vapaakielivalinta.fi

B1-ruotsin tuntimäärää lisättävä Espoon yläkouluissa yhteneväksi Helsingin tuntimäärän kanssa

Uudessa opetussuunnitelmassa muutettiin B1-kielen, eli yleensä toisen kotimaisen, tuntijakoa siten, että kielen opiskelu aloitetaan jo 6.-luokalla. Tunnit vietiin yläkoulun tunneista; kokonaistuntimäärä ei nostettu. Muutos aikaisempaan aloitukseen opiskelussa on todella hyvä, mutta kielen oppimisen kannalta yläkoulun tuntimäärä, joka siis laski, ei tule riittämään edes saavutetun kielitason ylläpitoon.

Espoossa opiskellaan uuden opetussuunnitelman tuntijaon mukaan toista kotimaista kieltä 6.luokalla 2 tuntia viikossa, 7. ja 8.-luokalla vain 1 tunti viikossa ja 9.luokalla 2 tuntia viikossa. Pahimmillaan kurssimuotoisessa ja jaksotetussa opetuksessa B1-kieltä opiskellaan 7. luokan syksyllä ensimmäisessä jaksossa ja seuraavan kerran 8.luokan keväällä viimeisessä jaksossa. Väliin mahtuu lähes puolitoista vuotta, ts. aloitetaan ihan alusta.

Helsingissä päätettiin koko kunnan kattavasti kahdesta ylitunnista ainoastaan B1-ruotsin osalle siten, että kieltä opiskella neljä vuotta (6-9lk) kaksi tuntia viikossa, Kauniaisissa tämä ylimääräinen tuntimäärä on 2+1 tuntia viikossa. Lisätunteja nimenomaan B1-ruotsin opiskeluun on sijoitettu useissa muissa kunnissa ympäri Suomea. Mainittakoon viisaan valinnan tehneistä kunnista ja kaupungeista Etelä-Pohjanmaan18 kuntaa, Rovaniemi ja Vaasa.

Espoo on kaksikielinen kaupunki, joka mainostaa olevansa koulutuksen edelläkävijä. Espoolaiset, Kauniaisissa asuvat ja helsinkiläiset nuoret hakeutuvat samoihin toisen asteen oppilaistoksiin peruskoulun jälkeen. Espoolaiset nuoret eivät ole tasa-arvoisessa asemassa muiden kuntien nuorten kanssa jatko-opintopaikoissaan. Heidän päättöarvosanansa muodostuu hyvin erilaisilla tiedoilla kuin naapurikuntalaisen eivätkä ne näin ollen ole vertailukelpoiset. Siitä huolimatta meidän nuoret laitetaan yhteishaussa samalle viivalle muiden kanssa, eikä toisen asteen oppilaitoksessa perusteta ryhmää ainoastaan Espoosta tuleville nuorille. Yhdenvertaisuus nuorten kesken ei toteudu, kun he opiskelevat samoissa kouluissa aivan erilaisilla pohjatiedoilla ja epätasa-arvoisista lähtökohdista, johtuen päätöksestä, joka ei ole heidän itsensä valitsema. Kyse on Espoon nuorista, tulevista veronmaksajista ja heidän tulevaisuudestaan. Heillä tulisi olla, ja heille tulisi taata samanlainen lähtökohta tulevaisuuteen kuin naapurikunnan nuorilla on, tai edes mahdollisuus saavuttaa samanlainen kielipääoma kuin naapurikunnassa. Suomi

Asiaan valveutuneen ja tilanteen tiedostavan perheen nuorta osataan ohjata vanhempien toimesta oikeaan suuntaan. Emme kuitenkaan voi olettaa, että näin on kaikissa perheissä. Voidaanko siis hyväksyä, ja missä määrin on hyväksyttävää nuorten valuminen toisen kunnan kouluihin?

