vapaakielivalinta.fi

Tänään oli tilaisuus keskustella koulun kehittämisestä useamman yhteistyötahon kanssa. Lounaalla hakeduin itselleni ennestään tuntemattomien kehittäjien pöytään, jossa istui yläkoulun rehtoria ja opoa sekä ammattikorkean kehittäjäopettajaa. Eräs tekniikan ammattikorkean opettaja valitteli koulun kielipainotteisuutta ja muisteli oman lukiotaipaleensa raskautta, koska kielet olivat hänelle vaikeita. Minä tietysti jatkoin kritisoimalla pakkoruotsia niin peruskoulussa, lukiossa kuin korkeakoulussa - ja tapahtui se, mikä useimmiten tapahtuu, kun paha sana sanotaan ääneen: Kaikki totesivat helpottuneina, että pakkoruotsi on todella riesa.

Moni muisteli niitä tuttuja poikia/miehiä, jotka olivat jääneet vaille tutkintoa ruotsin takia. Erityisesti poikien tilannetta surtiin. Päiviteltiin sitä, ettei maahanmuuttajanuori pääse poliisiksi ilman virkaruotsia. Joku muisti parin lääkärin saaneen armon Helsingissä (sen verran aihe oli kiinnittänyt mediassa huomiota, eihän se muuten näy), mutta erityisesti poikien ja maahanmuuttajien tilannetta pidettiin kohtuuttomana.

Eikä minun tarvinnut kuin avata keskustelu muutamalla lauseella. Kukaan ei sanonut puolta sanaa pakkoruotsin puolesta - RKP-verkostot tietäisivät tämän, mikäli joskus tulisivat maan pinnalle torneistaan.

Ihmiset ovat niin pakkoruotsia vastaan - ja Grahn-Laasosesta sanottiin vain, että se ei uskalla jäädä historaan naisena, joka poisti pakkoruotsin. Kaikki tuntuivat tietävän, keitä Grahn-Laasonen & kumppanit pelkäävät...

Mutta itselleni tämä oli helpotus. Pakko kumoutuu nopeasti, jos asiantuntijat saavat sanoa sanottavansa ääneen. Nythän se ei käy. Opetusneuvoksetkin odottivat eläkkeelle pääsyä, jotta voisivat ottaa julkisesti kantaa.

Perussuomalaisehdokkaat ovat yrittäneet blogeissaan nostaa kielikokeiluja ja kieltenopetusta osaksi kuntavaalikamppanjointia, mutta muuten asia on vaiettu - vaikka nimenomaan kuntapäättäjät ovat nyt avainasemassa pakkoruotsin kaatamisessa. Miten meidän valtarakenteemme ja mediamme onnistuvat tässä hiljaisuuden luomisessa kerran toisensa jälkeen?

Opetusneuvokset kirjoittivat oman näkökulmansa täsmälleen oikeaan aikaan, jotta asiasta olisi ollut mahdollista nostaa keskustelu mediassa ja puolueissa. Heitä ei lainattu oikeastaan missään.

Perussuomalaisten Elo kirjoittin hienosti blogissaan aiheesta, mutta siis vain blogissa:

Olen tyytyväinen eläkkeellä olevien opetusneuvoksien Anna-Kaisa Mustaparran ja Liisa Jääskeläisen mielipidekirjoitukseen Helsingin Sanomissa.

Mustaparran ja Jääskeläisen mukaan "Pohjoismaiden ulkopuolella suomella ja ruotsilla on vähän käyttöä. Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista." Lopuksi opetusneuvokset toteavat, että "jokaista suomenkielistä ei tule enää pakottaa lähes identtiseen kielitaitoprofiiliin."

Tarvitaan näköjään eläköityminen, että voi kertoa perustellun kriittisen mielipiteensä kielipolitiikasta. Opetusneuvokset huomauttavat tietävänsä hyvin, että "tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin." Toivottavasti opetusneuvoksia ei leimata, vaan heidän esityksensä otetaan vakavasti.
---
Toimin Pohjoismaiden neuvoston jäsenenä. En ymmärrä näkemystä, jonka mukaan pakkoruotsia tarvitaan Pohjoismaisen yhteistyön vuoksi. Pohjoismaiden Neuvoston Suomen valtuuskunta esittää, että suomen kielestä tehtäisiin neuvostossa tasavertainen työkieli. Esitys on saanut vahvan kannatuksen. --- suomenkielinen suomalainen on aivan yhtä pohjoismaalainen kuin muutkin.
---

Opetusneuvoksista Mustaparta on tehnyt työtä nimenomaan kieltenopetuksen kehittämisessä ja Jääskeläinen taas kansainvälisyyskasvatuksessa. Siis äärettömän kovia leidejä. Uskalsivat tulla ulos pakkoruotsikaapista vasta eläköidyttyään. Ja sitten heidät vaietaan täysin.

Kai Vapaan Kielivalinnan nimissä heille lähetettiin ruusuja? Tai vielä lähetetään.

Olisi paikallaan lähettää kuntavaaliehdokkaille ja poliittisille päättäjille sähköpostina linkki heidän kirjoitukseensa
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005116136.html
sen verran suoraa tekstiä, ettei kukaan vähääkään rehellinen ihminen sen luettuaan enää häpeämättä toistele pakkoruotsiliturgiaa.

Kuulin eilen, miten tuttu erityisopettaja kertoi opettavansa kasiluokkalaiselle maahanmuuttajalle kahden vuoden ruotsin nollasta yksityisopetuksena, koska vuosi sitten maahan saapunut ja ruotsia koskaan lukematon oppilas ei saa vapautusta. Niin koulun erityisopetuksen resursseille kuin oppilaan resursseille olisi parempaa käyttöä. Tästä vain ei saa puhua.

Minkälaisia arjen pakkoruotsikeskusteluja muut ovat käyneet viime aikoina?