Turkkarissa taas hyvä aloitus aiheesta

[NRR]

Miksi ruotsinkielisille ei 50 vuotta sitten annettu lupaa olla osaamatta suomea ?
Meille on ihan sama, osaavatko he suomea vai eivät..mutta kenelle se ei ollut ihan sama 50 vuotta sitten ?

Tietääkö veteraani NRR?

Olen pätkiä historiasta kirjannut ketjuun:
viewtopic.php?f=8&t=2640

Siinä jo 50-luvulla todettiin, että ruotsinkieliset osaavat varsin hyvin suomea. Nähdäkseni kyse ei ole muusta kuin kaksikielisyysnäytelmän tarjoamista eduista suru-eliitille, johon kaikki ruotsinkieliset eivät kuulu.

[NRR]

--- muissakin puolueissa on yksittäisiä pakkoruotsikriitikoita, mutta heidät pitää hiljaisina äänestyksissä puoluekuri ja ilmeisesti kielipolitiikka ei ole heillä kovinkaan korkealla asioiden tärkeysjärjestyksessä. Ehkä pitää joku pisa-tulosten katastrofaalinen romahdus tapahtua ennen kuin poliitikkoja alkaa asia laajemmin kiinnostaa.

Koulun keskeisin tehtävä ei näytä olevan nuorten luotsaaminen oman persoonallisuutensa ja taipumustensa sopusointuiseen kehittämiseen henkilökohtaisen ja yhteisöllisen onnen saavuttamiseksi. Minusta koulu edelleenkin pyrkii tilanteeseen, jossa paremman väen lapset päätyvät paremman väen koulutuksiin ja muuten ihmiset joutuvat taistelemaan varsin vaatimattomista palkinnoista. Osaamisella ei ole niin väliä kunhan sopeutuu.

[Uusi kielipolitiikka]

Samaan aikaan ruotsinkielisen osaston päällikkö Gösta Cavonius ymmärsi, että mahdollisuus ottaa vain englanti, heikentäisi ruotsin kielen asemaa maassa

Eli palataan taas todellisen juurisyyn äärelle:

Kyse ei ole lainkaan kielellisistä oikeuksista, kielitaidosta vaan aivan jostain muusta.

Ruotsinkielisten vuosisataisesta status-ajattelusta!

Ruotsin kielen asema, status



Mutta mitä se antaa meille suomenkielisille ?
Muuta kuin ylimääräisen rasitteen ?
Miksi meidän pitäisi kannatella jonkun toisen
keinotekoisesti nostettua statusta ?

Sitä kannattaa miettiä, vaikka kysymys onkin tabu ja oikeusministeriön tarkastelussa vihapuhetta.

[NRR]

Samaan aikaan ruotsinkielisen osaston päällikkö Gösta Cavonius ymmärsi, että mahdollisuus ottaa vain englanti, heikentäisi ruotsin kielen asemaa maassa

Eli palataan taas todellisen juurisyyn äärelle:

Kyse ei ole lainkaan kielellisistä oikeuksista, kielitaidosta vaan aivan jostain muusta.

Ruotsinkielisten vuosisataisesta status-ajattelusta!

Ruotsin kielen asema, status

Kyllä, mutta status muuttuu myös alemmin pääsyrajoin avatuksi poluksi suosituimpiin koulutuksiin, oikoteiksi virkarakenteisiin, lukemattomiksi kieliasiantuntijatehtäviksi kaksikielisyysnäytelmän eri tahoille, näkyvyydeksi vahvasti tuetun ruotsinkielisen kulttuurin kautta jne.

[Uusi kielipolitiikka]

Juuri tämä vähemmistön statuksen ylikorostus on enemmistön kannalta enemmistöön kohdistuvaa syrjintää, sortoa, hyväksikäyttöä.

Vähemmistö on kielipolitiikan subjekti, enemmistö on kielipolitiikan objekti, siis nykyisen kielipolitiikan vallitessa.

Enemmistön intressien turvaamiseksi pääkielen statusta on uskallettava nostaa, aivan kuten Suomen viiteryhmään kuuluvien Ahvenanmaan ja Ruotsin kielipolitiikassa on tehty enemmistökielisten ja maan pääkielen intressien suojelemiseksi.