisen Euroopan yli pyyhkäissyt vallankumousaalto sai lopulta alkunsa elokuun 19. päivänä 1989 Unkarin ja Itävallan rajalla järjestetystä piknik-tapahtumasta.
Rautaesirippu erotti maat toisistaan, mutta Lounais-Unkarissa Wienin eteläpuolella sijaitseva Sopronpusztan raja-asema päätettiin avata rauhaneleenä muutamaksi tunniksi. Unkari oli poistanut jo toukokuussa piikkilankaesteet ja miinakentät Itävallan vastaiselta rajaltaan, ja unkarilaisten matkustusrajoitukset länsimaihin oli kumottu.
Ajatus yleiseurooppalaisesta piknikistä syntyi unkarilaisen oppositiopuolueen Demokraattisen foorumin ja Itävallassa toimineen Paneurooppalaisen unionin välisissä keskusteluissa. Tapahtuman suojelijoiksi saatiin Paneurooppalaisen unionin puheenjohtaja Otto von Habsburg sekä Unkarin varapääministeri Imre Pozsgay, joka edusti edellisenä vuonna valtaan nousseita uudistusmielisiä kommunisteja.
Juhlallinen tapahtuma alkoi puoliltapäivin. Rajavartijoille oli annettu lupa päästää läpi vain unkarilaisia ja itävaltalaisia vieraita. Tieto levisi kuitenkin nopeasti Itävallan radiouutisten kautta, ja rajalle kerääntyi päivän mittaan tuhansia Unkarissa lomailleita itäsaksalaisia, jotka haaveilivat paosta länteen.
Ensimmäiset itäsaksalaiset ryntäsivät rajan yli heti puolen päivän jälkeen. Rajavartijat eivät reagoineet, ja kaikkiaan yli 600 DDR:n kansalaista onnistui tunkeutumaan Itävallan puolelle ennen kuin raja suljettiin iltapäivällä.
Historioitsijat ovat pitäneet piknik-tapahtumaa eräänlaisena testinä, jolla Unkarin vallanpitäjät kokeilivat Neuvostoliiton reaktiota. Hankkeen puuhamiehet olivat tietoisia siihen liittyneistä riskeistä, sillä Unkarissa oli vielä neuvostojoukkoja. Vuonna 1956 neuvostotankit olivat kukistaneet verisesti Unkarin kansannousun ja vuonna 1968 Prahan kevään.
Neuvostoliiton politiikka oli kuitenkin muuttunut. Gorbatšov oli luopunut jo talvella niin sanotusta Brežnevin opista, jonka nojalla Neuvostoliitto oli alistanut Itä-Euroopan maat komentoonsa. Puolassa oli järjestetty kesäkuussa ensimmäiset puolivapaat vaalit, ja Unkarissa käytiin vilkasta keskustelua monipuoluejärjestelmästä.
Itä-Saksaa hallinnut sosialistinen yhtenäisyyspuolue SED pysyi kuitenkin tiukasti vanhakantaisella linjallaan. DDR:n elintaso oli muihin kommunistimaihin verrattuna melko hyvä, mutta viranomaisten mielivalta, matkustusrajoitukset ja yleinen näköalattomuus ärsyttivät kansalaisia.
Itäsaksalaiset saivat matkustaa vapaasti vain kotimaassa ja kommunistisissa liittolaismaissa. Unkari oli erityisen suosittu kohde. Tuhannet itäsaksalaiset kävivät Budapestissa ja Balaton-järvellä vuosittain lomailemassa Länsi-Saksassa asuneiden sukulaistensa ja ystäviensä kanssa. Nyt Unkari kiinnosti tavallistakin enemmän, kun huhut rajan avaamisesta levisivät.
Yleiseurooppalaisen piknikin jälkeen Unkari sulki rajansa kolmeksi viikoksi, mutta 11. syyskuuta se päätettiin avata pysyvästi. Unkarissa oli tuolloin yli 25 000 itäsaksalaista matkailijaa, ja Itävaltaan johtavat tiet täyttyivät nopeasti Trabantien ja Wartburgien karavaaneista.
Rajan ylitti kolmessa päivässä parikymmentätuhatta itäsaksalaista. Lokakuun loppuun mennessä määrä oli noussut jo 50 000:een.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkoma ... ilta-1989/
Meillä 2200 lasta "pääsee piknikille", mutta pakon vartijat tekevät kaikkensa, jotta "sää ei suosisi", vaan kaikki juoksisivat sisätiloihin pänttäämään pakkoruotsia, jotta systeemin hyödynsaajat voisivat jatkaa vallankäyttöään.