Hän esitti meille suomenkielisille provokatiivisen kysymyksen pohjoismaisuuden ja ruotsin kielen suhteesta.
Kysymys oli suurinpiirtein seuraava:
No, vastataan nyt tähän jo lähtökohtaisesti provokatiiviseen kysymykseen suoraan ja ytimekkäästi!Kuinka kauan Suomi voi olla pohjoismaa, jos täällä ei ole yhtään ruotsinkielistä ?
Kyllä Suomi voi olla Pohjoismaa, vaikka täällä ei olisi yhtään ruotsinkielistä!
Perustelut:
Pohjoismaisuus on yhteiskuntamalli, jonka perusta on luterilaisuudessa. Luterilaisuus syntyi 500 vuotta sitten Saksassa. Luterilaisuuden lisäksi pohjoismaisuuteen kuuluu tasa-arvoajattelu. Siinä puolestaan suomenkielinen Suomi on ollut eurooppalainen edelläkävijä.
Suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden ensimmäisinä Euroopassa, vuosi oli 1906.
Ruotsissa naiset saivat äänioikeuden vasta 1919.
Pohjoismaisuuden idea on siis yhteiskuntamallissa,
ei suinkaan ruotsin kielessä.
Tämän ruotsimyytin murtaminen pohjoismaisuuden edellytyksenä on todella vaikeaa jatkuvan aivopesun oloissa, mutta jokainen omilla aivoilla ajatteleva pystyy sen kyllä tekemään.
Pohjoismaisuus on perusteiltaan saksalais-suomalainen luomus.
Ruotsin kielellä ei ole siinä sen enempää relevanttia välttämättömyyttä kuin on luterilaisen arvomaailman ymmärtämisessä tarvetta osata kreikkaa tai latinaa.
Totta kai myös ruotsin kielellä on kehitetty pohjoismaista mallia, siis Ruotsissa. Suomessa pohjoismaisen yhteiskuntamallin kehittäminen tapahtuu suomen kielellä, ei ruotsi ole siinä mikään perusedellytys.Aivan kuten pappimme saarnaavat luterilaisuutta kansan kielellä, ilman suomenkreikkalaisten tai kreikkaa puhuvien läsnäoloa.
Siinä vastaus sekä Roman Schatzille että Gunvor Kronmanille.