vapaakielivalinta.fi

Enbuske ihmetteli kaksikielisyysvideolla, että hänestä on käsittämätöntä, ettei joku antaisi hänen lastensa äidinkielen (ruotsi) olla enää maan virallinen kieli.

Entä, jos hän olisikin löytänyt lastensa äidin maan ikiaikaisen saamelaisväestön joukosta. Olisiko hänestä käsittämätöntä, ettei lasten äidinkieli tuolloin olisikaan ollut maan virallinen kieli?

Miksi ruotsi, kun ei edes saamet, jotka sentään ovat maankolkan vanhoja, muutamaa sataa vuotta suomeakin aiemmin tänne kulkeutuneita ja täällä kehittyneitä kieliä ja kun saamenkielisiä on kuitenkin suomenkielisten geneettisissä esivanhemmissa paljon. Ryhmäthän sekoittuivat keskenään suomenkielisten edetessä alueille, joilla saamenkieliset jo vaelsivat.

Toki takana on useampi vuosisata Ruotsin vallan aikaa ja sen perintönä vanha ruotsinkielinen eliitti, mutta voiko juuri tuo ajanjakso velvoittaa ikuisesti suomalaisia pitämään ruotsia virallisena kielenä?

Mikä on maan kymmenvuotiaiden todellinen kielellinen profiili?

Edelleen oppilaissani yläkouluun tulevat, vuoden valmistavankin jälkeen hyvin huonosti suomea puhuvat/ymmärtävät oppilaat käyvät koulun erityisopetuksen piikkiin tuetusti pakollisilla ruotsintunneilla, he kun eivät ole aloittaneet ruotsia muiden mukana. He siis lukevat ruotsia yksityisopiskeluna. Aivan käsittämätön satsaus koululta, jossa kaikesta tingitään, ja oppilailta, joilla muutenkin on isoja kielellisiä haasteita.

Maahanmuuttajien opettajien keskuudesta keskustelu pakkoruotsista on juurittu täysin korvaamalla ajattelu sloganeilla: kaikkien pitäisi oppia enemmän kieliä ja kielet tukevat toisiaan. Ja tätä kutsutaan "kielimyönteisyydeksi". Entä kun käytännössä näin ei ole, jokainen kieli tuossa vaiheessa vaikeuttaa kotoutumista ja suomen, englannin ja kotikielen opiskelua. Nuo sloganit ovat olemassa vain folktingetin propagandassa, jonka kielilahjakkaat opettajat ja virkamiehet nielevät muistellen kivuliasta matematiikan opiskeluaan ja todeten, että onhan meillä pakkomatematiikkaakin.

Miksi siis ruotsinkielisen kanssa lapsensa tehnyt saa kurmuttaa kaikkia muita kyselemällä dundeella, miksei hänen lastensa äidinkieli - kun kenenkään muun äidinkieli, vanha tai uusi vähemmistökieli, ei oikeuta muuhun kuin pakkoruotsin tunteihin muka tasa-arvon nimissä?!

Maalinsiirtelyä: Enbuske puhuu ruotsin kielen virallisuudesta, joka on täysin irrallinen taso ruotsin pakollisuudesta.

Jaska kirjoitti:Maalinsiirtelyä: Enbuske puhuu ruotsin kielen virallisuudesta, joka on täysin irrallinen taso ruotsin pakollisuudesta.

Eikö tämä ole aivan tyypillistä pakkoruotsikeskustelussa?

Ruotsin kielen virallinen asema tarkoittaa suomenkielisten ja uussuomalaisten kannalta pakkoruotsia. Kun kysyy "miksi pakkoruotsi?", vastauksena on "ruotsi on Suomen toinen virallinen kieli". Palveluvelvoitteesta vaietaan, mutta poliitikot sen viimein myöntävät.

Olen kysynyt, mikä meni pieleen meidän "kansalliskielten" määrittelyssä tai sen määrittelyn tulkinnassa!

Ilmeisesti viimeisimmän virallisen tulkinnan ruotsin kansalliskieliasemasta loitsi Åbo Akademin julkisoikeuden professori Markku Suksi (Suomen Kuvalehti 27.8.2010):

”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata jotain, ja mielestäni Suomessa siitä pitäisi seurata sama kuin Kanadassa, jossa jokaisen on opeteltava sekä englantia että ranskaa. Eli eräänlainen sivistyksen velvoite siitä seuraa, mutta ei ainoastaan sen suhteen, että osattaisiin sekä suomea että ruotsia, vaan että ymmärrettäisiin, miten nämä kielet ovat tulleet kansalliskieliksi, ja nähtäisiin Suomi pohjoismaisessa kontekstissa."

Tämä Suksen tulkinta näyttää olevan tällä hetkellä se ainoa peruste, mikä liittää pakon perustuslakiin. Suksi on muuten nyt kutsuttu folktingetin kanssa perustuslakivaliokuntaan antamaan asiantuntijalausuntoa kielikokeilusta...

Tietenkään Kanadassa ei kaikkien tarvitse opiskella sekä englantia että ranskaa, tässä on taas tarkoitushakuisesti muunnettu totuutta. Joka tapauksessa aloittaessaan taannoin oikeusministerinä Henriksson kutsui Markku Suksen kehittämispäälliköksi oikeusministeriöön demokratia- ja kieliasioiden yksikköön (mitä ironiaa nimessä!) vastaamaan kieliasioista ja toimimaan kieliasiain neuvottelukunnan pääsihteerinä. Tässä ohjauksessa valmistui ns. kielistrategia.

Näin on rakennettu kehä: Pakkoruotsin kriitikko kritisoi väistämättä yllä esitettyä Suksen tulkintaa siitä, mitä ruotsi kansalliskielenä merkitsee, ja on siten todistettavissa "ruotsin virallisen aseman" vastustajaksi.