vapaakielivalinta.fi

En ymmärrä tätä tutkimusnäkökulmaa.

Elokuussa 2018 alkavaksi kaavailtuun kokeiluun osallistuisi enintään 2 200 oppilasta, jotka saavat itse valita, opiskelevatko ruotsia vai jotain muuta kieltä. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan se on arvioitu sopivaksi määräksi, että kokeilun tuloksilla on jotain relevanssia.

Mitä tutkimus koskee? Se ei voi koskea esim. sitä, mitä ihmiset ovat mieltä valinnoistaan kymmenen vuoden kuluttua, koska jo nyt voitaisiin kysyä nuorilta aikuisilta, kuinka hyödylliseksi ruotsi on osoittautunut ja vastaus tiedetään myös. Kiinnostavaa kokeilussa on vain se, miten valinnat jakautuvat - mutta sehän riippuu täysin tarjonnasta.

Svenska Ylen haastattelussa Terho vastaa kokeiluun näin:

Resultaten av försöket utvärderas efter att det har avslutats. Tids nog kan man dra slutsatser av det - det är kommande regeringars sak att göra det. Sannfinländarna strävar givetvis efter fullständig frihet för Finlands unga, säger Terho - nopea suomennos: Kokeilun tulokset arvioidaan sen päätyttyä. On seuraavien hallitusten asia vetää johtopäätöksiä. Perussuomalaiset ponnistelevat tietysti täydellisen vapauden puolesta, sanoo Terho

NRR kirjoitti:En ymmärrä tätä tutkimusnäkökulmaa.

Elokuussa 2018 alkavaksi kaavailtuun kokeiluun osallistuisi enintään 2 200 oppilasta, jotka saavat itse valita, opiskelevatko ruotsia vai jotain muuta kieltä. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan se on arvioitu sopivaksi määräksi, että kokeilun tuloksilla on jotain relevanssia.

Mitä tutkimus koskee? Se ei voi koskea esim. sitä, mitä ihmiset ovat mieltä valinnoistaan kymmenen vuoden kuluttua, koska jo nyt voitaisiin kysyä nuorilta aikuisilta, kuinka hyödylliseksi ruotsi on osoittautunut ja vastaus tiedetään myös. Kiinnostavaa kokeilussa on vain se, miten valinnat jakautuvat - mutta sehän riippuu täysin tarjonnasta.

Luultavasti yksi tärkeä juttu on sen selvittäminen, missä ruotsia vierastetaan eniten. Tai kääntäen: luetaanko sitä vapaaehtoisesti enemmän alueilla, joilla asuu ruotsinkielisiä.

Ehkä yksilötason seurantaa tehdään vasta pidemmällä aikavälillä, eli kuinka moni hakeutuu korkeakoulutusta vaativiin viranomaistehtäviin tms.

Jaska kirjoitti:

NRR kirjoitti:En ymmärrä tätä tutkimusnäkökulmaa.

Elokuussa 2018 alkavaksi kaavailtuun kokeiluun osallistuisi enintään 2 200 oppilasta, jotka saavat itse valita, opiskelevatko ruotsia vai jotain muuta kieltä. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan se on arvioitu sopivaksi määräksi, että kokeilun tuloksilla on jotain relevanssia.

Mitä tutkimus koskee? Se ei voi koskea esim. sitä, mitä ihmiset ovat mieltä valinnoistaan kymmenen vuoden kuluttua, koska jo nyt voitaisiin kysyä nuorilta aikuisilta, kuinka hyödylliseksi ruotsi on osoittautunut ja vastaus tiedetään myös. Kiinnostavaa kokeilussa on vain se, miten valinnat jakautuvat - mutta sehän riippuu täysin tarjonnasta.

Luultavasti yksi tärkeä juttu on sen selvittäminen, missä ruotsia vierastetaan eniten. Tai kääntäen: luetaanko sitä vapaaehtoisesti enemmän alueilla, joilla asuu ruotsinkielisiä.

