vapaakielivalinta.fi

Katsokaas tuota http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005093871.html

Kiitos linkistä!

Marjukka Liiten, artikkelin tekijä, on niin rautainen ammattilainen, ettei vastaavaa löydy. Tässäkin hän on tehnyt taustatyönsä tinkimättä:

Syitä kielivarannon kapeuteen voi etsiä niin kuntien menokurista kuin lasten laiskuudesta --- Suurin syy kunkin maan kielikirjoon löytyy sen sijainnista, historiasta ja politiikasta. Lailla säädetään, montako kieltä, kuinka paljon ja minkä ikäisinä koululaiset joutuvat vähintään opettelemaan.

Suomessa kiisteltiin peruskoulua valmisteltaessa 1960-luvulla ankarasti siitä, riittääkö rahvaalle äidinkielen lisäksi yksi muu kieli vai pitääkö niitä olla kaksi. Päädyttiin kahteen, joista toinen on ruotsi. Se tulee lukujärjestykseen viime syksystä lähtien peruskoulun kuudennella luokalla, kun useimpien ensimmäinen vieras kieli englanti aloitetaan viimeistään kolmannella luokalla. ---

Historiasta, kulttuurista ja maan kaksikielisyydestä juontuvan pakollisen ruotsin kannattajat tähdentävät, ettei kieliä kannata panna kilpailemaan keskenään, koska ne ruokkivat toisiaan: kun oppii yhden, oppii monta muuta.

Käytännössä koulun tuntijako on nollasummapeliä, josta noin kymmenen vuoden välein kiistellään. Jos halutaan vaalia myös matematiikan, luonnontieteen ja historian osaamista ja vaikka taiteilla ja liikkuakin välillä, eivät koulupäivät riitä kovin moneen kieleen.

---

Ylioppilastutkinnostakin haluttiin tehdä 2000-luvulla entistä valinnaisempi, jolloin vain äidinkieli jäi kaikille pakolliseksi aineeksi. Myös ”könttäreaali” jaettiin yksittäisten aineitten kokeiksi. Niinpä ei ole ihme, että kielten kirjoittaminen on tuntuvasti vähentynyt; olihan taustalla myös tarve vähentää tutkinnon kielipainotteisuutta.

Liiten todella korjaa pakkoruotsittajien lempiteeman, että pakkoruotsi poistettiin yo-kokeista siksi, että kirjoitettaisiin lisää kieliä. Asia oli täsmälleen päinvastoin, kielipainotusta haluttiin vähentää! Ja vain tässä olen lukenut asian myös mediasta - tämä on iso juttu!

Jopa pakkoruotsin luottomieheltä, professori Takalalta, Liiten on saanut kriittisen kommentin:

Takala oli laskenut, että kielten opetukseen uhrataan Suomessa yksilöä kohti satoja tunteja aikaa ja tuhansia euroja rahaa tietämättä tarkalleen, mitkä ovat tulokset.

”Ne ovat paperitavoitteita ja retoriikkaa”, Takala leimasi useimmat valtiovallan pyrkimykset monipuolistaa kansakunnan kielitaitoa.

Näin Liiten kirjoittaa uudistushankkeista:

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmaankin mahdutettiin kielten opetukseen liittyvä tavoite. Kovin yllättävää ei ole, että kielenopiskelua on määrä lisätä ja monipuolistaa.

Lisäksi luvattiin käynnistää alueellinen kokeilu, jossa vieraan kielen opetus alkaa jo ensimmäisellä luokalla. Toisen alueellisen kokeilun turvin on määrä laajentaa kielivalikoimaa eduskunnan hyväksymän ponnen mukaisesti. Käytännössä se tarkoittaisi lähinnä pakollisen ruotsin korvaamista jollakin muulla kielellä.

Kummankin kokeilun on määrä alkaa syksyllä, mutta opetuksen varhentaminen on edennyt ripeämmin kuin poliittisesti arka ruotsin korvaaminen, joka opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok) mukaan voidaan toteuttaa vain hyvin rajallisena eli ehkä vain parissa kunnassa.

Sen sijaan avustusten hakuaika opetuksen aikaistamiseen päättyi jo, ja hakemuksia tuli yli sata. Tosin ilman erityistä kokeiluakin joissakin kunnissa vieras kieli aloitetaan ja ensimmäisellä luokalla, mutta nyt avustuksella pyritään lisäämään kielten tarjontaa niin, että yhä useampi lapsi valitsisi ranskan, saksan, venäjän, espanjan, kiinan tai japanin pitkäksi kielekseen.

Joku kommentoi jutun jälkeisessä keskustelussa tilannetta näin:

Monta tohtorinhattua kirjoitetaan vielä tulevaisuudessa, kun poliittisen historian tutkijat alkavat läpikäydä tätä nykyistä, sangen eriskummallista jaksoa Suomen historiassa, kun Eurooppalaisittain vahvasti yksikielisestä maasta yritettiin muokata koulujärjestelmän kautta kaksikielinen maa ja miten kauan tähän projektiin käytettiin valtavia resursseja. Siihen tutkimukseen tarvitaan todennäköisesti psykologeja analyysin tueksi, loogiset ajattelumallit eivät kykene ilmiötä täysin tyhjentävästi selittämään.

