Kielten opetuksen paradigman muutos
Lähetetty: 18.11.2017 21:03
Googlaamalla tämän ketjun otsikolla löytyy monia tekstejä, joissa kuvaillaan kielten opetuksen tavotteiden muutosta, jonka lähtökohtana on maahanmuuton monikielistämän Euroopan haasteet:
"Kieliaineiden opetuksessa on meneillään paradigman muutos. Muutos näkyy eri tavoin: kieliaineet etsivät yhteisiä alueita ja toisinaan ylittävät kielten ja muiden oppiaineiden välisiä raja-aitojakin. --- uusia tai uudelleen määriteltyjä käsitteitä: kielikasvatus, monilukutaito, kielitietoinen koulu ja niin edelleen." OPH
"Euroopan yhdentymiskehitys ja erityisesti maahanmuuton seurauksena tapahtuva eurooppalaisten yhteiskuntien monikielistyminen ovat viime vuosikymmeninä vieneet tilannetta
siihen suuntaan, että on välttämätöntä edistää erikielisten ja erilaisista kulttuuritaustoista tulevien ihmisten yhteisymmärrystä." OPH
Monikielisyys tavoitteena
"Eräs Eurooppalaisen viitekehyksen käsite, liittyy tiiviisti kielikasvatukseen, on ajatus yhteisöjen ja yksilöiden monikielisyydestä. Yksilön monikielisellä kompetenssilla viitataan
äidinkielen ja muiden kielten sekä murteiden eritasoiseen hallintaan. Ihanteena ei enää pidetä äidinkielisen puhujan kaltaista kielitaitoa muissa kielissä, vaan kielirepertuaaria,
jossa yksilö hallitsee jollakin tasolla vähintään kahta kieltä äidinkielensä lisäksi. Nämä repertuaarit voivat elinikäisen oppimisen myötä laajentua." OPH
HUOM! Tässä kuelitaito nähdään työvoiman liikkuvuuden mahdollistajna, ei minään sivistyksellisenä ihanteena.
Meillä tämä monikielisyysajattelu on näköjään oleellisesti sidottu pakkoruotsiin. Ei pohdita sitä, mikä on eettistä kielten tarjonnan ja pakollisuuden suhteen erilaisten nuorten kannalta. Katsotaan, että useiden kielten jatkuva limittäminen on ok - niinhän maahanmuuttajatkin joutuvat tekemään.
Samalla moni kieliin suuntautunut näyttää tekevän kansalliseen tai kielelliseen identiteettiin kohdistuvia valintoja muiden puolesta. Vaikka kansallisuusajattelu pyritään kääntämään yleiseurooppalaisuudeksi, niin liturgiassa "ruotsi on oleellinen osa Suomen historiaa ja kansallista projektia" ja siksi sen pakollisuus muka luonnollista.
"Kieliaineiden opetuksessa on meneillään paradigman muutos. Muutos näkyy eri tavoin: kieliaineet etsivät yhteisiä alueita ja toisinaan ylittävät kielten ja muiden oppiaineiden välisiä raja-aitojakin. --- uusia tai uudelleen määriteltyjä käsitteitä: kielikasvatus, monilukutaito, kielitietoinen koulu ja niin edelleen." OPH
"Euroopan yhdentymiskehitys ja erityisesti maahanmuuton seurauksena tapahtuva eurooppalaisten yhteiskuntien monikielistyminen ovat viime vuosikymmeninä vieneet tilannetta
siihen suuntaan, että on välttämätöntä edistää erikielisten ja erilaisista kulttuuritaustoista tulevien ihmisten yhteisymmärrystä." OPH
Monikielisyys tavoitteena
"Eräs Eurooppalaisen viitekehyksen käsite, liittyy tiiviisti kielikasvatukseen, on ajatus yhteisöjen ja yksilöiden monikielisyydestä. Yksilön monikielisellä kompetenssilla viitataan
äidinkielen ja muiden kielten sekä murteiden eritasoiseen hallintaan. Ihanteena ei enää pidetä äidinkielisen puhujan kaltaista kielitaitoa muissa kielissä, vaan kielirepertuaaria,
jossa yksilö hallitsee jollakin tasolla vähintään kahta kieltä äidinkielensä lisäksi. Nämä repertuaarit voivat elinikäisen oppimisen myötä laajentua." OPH
HUOM! Tässä kuelitaito nähdään työvoiman liikkuvuuden mahdollistajna, ei minään sivistyksellisenä ihanteena.
Meillä tämä monikielisyysajattelu on näköjään oleellisesti sidottu pakkoruotsiin. Ei pohdita sitä, mikä on eettistä kielten tarjonnan ja pakollisuuden suhteen erilaisten nuorten kannalta. Katsotaan, että useiden kielten jatkuva limittäminen on ok - niinhän maahanmuuttajatkin joutuvat tekemään.
Samalla moni kieliin suuntautunut näyttää tekevän kansalliseen tai kielelliseen identiteettiin kohdistuvia valintoja muiden puolesta. Vaikka kansallisuusajattelu pyritään kääntämään yleiseurooppalaisuudeksi, niin liturgiassa "ruotsi on oleellinen osa Suomen historiaa ja kansallista projektia" ja siksi sen pakollisuus muka luonnollista.