Ehkä yksilötason seurantaa tehdään vasta pidemmällä aikavälillä, eli kuinka moni hakeutuu korkeakoulutusta vaativiin viranomaistehtäviin tms.

Jälkimmäinen kysymys edellyttäisi hirvittävän pitkää seurantaa: nykyisten kolmasluokkalaisten valintojen seuraamista vähintään kolmikymppisiksi...

Sanopa itse tutkimustyötä tekevänä, näetkö aidosti kiinnostavaa tutkimuskysymystä tässä asetelmassa. Ruotsin aito hyödyllisyys voitaisiin selvittää heti, virkamiesten ruotsintaito samoin ja sekin keiltä ruotsinkielisiä palveluja oikeasti saadaan ja se, onko kaikkien pakkoruotsi kustannustehokas ja kohtuullinen tapa hoitaa pienen vähemmistön palvelut...

Kun yo-kokeiden kohdalla tehtiin rakennekokeilu, sitä seuraamaan vallittiin seurantatyöryhmä:

--- työryhmän tehtäväksi annettiin
1) seurata ylioppilastutkinnon kokeilua ja julkistaa kokeilun tulokset sekä
2) tehdä kokeilun tulosten perusteella ehdotukset tarvittavista jatkotoimenpiteistä.
---Ylioppilastutkinnon rakennekokeilusta saatujen kokemusten pohjalta työryhmä esittää, että kokeilun mukainen rakenne otetaan suomalaisen ylioppilastutkinnon rakenteeksi. Tällöin ylioppilastutkinnossa kokelas suorittaa äidinkielen kokeen sekä valitsee kolme pakollista koetta ryhmästä, jonka muodostavat toisen kotimaisen kielen koe, vieraan kielen koe, matematiikan koe ja reaalikoe. Kokelas saa lisäksi osallistua yhteen tai useampaan ylimääräiseen kokeeseen. Niissä aineissa, joissa järjestetään vaativuudeltaan eritasoisia kokeita, kokelaan tulee suorittaa vähintään yhdessä aineessa vaativamman tason koe. Työryhmä katsoo, että jos päätöstä ylioppilastutkinnon rakenteen muuttamisesta esitetyn kaltaiseksi ei tehdä, rakennekokeilua tulee jatkaa ja samalla laajentaa.

Kokeilun lopussa mukana oli jo 57 lukiota.

Jossain työryhmän muistiossa todettiin mm. että mm. vieraskielisten ja ruotsista vapautettujen oli helpompaa suorittaa lukio kokeilukouluissa ja tätä pidettiin hyvänä asiana. Miksi sama hyvä ei koske ruotsin pakollisuutta kokonaisuudessaan?

Sitäkin sietäisi tutkia kuinka paljon parempaan tulokseen ruotsin opinnoissa päästään siellä missä vapaa valinta on mahdollista.

Luultavasti yksi tärkeä juttu on sen selvittäminen, missä ruotsia vierastetaan eniten.
Tai kääntäen: luetaanko sitä vapaaehtoisesti enemmän alueilla, joilla asuu ruotsinkielisiä.

Ehkä yksilötason seurantaa tehdään vasta pidemmällä aikavälillä, eli kuinka moni hakeutuu korkeakoulutusta vaativiin viranomaistehtäviin tms.

Näitä on jo tutkittu aiemmin.
Suurin vaikutus ruotsin opiskeluintoon oli opettajan innostavuudella.
Maantieteellisiä eroja ei yllättäen ollut juuri lainkaan.
Innokkaita lukijoita oli sattumanvaraisesti ympäri Suomea.
Ruotsinkielisten alueiden suomenkieliset eivät olleet sen innostuneempia
ruotsista kuin esim. savolaiset.