Tämän palstan kirjoitukset ovat vielä arvokkaana lähdeaineistona sille, joka haluaa kartoittaa viimeisten kymmenen vuoden tapahtumia, ilmapiiriä ja median/poliitikkojen osuutta. Tänne on tallennettu toiveikkuus ja tappiot, päättäjien liirumlaarum ja kansan gallupit, argumenttien kehitys ja pakkoruotsittajien vastarinta, median umpikuja ja tieteentekijöitten opportunismi, pakkoruotsittajien jakamat palkinnot, tuet ja pakkoruotsitukseen perustetut yhdistykset ja hankkeet, käsittämättömät päätökset ja ruotsinkielisten uhriutuminen, hävyttömät heitot dysleksikoille ja maahanmuuttajille, pakkoruotsittajien halveksunta enemmistön kielitarpeita kohtaan, ilo Jaskan blogiteksteistä ja HH:n tilastoista, kokemukset nimienkeruusta jne. Toivottavasti palstan kirjoitukset säilyvät tallessa.

Joku vannoutunut pakkoruotsittaja saneli, ettei pakkoruotsilla ole mitään tekemistä kapean kieliosaamisen kanssa vaan kapeuteen johtaa se, ettei ole pakko lukea enempää kieliä ja se, että oppilaat ovat laiskoja. Tätä liturgiaa kommentoitiin kieli poskessa näin:

Eli kyllähän ratkaisu monipuoliseen kieliosaamiseen on ruotsin pakko-opetuksen lisääminen kaikilla koulutuksen asteilla ja sektoreilla. Seuraavaksi pakkoruotsi lastentarhoihin ja pakollinen ruotsin koe kaikkiin ammatteihin... ainiin, sehän meillä jo onkin... Mutta lehmät ainakin pitäisi opettaa ammumaan ruotsiksi!

Mutta vielä - mikäli pakkoruotsista ja kieltenopetuksesta mediassamme kirjoitettaisiin vain näin asiantuntemuksella ja tasapuolisesti kuin Liiten tekee hesarin artikkelissa, mitään ongelmaa ei olisi! Tätä olen kaivannut. Liitenille pitäisi lähettää kimppu ruusuja:
@}--`--,----
@}--`--,----
@}--`--,----
@}--`--,----
@}--`--,----

Liitenin oivaltava ja asetelman kiteyttävä kirjoitus antoi hetkeksi toivoa Helsingin Sanomien järkevöitymisestä, mutta pääkirjoitussivulle kirjattu RKPn kielipoliittinen linjaus, jota yritettiin ajaa RKP-kuntiin Loviisaan ja Sipooseen, osoittaa, että eliitillä on eliitin agenda, mutta se ei ole kansan intressissä. Loviisassa ja Sipoossahan suomenkieliset torjuivat RKpn hyökkäyksen, mutta edunvalvontakoneisto näemmä saa maan päivälehden ajamaan samaa agendaa - tällä kertaa koko maahan!

Saattoi tämä Loviisan yritys olla viimeinen epätoivoinen yritys Raaseporin imussa saada pakkoruotsi englannin edelle. Suomenkieliset vanhemmat onneksi nostivat asiasta niin suuren haloon, että vähin äänin juntattu päätös oli pakko perua.

Loviisan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mia Heijnsbroek-Wirén:
- Ikävintä on, että ulospäin tämä näyttää siltä, että rkp olisi juntannut, mitä ei ole tapahtunut, tämän voivat kaikki rkp:n jäsenet sivistyslautakunnassa allekirjoittaa. Tämä tuli vilpittömästi puskista kaikille.

Mahtoi tosiaan olla iloinen yllätys rkp:läisille tämä puskista tullut ehdotus pakkoruotsin siirtämisestä englannin edelle suomenkielisten lasten osalta. Vähemmän iloisesti yllättyivät suomenkielisten lasten vanhemmat.

Tämä yritys pysynee myös mielissä pitkään, ja kun tämä vedätys ei nytkään onnistunut, niin vielä vaikeampaa se tulee olemaan jatkossa.

Loviisassa oli 1990 asukkaita 16970, joista ruotsinkielisiä 7946 eli 46,8%.
Vastaavat luvut 31.12.2015 15311/6366/41,6% eli ruotsinkielisten määrä on siis pudonnut 1580 henkilöllä 25 vuodessa, eli lähes saman verran kuin on koko väestömäärän pudotus 1659.
Muista kieliryhmistä sen verran, että suomenkielisten määrä on vähentynyt 649 ja muunkielisten määrä lisääntynyt 470.

Sipoossa asia taisi jäädä ehdotuksen asteelle Loviisan mahalaskun jälkeen. Siellä väestöluvut ovat 1990 14671/7366/50,2% ja 31.12.2015 vastaavasti 19399/6616/34,1%.