On huikea suoritus ruotsinkielisten edunvalvontakoneistolta, että pakollisen ruotsin kutsuminen pakkoruotsiksi on virallisesti muka "vihapuhetta" mutta suomenkielisten kutsuminen junteiksi on hellää ja osuvaa huumoria.
Sumentaako "persuviha" meillä kulttuuriväen ajattelun?
Kun juhlittu voittaja vaihtaa ruotsiksi tietäen, ettei kuulijoista ruotsia osaa juuri se kaikkein haavoittuvin osa (kulttuuria rakastavat duunarit, erkat ja mamut) ja päättää osuutensa heittämällä "opetelkaa ruotsia, juntit", niin hän ei tasan osoita heittoaan kenellekään muulle kuin niille, jotka eivät sitä ruotsinkielistä puhetta ymmärtäneet (eli taas kulttuuria rakastavat duunarit, erkat ja mamut). En väitäkään, että Hurme täysin ymmärsi tätä. Hän kuvitteli, että tölvii nyt uudesta asemastaan vihattuja pakkoruotsipersuja ja oli varmasti onnellinen, kun juuri Sampo Terho ärähti. Mutta yhtä kaikki, Hurme osoitti äärimmäisen ylimielistä asennetta ja kyvyttömyyttä miettiä, mitä oikeasti tulee sanoneeksi ja kenelle. - Mutta tässä hän ei ole yksin.
Pakkoruotsin puolustus nojaa "persuvihaan"
Re: Pakkoruotsin puolustus nojaa "persuvihaan"
Pelkästä juntittelusta hän olisi kenties vielä selviytynytkin, mutta hänen julkinen "anteeksipyyntönsä" Terholle Yleisradion välityksellä osoitti millainen kokovartalok*rpä mies oikein onkaan.NRR kirjoitti:Hurme osoitti äärimmäisen ylimielistä asennetta ja kyvyttömyyttä miettiä, mitä oikeasti tulee sanoneeksi ja kenelle.
Re: Pakkoruotsin puolustus nojaa "persuvihaan"
Minusta pelottavaa on se, miten ns. kulttuuriväki kuten toimittajat ryntäsivät puolustamaa Hurmeen ilkeilyä ikään kuin kyse olisi ollut vain hänen ja kulttuuriministeri Terhon keskinäisestä sanailusta ja kulttuuriministeri olisi jotenkin yleisesti tunnettu kaikenlaisen pahan tekemisestä ja nyt vielä syyllinen taiteilijan sananvapauden rajoittamiseen.
Yksikään kellokas ei tohtinut moittia juntittelua julkisesti. Sen sijaan yksityisesti tapasin monia tavallisia, ruotsinsa lukeneita, jotka pitivät Hurmeen puhetta loukkaavana.
Meillä on mieletön kaksinaismoraali kaksikielisyysnäytelmän perustana.
Yksikään kellokas ei tohtinut moittia juntittelua julkisesti. Sen sijaan yksityisesti tapasin monia tavallisia, ruotsinsa lukeneita, jotka pitivät Hurmeen puhetta loukkaavana.
Meillä on mieletön kaksinaismoraali kaksikielisyysnäytelmän perustana.
Re: Pakkoruotsin puolustus nojaa "persuvihaan"
Hesarin keskustelussa joku yrittää selittää, että on sekä pahaa että hyvää pakkoruotsin kritiikkiä:
En näe asiaa näin. Lähdin kritisoimaan pakkoa pelkästään sen vahingollisuuden vuoksi. Vasta nähdessäni tavan, jolla pakkoa ajetaan, aloin ymmärtää, että kyseessä on kuin onkin "sortajaluokan" hanke.Ns. pakkoruotsin vastustaminen voi olla rationaalista: Lahjakkusresursseja on suunnattava tärkeimpään! Toisaalta se voi olla ääliömäisen ideologista nationalismia: Minähän en ruotsalaisen sortajayläluokan kieltä opiskele! Kumpaakin esiintyy. On uskottavaa, että Terho ei suhtaudu ruotsin opiskeluun jälkimmäisellä tavalla. Yhtä uskottavaa on, että hänen mielipidettään tulkitaan kiihkokansallisen viitekehyksen kautta sekä kannattajien että vastustajien keskuudessa.
-
- Viestit: 2526
- Liittynyt: 14.10.2013 20:18
Re: Pakkoruotsin puolustus nojaa "persuvihaan"
Ihan sama täällä. 20 ensimmäisen elinvuoteni aikana en edes ollut tietoinen surujen olemassaolosta. Vasta Ruotsissa riikinruotsalaiset työkaverit valistivat minua siitä mitä nuo kummaa suomea ja kummaa ruotsia puhuvat ihmiset oikein olivat. Sittenkin olin vähän pulassa kun minulta menivät sekaisin suomenruotsalaiset ja tornionjokilaaksolaiset.NRR kirjoitti:Hesarin keskustelussa joku yrittää selittää, että on sekä pahaa että hyvää pakkoruotsin kritiikkiä:En näe asiaa näin. Lähdin kritisoimaan pakkoa pelkästään sen vahingollisuuden vuoksi. Vasta nähdessäni tavan, jolla pakkoa ajetaan, aloin ymmärtää, että kyseessä on kuin onkin "sortajaluokan" hanke.Ns. pakkoruotsin vastustaminen voi olla rationaalista: Lahjakkusresursseja on suunnattava tärkeimpään! Toisaalta se voi olla ääliömäisen ideologista nationalismia: Minähän en ruotsalaisen sortajayläluokan kieltä opiskele! Kumpaakin esiintyy. On uskottavaa, että Terho ei suhtaudu ruotsin opiskeluun jälkimmäisellä tavalla. Yhtä uskottavaa on, että hänen mielipidettään tulkitaan kiihkokansallisen viitekehyksen kautta sekä kannattajien että vastustajien keskuudessa.
Pakkoruotsin vastustus heräsi 35 vuotta myöhemmin silmien auetessa tämän "korruptiosta vapaan" ja maailmanluokan koulutuksen omaavan maan todellisille kasvoille. Se on ollut rumaa nähtävää ja selvää on, että ainakaan minun kohdallani paluuta entiseen ei ole.
Kyse ei ole siitä, että olisin sortunut idealogiseen nationalismiin, vaan paljon pahemmasta, minulta on mennyt usko yhteisiä asioita hoitavien ihmisten vilpittömyyteen ja tarkoitusperiin.