Ruotsinopiskelun vinkkejä lukihäiriköille jakanut loukkaantui, kun hänen tekstiään sanottiin lässytykseksi. Hän vaati asiallisuutta ja hyväntuulisuutta ja ystävällisyyttä muilta, Tässä vastasin itse:
Kyllä, lässytys ja juntti ovat sanoja, jotka toinen varmasti ymmärtää. Nyt ei kyse ole lempeästä huumorista, ei hyväntuulisesta ja ystävällisestä hymistelystä.
Sinulta asiallista olisi lukea uudelleen, mitä ihmiset ovat kirjoittaneet:
- ”Opetelkaa ruotsia, juntit”, läväytti Hurme lopuksi ja se jos mikä, pisti minut miettimään. Minä olen aina ollut todella huono vieraissa kielissä. Osasyy löytyy varmasti lukihäiriöstäni. --- fakta on se, että olen aivan toivottoman surkea ruotsissa. Englantia puhun vielä jokseenkin ok:sti, vaikken siinäkään loista, mutta ruotsin kanssa asia on toisin. --- A – joka itse puhuu hyvinkin sujuvaa ruotsia – kerran totesi, että varmasti minäkin ymmärtäisin ruotsia, jos vain rohkaistuisin: ”Se on vaan sun omasta asenteesta kiinni.” Oli pakko pudottaa mies maanpinnalle ja kertoa, että tässä ei ole nyt asenteesta kyse. --- Hurmeen mukaan me ruotsia osaamattomat olemme juntteja. Kyllähän tuollainen nimittely tietysti sattuu
- Kerron teille julkisen salaisuuden: en osaa muodostaa ruotsiksi oikein yhtäkään lausetta. Ylipäätään olen kielissä ihan paska. Yksinkertaisesti mahdottoman ruotsin kurssin vuoksi myös kandin tutkintoni lepää ruotsia vaille valmiina yliopistolla. Luultavasti ikuisesti. --- kun kirjallisuuspalkinnon pitäjä puhuu puolet ruotsiksi ja hörähtää loppuun, että opettele juntti ruotsia ja koko ylhäinen kirjallisuusväki katsomossa nauraa. Se ei ole minusta lempeää huumoria, se on ilkeää. Minäkin olen kirjallisuusihminen: kirjoitan, luen ja olen paperillakin ruotsia vaille kirjallisuuden tuntija. En tosin selvästikään saman kirjallisuuden kuin Juha Hurme.
- Hätkähdin itsekin tätä puheen lopetusta --- Työläistausta tulevana olen kokenut itse omassa arjessani, 2010-luvulla, olevani akateemisessa maailmassa vähän huonompi kuin kielitaidollaan loistavat ystäväni. Olen kokenut valtavaa riittämättömyyden tunnetta, jonka vuoksi tällainen kommentti kirpaisee syvältä. Eikä kyse ole motivaatiosta vaan toisenlaisesta perhetaustata ja mahdollisuuksista matkustaa ym. lapsuudessa.
Sinussa pitäisi nyt herätä uteliaisuus ja kunnioitus näiden kirjoitusten edessä, ei besserwisser, joka väittää, että näiden ihmisten pitäisi ponnistella enemmän, osoittaa enemmän asennetta ja ymmärtää ruotsin tärkeys. Eikö kannattaisi ennemmin kuunnella näiden ihmisten realismia kuin puolustella eliitin vääriä sanavalintoja?
Ihmiset ohittivat täysin esim. lukihäiriköiden aiheellisen mielipahan ja kiivaasti samaistivat sivistyksen ja kielitaidon, huumorin ja juntiksi kutsumisen sekä katsoivat edelleen aiheelliseksi moittia ruotsin opiskelua haittaavia asenteita - erityisesti perussuomalaisia,
On merkillistä yrittää kartoittaa tätä maailmankuvaa, jossa tunnelataus "me hyvät tyypin ruotsin puolella pahoja persuja ilkkumassa" on niin vahvasti läsnä ja itsestään selvä. Keskustelulle ei tunnu olevan sijaa.