Uuden opetussuunnitelman mukainen opetus B1-ruotsin osalta yläkouluissa aloitetaan ensi syksynä 2017. Vielä ehtii vaikuttamaan tuntimäärään, jolla ruotsin opetus kouluissa toteutetaan. Tässä vaiheessa saa helposti kouluista selville B1-ruotsin lukijoiden määrän. Osa on aloittanut ruotsi jo 4.luokalla eli muutos ei koske kaikkia espoolaisia nuoria. Huoli on niistä nuorista, jotka ovat valinneet A2-kielekseen muun kielen tai eivät ylimääräistä kieltä ollenkaan.
Vastuuhenkilö
Tuija Heikkilä

Espoo

Ajatuspaja kirjoitti:https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/3960

B1-ruotsin tuntimäärää lisättävä Espoon yläkouluissa yhteneväksi Helsingin tuntimäärän kanssa

Uudessa opetussuunnitelmassa muutettiin B1-kielen, eli yleensä toisen kotimaisen, tuntijakoa siten, että kielen opiskelu aloitetaan jo 6.-luokalla. Tunnit vietiin yläkoulun tunneista; kokonaistuntimäärä ei nostettu. Muutos aikaisempaan aloitukseen opiskelussa on todella hyvä, mutta kielen oppimisen kannalta yläkoulun tuntimäärä, joka siis laski, ei tule riittämään edes saavutetun kielitason ylläpitoon.

Espoossa opiskellaan uuden opetussuunnitelman tuntijaon mukaan toista kotimaista kieltä 6.luokalla 2 tuntia viikossa, 7. ja 8.-luokalla vain 1 tunti viikossa ja 9.luokalla 2 tuntia viikossa. Pahimmillaan kurssimuotoisessa ja jaksotetussa opetuksessa B1-kieltä opiskellaan 7. luokan syksyllä ensimmäisessä jaksossa ja seuraavan kerran 8.luokan keväällä viimeisessä jaksossa. Väliin mahtuu lähes puolitoista vuotta, ts. aloitetaan ihan alusta.

Helsingissä päätettiin koko kunnan kattavasti kahdesta ylitunnista ainoastaan B1-ruotsin osalle siten, että kieltä opiskella neljä vuotta (6-9lk) kaksi tuntia viikossa, Kauniaisissa tämä ylimääräinen tuntimäärä on 2+1 tuntia viikossa. Lisätunteja nimenomaan B1-ruotsin opiskeluun on sijoitettu useissa muissa kunnissa ympäri Suomea. Mainittakoon viisaan valinnan tehneistä kunnista ja kaupungeista Etelä-Pohjanmaan18 kuntaa, Rovaniemi ja Vaasa.

Espoo on kaksikielinen kaupunki, joka mainostaa olevansa koulutuksen edelläkävijä. Espoolaiset, Kauniaisissa asuvat ja helsinkiläiset nuoret hakeutuvat samoihin toisen asteen oppilaistoksiin peruskoulun jälkeen. Espoolaiset nuoret eivät ole tasa-arvoisessa asemassa muiden kuntien nuorten kanssa jatko-opintopaikoissaan. Heidän päättöarvosanansa muodostuu hyvin erilaisilla tiedoilla kuin naapurikuntalaisen eivätkä ne näin ollen ole vertailukelpoiset. Siitä huolimatta meidän nuoret laitetaan yhteishaussa samalle viivalle muiden kanssa, eikä toisen asteen oppilaitoksessa perusteta ryhmää ainoastaan Espoosta tuleville nuorille. Yhdenvertaisuus nuorten kesken ei toteudu, kun he opiskelevat samoissa kouluissa aivan erilaisilla pohjatiedoilla ja epätasa-arvoisista lähtökohdista, johtuen päätöksestä, joka ei ole heidän itsensä valitsema. Kyse on Espoon nuorista, tulevista veronmaksajista ja heidän tulevaisuudestaan. Heillä tulisi olla, ja heille tulisi taata samanlainen lähtökohta tulevaisuuteen kuin naapurikunnan nuorilla on, tai edes mahdollisuus saavuttaa samanlainen kielipääoma kuin naapurikunnassa. Suomi

Asiaan valveutuneen ja tilanteen tiedostavan perheen nuorta osataan ohjata vanhempien toimesta oikeaan suuntaan. Emme kuitenkaan voi olettaa, että näin on kaikissa perheissä. Voidaanko siis hyväksyä, ja missä määrin on hyväksyttävää nuorten valuminen toisen kunnan kouluihin?

