vapaakielivalinta.fi

Olen lueskellut hämmentävää artikkelia svenska yleltä. Siinä väittää närpiöläinen yritystalo Dynamon toimitusjohtaja, että Suomessa tarvitaan suomen kielen taitoa.
(Yksi kommentoija tosin epäilee, että artikkeli on persujen tilaustyötä.)

Lär man sig inte finska ordentligt i skolan, måste man lära sig det i arbetslivet. Det är mer eller mindre ofrånkomligt.
Jos ei opi suomea kunnolla koulussa, täytyy se sitten opetella työelämässä. Siitä on enemmän tai vähemmän pääsemättömissä.

Företagshusets i Närpes vd, Håkan Westermark, diskuterar dagligen språkfrågor med sina kunder. Fortfarande kan många nya entreprenörer inte finska.
Närpiöläisen yritystalon toimitusjohtaja Håkan Westermark keskustelee päivittäin kielikysymyksistä asiakkaidensa kanssa. Edelleenkään monet uudet yrittäjät eivät osaa suomea.

- Jag kan lova att när de har hållit på i fyra, fem år kommer de att prata finska så att de klarar sig, säger han. Situationen kräver det. Det finns ju ändå en grund i deras kunnande från den utbildning de har fått.
Voin luvata, että kun he ovat jatkaneet (suomen opiskelua) neljä, viisi vuotta, tulevat he puhumaan suomea niin hyvin että selviytyvät, sanoo hän. Onhan heidän osaamisensa perustana kuitenkin se koulutus (pakkosuomi) jonka he ovat saaneet.

En bidragande orsak till den förändrade inställningen till finskan är att man har förstått att Sverige inte är det förlovade landet längre.
Muuttuneisiin asenteisiin suomen kieltä kohtaan vaikuttaa se, että on ymmärretty, että Ruotsi ei ole enää luvattu maa.

Kommenttiosassa sitten onkin luettavaa, puolesta ja vastaan. Pakolliset sapensylkijät ovat tietenkin paikalla, mutta yllättävän paljon ovat maltilliset, jopa rakentavat kommentit saaneet tilaa.

Riikinruotsalaiselta kirjoittajalta ei oikein riitä ymmärtämystä ikänsä maassa asuneille suomen kieltä taitamattomille.

För mig, rikssvensk inflyttad i mitten av 1990-talet, är det mest förvånande förhållandet det att folk som hela livet bott i Finland ens har kunnat undvika att tillägna sig åtminstone gångbara kunskaper i majoritetsspråket. Visserligen bor jag i huvudstadsregionen där det väl är mer eller mindre nödvändigt att kunna skaplig om än inte perfekt finska. Kanske är det annorlunda utefter kusten i Österbotten. Ändå har jag inte alltför sällan bibringats uppfattningen att vissa delar av den finlandssvenska befolkningen helt enkelt är lite… tja… insnöad. Eller har jag missat nånting?
Minua, 90-luvun puolivälissä muuttanutta riikinruotsalaista, hämmästyttää se tilanne, että koko ikänsä Suomessa asuneet ihmiset ovat onnistuneet olemaan oppimatta maan pääkieltä edes auttavasti. Tosin asun pääkaupunkiseudulla, jossa on enemmän tai vähemmän välttämätöntä osata kelvollista vaikkakaan ei täydellistä suomea. Ehkä Pohjanmaan rannikolla on erilaista. Silti sellainen kuva tulee minulle usein, että tietty osa suomenruotsalaista väestöä on yksinkertaisesti vähän... tja... takapajuista. Vai onko minulta jäänyt jotain huomaamatta?

Se, että Ruotsissa on painostusryhmiä tässä kieliasiassa, johtunee siitä, että siellä on niin paljon täältä muuttaneita suruja.

Hupsista! Linkki unohtui!
https://svenska.yle.fi/artikel/2017/09/ ... an-spraket

Voin luvata, että kun he ovat jatkaneet (suomen opiskelua) neljä, viisi vuotta, tulevat he puhumaan suomea niin hyvin että selviytyvät, sanoo hän. Onhan heidän osaamisensa perustana kuitenkin se koulutus (pakkosuomi)

Pakkosuomen päälle viisi vuotta kielen käyttöä arjessa maassa, joka on suomenkielinen.

Mitä vaatii oppia ruotsia pakkoruotsin päälle? Ja sitä edellytetään maassa, jossa ruotsia ei kuule eikä tarvitse!

Hillevi Henanen kirjoitti:Minua, 90-luvun puolivälissä muuttanutta riikinruotsalaista, hämmästyttää se tilanne, että koko ikänsä Suomessa asuneet ihmiset ovat onnistuneet olemaan oppimatta maan pääkieltä edes auttavasti. Tosin asun pääkaupunkiseudulla, jossa on enemmän tai vähemmän välttämätöntä osata kelvollista vaikkakaan ei täydellistä suomea. Ehkä Pohjanmaan rannikolla on erilaista. Silti sellainen kuva tulee minulle usein, että tietty osa suomenruotsalaista väestöä on yksinkertaisesti vähän... tja... takapajuista. Vai onko minulta jäänyt jotain huomaamatta?

Luonnoton tilanne.

NRR kirjoitti:

Voin luvata, että kun he ovat jatkaneet (suomen opiskelua) neljä, viisi vuotta, tulevat he puhumaan suomea niin hyvin että selviytyvät, sanoo hän. Onhan heidän osaamisensa perustana kuitenkin se koulutus (pakkosuomi)

Pakkosuomen päälle viisi vuotta kielen käyttöä arjessa maassa, joka on suomenkielinen.

Mitä vaatii oppia ruotsia pakkoruotsin päälle? Ja sitä edellytetään maassa, jossa ruotsia ei kuule eikä tarvitse!

Lisäksi on syytä muistaa, että pakottava pääkielen osaamisen tarve tekee sen, että ruotsinkielisillä on jo peruskoulussa suomen tunteja lähes tuplasti sen verran kuin suomenkielisillä on pakkoruotsia.

Surut tietävät, että pärjätäkseen Suomessa on osattava suomea, hyvin. Suurin osa suruista onkin käytännössä nykyään täysin kaksikielisiä, he puhuvat suomea sujuvasti (usein jopa paremmin kuin äidinkieleksi rekisteröityä ruotsia).

Nämä samat suomen osaamista tärkeänä pitävät surut ovat kuitenkin yleensä vankkoja pakkoruotsin kannattajia ja rkp:n äänestäjiä.
Surut siis suruttomasti hyväksyvät sen, että Suomen kansalaisen on hyväksyttävää olla osaamatta suomea (Ahvenanmaa), mutta suomenkielisiltä on vaadittava pakkoruotsin opettelua ja pakkoruotsin kielitodistuksen hankkimista.

Surut elävät osittain todellisuudessa = tietävät ja tiedostavat, että suomen osaaminen on tärkeää ja välttämätöntä, mutta toiselta elävät joukkovalheessa, ovat tähtinäyttelijöitä leikkikaksikielisyys -näytelmässä, johon kaikki kansalaiset pakotetaan osallistumaan pakkoruotsin pakkopaitaan sidottuina.

Surujen sivistyksen henkinen taso on kielipolitiikan osalta kyllä aika arveluttavan matalalla.