EN seurantaraportti ilmestynyt 13.12.

Tämä alue on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille. Muille alueille voivat kirjoittaa vain yhdistyksen jäsenet.
Viesti
Julkaisija
Ajatuspaja
Viestit: 677
Liittynyt: 07.01.2015 12:02

EN seurantaraportti ilmestynyt 13.12.

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja Ajatuspaja » 16.12.2017 08:51

https://www.kotus.fi/kielitieto/kielipo ... 26758.news

http://formin.finland.fi/public/default ... ture=fi-FI

Folktinget taas vauhdissa..

Koodi: Valitse kaikki

Kielikokeilu heikentää ruotsin kielen asemaa
..


Kaksoisstandardi jyllää..
22. Koska ruotsi on toinen Suomen kansalliskielistä, ruotsin kieltä käyttävistä ei varsinaisesti
voida puhua kansallisena vähemmistönä, vaan lähinnä kieliryhmänä eli de facto kielellisenä
vähemmistönä.
23. Vuoden 2016 lopussa Suomessa oli 289 540 henkilöä ilmoittanut ruotsin kielen omaksi
kielekseen väestötietojärjestelmään.
24. Suomen ruotsinkielisen väestön oikeuksia edistää Svenska Finlands folkting, joka toimii
tämän ruotsinkielisen väestön sivistyksellisten ja yhteiskunnallisten olojen kehittämiseksi sekä
ruotsin kielen aseman edistämiseksi Suomessa. Sen tehtäviin kuuluu tukea ja vahvistaa ruot-
sinkielistä kulttuuria Suomessa. Folktingetin
tehtävist
22. As Swedish is the second national language of Finland, Swedish speakers cannot actually
be referred to as a national minority but mainly a language group, or a de facto linguistic
minority.
23. At the end of 2016, a total of 289,540 people had recorded Swedish as their own
language in the Population Information System.
24. The rights of Swedish speakers in Finland are promoted by Svenska Finlands folkting
(Swedish Assembly of Finland), which works to improve the cultural and societal conditions of
the Swedish-speaking population and to promote the status of the Swedish language in
Finland. Its tasks include supporting and developing the Swedish-language culture in Finland.
The duties of the Swedish Assembly of Finland are laid down in an Act (1331/2003).

Ajatuspaja
Viestit: 677
Liittynyt: 07.01.2015 12:02

Re: EN seurantaraportti ilmestynyt 13.12.

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja Ajatuspaja » 16.12.2017 09:00

Suomi elää kahta kielitodellisuutta.

De facto eli tosiasiat ja de jure eli lakiin säädetty

Kuinka kauan tämä rinnakkaistodellisuusmalli voi jatkua ?

Kuinka kauan kansaa voidaan huijata ?

Pasi Saukkonen on taas pohtinut asiaa.
Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus, ulkoasiainministeriö ja Minority Rights Group Finland järjestivät perjantaina 8.12. seminaarin aiheesta ”Ruotsi ja Suomi – Ongelmatapauksia Euroopan vähemmistökartalla?
Kirjassani Erilaisuuksien Suomi esitin, että saamen kieli (kielet) korotettaisiin kansalliskielten joukkoon ja viralliseksi kieleksi (kieliksi) Lapin maakunnassa. Ruotsin kielen asemaa kansalliskielenä uudelleenorganisoitaisiin tavalla, joka vastaisi paremmin Suomen ruotsinkielisen väestön alueellista sijoittumista ja joka vahvistaisi kielen ja sen puhujien asemaa nimenomaan näillä alueilla. Virallisen vähemmistökielen asemaa ehdotin teoksessa Suomessa käytetylle romanikielelle ja karjalan kielelle (kielille). Näin voitaisiin selkeyttää tällä hetkellä monella tapaa monitulkintaista vähemmistöpolitiikan lainsäädäntöä.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin huomata, että kielipolitiikassa – tai laajemmin vähemmistöpolitiikassa – ei ole mitään itsestään selvää. Tämän vuoksi tästä(kin) aiheesta pitäisi käydä nykyistä paljon enemmän eri osapuolia kunnioittavaa avaramielistä ja vankkaan tietopohjaan perustuvaa vuoropuhelua. Tulevaisuuden Suomen kielipoliittiset ratkaisut valinnat pitäisi tehdä tällaisen suomalaisen yhteiskunnan monikielistä ja -kulttuurista todellisuutta koskevan keskustelun jälkeen.
Kirjassani Erilaisuuksien Suomi esitin, että saamen kieli (kielet) korotettaisiin kansalliskielten joukkoon ja viralliseksi kieleksi (kieliksi) Lapin maakunnassa. Ruotsin kielen asemaa kansalliskielenä uudelleenorganisoitaisiin tavalla, joka vastaisi paremmin Suomen ruotsinkielisen väestön alueellista sijoittumista ja joka vahvistaisi kielen ja sen puhujien asemaa nimenomaan näillä alueilla. Virallisen vähemmistökielen asemaa ehdotin teoksessa Suomessa käytetylle romanikielelle ja karjalan kielelle (kielille). Näin voitaisiin selkeyttää tällä hetkellä monella tapaa monitulkintaista vähemmistöpolitiikan lainsäädäntöä.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin huomata, että kielipolitiikassa – tai laajemmin vähemmistöpolitiikassa – ei ole mitään itsestään selvää. Tämän vuoksi tästä(kin) aiheesta pitäisi käydä nykyistä paljon enemmän eri osapuolia kunnioittavaa avaramielistä ja vankkaan tietopohjaan perustuvaa vuoropuhelua. Tulevaisuuden Suomen kielipoliittiset ratkaisut valinnat pitäisi tehdä tällaisen suomalaisen yhteiskunnan monikielistä ja -kulttuurista todellisuutta koskevan keskustelun jälkeen.

Eniten olen juuri nyt huolissani siitä, löytyykö Suomesta tahtotilaa ja toimijaa, joka ajoissa aloittaa tämän keskustelun.


Vastaa Viestiin