Suomessa on aivan uniikki ratkaisu: pieni vähemmistökieli on pakollinen kaikille alakoulusta yliopistoon. Koska tämä on kestämätön ratkaisu, sitä ei mainita selvityksen käsittelyssä lainkaan!KESKUSTELU suomalaisten kielitaidosta keskittyy usein yksittäisen ihmisen matkaan kouluasteiden läpi. Silloin huomio kiinnittyy siihen, mikä on pakollista ja mikä vapaaehtoista.
On muka aivan sama opiskeleeko englannin rinnalla sekä venäjää että ruotsia vai pelkkää venäjää! Sehän ei ole totta.
Nyt on aika sanoa, että useimmille hyvä englanti riittää ja varhainen painotus vieraisiin kieliin on poissa koulukielestä (useimmilla äidinkieli suomi) ja muusta osaamisesta, jolle koko elämänmittainen ajattelun ja ammattitaidon kehittäminen perustuu.Raportin johtopäätökset ovat selvät. Kansainvälistyvässä maailmassa tarvitaan monipuolista kielitaitoa, eikä pelkkä englanti riitä. Yhden kielen opiskelu ei ole toiselta pois, vaan on tärkeää tutustuttaa lapset jo varhain uusiin kieliin.
Tässä selvityksen linjaa on pehmennetty. On myös ohitettu kielten oppimisen pääpointti: kielestä tulee olla hyötyä, sen käyttöön jo kouluaikana erityinen motivaatio, jonka ansiosta kielen käyttö viihteessä, musiikissa, matkoilla jne. nousee osaksi nuoren omia valintoja.Kieliin tutustuminen alkaa varhaiskasvatuksessa. Peruskoulussa kielten opiskelun pitäisi alkaa viimeistään ensimmäisen luokan keväällä. Valtaosan oppilaista pitäisi valita A1-kieleksi muu kuin englanti.
Tämä on pahin vaihtoehto niiden kannalta, joille kielet ovat vaikeita. Tärvätään muukin opiskelu.Kielitaitoa voi harjaannuttaa muidenkin aineiden opiskelun yhteydessä.
Meillähän on jo pakollisina ruotsi ja englanti. Tässä puhutaan siis PAKOLLISESTA KOLMANNESTA VIERAASTA KIELESTÄ RUOTSIN JA ENGLANNIN JÄLKEEN.Raportissa --- kaikkiin yliopistotutkintoihin kuuluisi kahden vieraan kielen taito.
Eli nyt on omaksuttu kielipiireihin lanseerattu slogan "uusi kieli ei ole mistään poissa, se helpottaa seuraavien kielten oppimista".Kielitaitoa ei hankita vain luokkahuoneessa, vaan osaaminen kasvaa työssä ja vapaa-ajalla matkustamisen, muuttoliikkeen ja ulkomaisten opintojen ansiosta. Maailman monimuotoisuuden kohtaaminen auttaa ymmärtämään, että kielitaitoon kuuluu myös yleinen valmius oppia uusia kieliä, ei vain jonkin tietyn kielen hallinta.
Emme ole pystyneet haastamaan kieltenopetuksen liturgiaa. Pakkoruotsiverkostot ovat hioneet liturgiaansa niin, että pakkoruotsi on häivytetty ja nyt liturgia perustelee vain lisää pakkoa.
On puhuttu paljon peruskoulun ongelmista: liika teoreettisuus, poikien varhainen syrjäytyminen, puutteet perustaidoissa, erityisoppilaiden määrän lisääntyminen, suuri joukko oppilaita, joiden äidinkieli ei ole suomi, jopa ummikko-oppilaita, liikunnan väheneminen, taito- ja taideaineiden väheneminen, liian varhainen kilpailu...
Nyt ratkaisuksi tarjotaan varhennettuja ja lisättyjä vieraita kieliä pakkoruotsista tuumaakaan tinkimättä. Resursseja palaa, mutta ongelmat kasvavat.