Uuden opetussuunnitelman mukainen opetus B1-ruotsin osalta yläkouluissa aloitetaan ensi syksynä 2017. Vielä ehtii vaikuttamaan tuntimäärään, jolla ruotsin opetus kouluissa toteutetaan. Tässä vaiheessa saa helposti kouluista selville B1-ruotsin lukijoiden määrän. Osa on aloittanut ruotsi jo 4.luokalla eli muutos ei koske kaikkia espoolaisia nuoria. Huoli on niistä nuorista, jotka ovat valinneet A2-kielekseen muun kielen tai eivät ylimääräistä kieltä ollenkaan.
Vastuuhenkilö
Tuija Heikkilä

Espoo

"Tuija Heikkilä" näyttää olevan joko tatuointiyrittäjä tai
viestintätoimistoyrittäjä..


Näitä viestintätoimistojahan RKP on käyttänyt aiemminkin mielipiteenmuokkausyrityksissään..

Jaska kirjoitti:Janne Muhoselta hyvä bloggaus RKP:n retoriikasta:
http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuo ... -voimavara

Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson nosti ansiokkaasti esiin kansantalouden kannalta merkittävimmän asiakysymyksen: aiemmin vahvistetun kielikokeilun, jossa 2 200 toisen asteen opiskelijaa uhrataan vapaan kielivalinnan alttarille. (Olisipa määrä ollut edes 2 199.)

Näillä uhrilampailla on näin ollen täysi valinnanvapaus valita opiskeltavakseen jokin toinen kenties paremmin mieltymyksiään ja/tai tulevaisuuden suunnitelmiaan vastaava kieli normaalin mukaisessa ja kielikokeilun ulkopuolelle jäävien oppilaitosten tilanteessa pakollisen ruotsin kielen sijaan.

Kyseessä on äärimmäisen turmiollinen ja kauaskantoiset ikävät vaikutukset aiheuttava poliittinen valinta. Tämä niin sanottu kokeilu vaarantaa Suomen maineen koko ympäröivän maailman silmissä ja aivan ennen kaikkea asemamme pohjoismaisessa yhteistyössä. Mikäli ennen pitkää kenenkään ei ole ohittamaton pakko opiskella ruotsia vaan tehdä tämä vapaan valinnan seurauksena, sulkeutuvat yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä kaksikielisyyttä vaativiin virkoihin.

Suomi ei mitenkään voi säilyttää kilpailukykyään, palvelutasoaan ja onnistuneen sekä voittoa tuottavan ulkomaankaupan toimintaedellytyksiä, saati kohentaa huoltosuhdettaan, mikäli lapset ja nuoret kautta maan saavat vapaasti valita opiskeltavikseen minkä tahansa muun oppilaitoksen valikoimasta löytyvän kielen kuin vain sekä ainoastaan ruotsin, tai sitten juuri ruotsin.

Vapaan kielivalinnan myötä suomalaisten kielitaito ei keskimääräisesti kasva vaan kutistuu lähes olemattomiin. Pakkoruotsi on rikkaus ja voimavara – vapaa kielivalinta täysin päinvastaisesti vastuutonta matalamielisyyttä ja yksisilmäisyyttä.

Vapaan kielivalinnan johdosta Suomen bilateraalisuhteet kaikkiin nykyisiin yhteistyömaihin tulevat kärsimään ankarasti ja erityisesti lämpimistä väleistä Ruotsin kanssa kaupankäynnin merkeissä voidaan jatkossa puhua menneessä aikamuodossa. Kielellinen monimuotoisuus kutistuu samassa suhteessa sen kanssa, että oppi-ikäisille mahdollistetaan laajempi kielivalikoima yhden ja ennalta päätetyn pakollisen kielen sijaan.

Oma ja sysimusta lukunsa on nuorten tulevaisuuden työnsaantimahdollisuuksien epääminen Ruotsista. Tuskin kukaan tämän nyt lanseeratun kielikokeilun piirissä oleva ammattikouluikäinen voi tietää täysin varmasti, avautuuko tulevaisuudessa mahdollisuus tai suorastaan pakottava tarve hakeutua töihin Pohjanlahden länsipuolelle. Nuorena on saattanut tehdä tulevaisuuden työnsaantia hankaloittavan valinnan.

Suomenruotsalaisen kielivähemmistön peruspalveluiden saanti heikkenee aivan olennaisesti, mikäli imatralaiset sekä rovaniemeläiset oppilaat sekä opiskelijat eivät kaikkia oppiasteita myöten opiskele vaihtoehdoitta ruotsia minkä tahansa muun vapaasti valittavissa olevan kielen asemesta.