Uusi kielipolitiikka kirjoitti:On/off retoriikan sijasta pitäisi keskustella asiallisesti, mikä olisi järkevä määrä ruotsin osaamista Suomessa, jotta pohjoismaisessa yhteistyössä päästään optimaaliseen tulokseen, kuitenkaan uhraamatta liikaa yhden kielen opiskeluun.
Luku ei ole 100 %, eikä se ole 0 %.
Mutta Kronman ei keskustele muista luvuista.
Hän ei tunne muita lukuja kuin 0 ja 100!
Ja vihapostia on kuulemma hänelle lähetetty jo 20 vuotta..
Siksi on parempi kirjoittaa tänne, jotta kaikki näkevät nämä "vihapostit".
Kiinnititkö huomiota siihen, minkä Kronman arvioi vihapostin syyksi: ehkä olin sanonut jotain "myönteistä".
Hän on pakkoruotsiverkostojen suuri vaikuttajahahmo, pakkoruotsin ylläpitäjien top ten listalla - ja täysin kyvytön kuuntelemaan enemmistön näkemyksiä. Julkisesti hän kuitenkin väittää, että vihaposia tulee, kun sanoo jotain "myönteistä".
Toinen ruotsinkielisistä haastateltavista väitti, että "kulttuuriministeri ei pitänyt ruotsista koulussa ja nyt hän sen takia haluaa ruotsin pois koulusta"! Sitten hän alkoi kertoa, että hänelle liikunta oli koulussa vaikea ja vastenmielinen aine, muttei hän silti halua poistaa sitä.
Ja tietysti Kronman pääsi myös hehkuttamaan sitä, kuinka monta kieltä hän on lukenut ja että lisää kieliä on ainoa oikea vastaus pakkoruotsin kaventamaan kielivarantoon (mitä ei myönnetä, vaikka Ahvenanmaalla pakkosuomi söi muun kielitaidon ja se siksi poistettiin).
Ikään kuin he olisivat saaneet itsensä vakuutettua siitä, ettei kielten lukuisuus ja välttämättömyys valita niistä mitenkään ole voimassa Suomen mannermaalla. Että ruotsi on kuin liikunta tai matematiikka ja siihen on vain asennoiduttava oikein. Ikään kuin kaikki argumentit kielivapaudelle olisivat vain "en tykkää"-tasoa ja ikään kuin heidän vaatimuksensa oman pikkukielensä pakollisuudesta kaikille alakoulusta yliopistoon olisi jotain "myönteisyyttä".
Miten joku voi valehdella itselleen noin?
Niin ja tiukasti kieltäytyä asiallisesta keskustelusta?