Oma lukunsa toki ovat RKP:n komennossa olevat kunnat, missä ruotsi on
korvannut englannin A-kielenä.
Mikä on oppilaiden motivaatiotaso ? Ilmeisesti OK, koska ovat sellaiselle paikkakunnalle muuttaneet.

kuinka moni hakeutuu korkeakoulutusta vaativiin viranomaistehtäviin

Tässä on todella tiedekuntakohtaisia eroja.
Suurin osa (yli 95%) ei koskaan hakeudu sellaiseen tehtävään, missä törmää ruotsinkielisten
kielellisten oikeuksien turvaamiseen...Meillähän on ruotsinkieliset korkeakoulut ja
ohituskaistat ruotsia osaaville- niillä turvataan ruotsinkielisten kielelliset oikeudet.

Suomenkielisillä virkamiehillä ei siis ole erityistä tarvetta ruotsin osaamiselle - edes sisäministeriössä.
(Tiia Turkia pro gradu JYU)

Todennäköisimmät ruotsin kielen osaamista vaativat alat ovat
pohjoismainen filologia, opettajankoulutus (ruotsinopettajat) sekä
ruotsinkielisille tarkoitetut HY SocKom sekä Åbo Akademi ja Hanken University.
Ei siis ole mitään tarvetta virkamiesruotsi-järjestelylle suomenkielisissä yliopistoissa!

Toistan ehdotukseni ruotsista innostuneiden aktiivisesta hakeutumisesta
ruotsin kielen kielikylpyyn ja sitä kautta suoraan ruotsinkielisiin kouluihin esim. Helsingissä
ja Turussa.Ne ovat kuulemma oikein mukavia, kotoisia oppimisympäristöjä!

Hesarissa sivuttiin tutkimusta:

Hallitusneuvos Janne Öberg opetus- ja kulttuuriministeriöstä vakuuttaa, että muun muassa näitä seikkoja aiotaan kokeilussa selvittää.

”Kokeilulla selvitetään taustatekijöitä. Tuleeko valinnoista sosioekonomisia havaintoja yhdenvertaisuuden kannalta tai eriarvoistuvatko valinnat niin, että jotkut ottavat vanhan mallin mukaisen ratkaisun ja jotkut lähtevät uuteen? Onko sukupuolijakaumalla merkitystä?”

Öberg ei halua luoda kuitenkaan ennakkoasenteita, koska kokeilussa halutaan hakea oikeasti uutta tietoa.

Hän korostaa, että kokeilussa pitää varmistua siitä, että oppilas ja hänen huoltajansa ovat tietoisia, mihin ovat lähdössä.

”Lainsäädännön mukaiset kielitaitovaatimukset pitää selvittää ja kokeiluun osallistuville pitää turvata mahdollisuus täydentää kieliopintojaan korkeakoulussa.”

Ruotsin kielen ryhmän syntyminen turvataan myös kokeilukouluissa.

”Se on tavoite. Jos ruotsia, tai suomea toisena kotimaisena kielenä, ei tarjottaisi, miten me tutkisimme sitä aitoa halukkuutta valita jokin kieli”, Öberg sanoo.

Kun ylioppilaskirjoituksista poistettiin pakollinen ruotsin koe, ruotsin kirjoittajien määrä romahti. Ruotsin opiskelulle peruskouluissa ei ole Öbergin mielestä käymässä samoin – ainakaan tämän kokeilun myötä.

Öbergin mukaan kokeilussa luodaan laboratorio-olosuhteet, joissa kielen valinta tehdään aidosti mahdollisimman vapaaksi ja helpoksi.

”Ketään ei pakoteta valitsemaan mitään, vaan toinen kotimainen kieli on aina tarjolla.”

Siis tarkoitus on selvittää, ketkä valitsevat ruotsin sijasta jotain muuta - tämä olisi kyllä selvinnyt jo kattavalla kyselyllä, jota vapaa kielivalintakin on toivonut jo pitkään.