Pojat ovat pakkoruotsin merkittävin uhri

[JV Lehtonen]

Mielipide: Pojat ovat pakkoruotsin merkittävin uhri
Kansalaisaktivisti Paul Betcken mielestä pakkoruotsi on yksi syyllinen siihen, että pojat syrjäytyvät
Kotimaa17.12. 20.56

Paul Betcke,

Ministeri Risikko totesi Ylen Ykkösaamussa Imatran kolmoissurmaan viitaten syrjäytymisen olevan suurimpia uhkia Suomen sisäiselle turvallisuudelle. Aivan aiheellisesti Risikko haluaakin nostaa syrjäytymisen syiden selvittämisen ja poistamisen yhdeksi hallituksen kärkihankkeista.

Syrjäytyminen ei ole yksilölähtöinen ongelma, vaan sen perussyyt löytyvät yhteisö- ja yhteiskuntatasolta. Syrjäytymisen juuret voivat olla perheen pahoinvoinnissa, lapsen laiminlyönnissä. Negatiivinen kehitys voi sitten vahvistua tarhayhteisössä ja koulussa kiusaamisen seurauksena. Jääminen yhteisön ulkopuolelle lapsuusajan leikeissä ja myöhemmin muussa yhteisöllisessä toiminnassa johtaa omanarvontunnon alenemiseen, jolloin yksilö tuntee itsensä epäonnistuneeksi.

Yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen voi johtua edellä mainituista ihmisten välisten suhteiden vääristymistä. Suomalaista yhteiskuntaa vaivaa kuitenkin myös perustavaa laatua oleva lakisääteinen vääryys. Se on kirjattu vuoden 1968 peruskoululakiin. Tuolloin rkp:n painostuksesta peruskoulun ainoaksi pakolliseksi kieleksi määrättiin englannin sijasta ruotsi.

Noin 12 prosenttia suomenkielisistä pojista ei peruskoulussa opi kunnolla edes omaa äidinkieltään. Kuinka heidän voi olettaa menestyvän vieraassa kielessä varsinkin, jos he joutuvat opiskelemaan sitä vastoin tahtoaan? Nimenomaan pojat ovatkin pakkoruotsin merkittävin uhri.

Kirjoittaja on kansalaisaktivisti.

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/mielipi ... -24139865/

[NRR]

Olen samaa mieltä.

Tämä fiksu vanhempi herra on kieltenopettaja, myös ruotsin.
Hän ehdotti jo vuosia sitten, että opetusministeriö tutkisi, kuinka monelle suomalaiselle ruotsin kielen opiskelupakosta on haittaa.

Omien kokemusten perusteella voin sanoa, että
- pojat pettyvät koko kouluun opiskellessaan ruotsia, jolle ei ole oikeasti perustetta, ei tarvetta
- pojat saavat ruotsista huonot arvosanat, mikä laskee keskiarvoa, jolla pyritään jatkoon eli ovat näin huonommassa asemassa jo pyrkimistilanteessa
- pojat alentavat uratoiveitaan huomatessaan, että lukiossa kielipainotus jatkuu - moni kiitettävät matikasta ja fykestä hankkineet eivät lähde lukioon, koska kielet ja erityisesti ruotsi tökkivät, sen sijaan tytöt, joilla on seiskat matikassa ja fykessä lähtevät lukioon, koska kielet on kiitettäviä
- lukiossa vitosen pojat istuvat samoilla kursseilla kympin tyttöjen kanssa, arvatkaa kuinka käy
- lukiossa ei ole tukiopetusta, joten ruotsinkursseja reppaavat pojat ohjataan lähimpään iltakouluun suorittamaan repattuja ruotsinkursseja uudelleen ja uudelleen - moni heittää homman kesken
- ammattikorkeissa ja yliopistoissa vastassa on taas virkaruotsi, moni on unohtanut muutamassa välivuodessa ruotsista senkin vähän, millä olivat saaneet kurssit läpi tai ammattikoulun kautta tulleet eivät ehkä muista ruotsista sanan sanaa
- iso osa reputtaa jo lähtötasotestissä
- armosta ei pakkovirkaruotsista juuri pääse läpi sillä tavoitteet ja kriteerit on laadittu kaikille yhteisiksi
- kaikilla tasoilla ruotsi syö aikaa ja voimia, jotka tarvittaisiin ehdottomasti keskeisiin opintoihin
...

[NRR]

Tämä viiden vuoden takainen viesti kuvaa tilannetta yo-kokeissa.

Keväällä vuonna 2010 alempia arvosanoja (BAI) keskeisissä yo-kokeissa saatiin seuraavasti:

Äidinkieli
39% miehet
23% naiset
ero naisten hyväksi 16

Englanti
29% miehet
37% naiset
ero miesten hyväksi 8

Pitkä matikka
33% miehet
39% naiset
ero miesten hyväksi 6

Lyhyt matikka
40% miehet
35% naiset
ero naisten hyväksi 5

http://www.ylioppilastutkinto.fi/Tilast ... o_2010.pdf

Sukupuolten erot ovat siis varsin selvät.

Eikö ero äidinkielessä naisten hyväksi ole liian suuri?
Pitäisikö äidinkieli jakaa matematiikan tavoin lyhyeen ja pitkään?
Mitä ero äidinkielessä kertoo miesten ja naisten suuntautumisesta opiskelussa?
Miten tavoitella sukupuolten tasa-arvoa ja erilaisuuden huomioimista lukiossa?
Mitä kertoo poikien menestys englannin opiskelussa? Ehkä miehet oppivat kieltä nimenomaan käytännössä ja käyttöä varten?

Voidaanko kieltenopetuksen järjestämistä pohtia ottamatta huomioon tyttöjen ja poikien hyvin erilainen menestyminen kielissä
ja tämän taustalla olevat erilaiset tarpeet ja kiinnostuksen kohteet?

Onneksi ruotsi yo-kokeena on (toistaiseksi) vapaaehtoinen, sillä

Helsingissä järjestettiin keväällä 2014 seminaari nimeltä "Pro pojat – koulun kautta elämään". Seminaari kuulemma syntyi huolesta poikien tulevaisuudesta: lukioissa ja korkeakouluissa pojat ovat vähemmistönä ja Helsingin yliopiston opiskelijoista vain 36 % on poikia. Seminaarista kertovassa artikkelissa viitataan mm. tyttöjen ja poikien erilaiseen ja eriaikaiseen murrosikään. Erilaisia taipumuksia ei ole uskallettu ottaa esiin.
http://www.osaajalehti.fi/2014/04/23/pr ... pisopimus/

Naisten vapautuminen ja urasuuntautuminen on ollut hieno osa historiaa. Kuka olisi arvannut, että jostain niin hienosta ja välttämättömästä muutoksesta voi seurata myös epäkohtia. Koulutus perustuu nyt niin rajusti arvosanoilla kilpailuun, että todellisuudessa koulua kehitetään vain koululahjakkaiden tyttöjen ehdoilla.

Koulujen kielellinen painotus, jossa ei kuitenkaan tueta niitä, joilla oman äidinkielen oppiminenkin on vaikeaa, on mielestäni keskeinen ongelma. Pakkoruotsi on oikea "tyttöruotsi".

Nyt yo-kirjoituksista nähdään, että vain komannes pojista kirjoittaa ruotsin, jota kaikilta kuitenkin vaaditaan osana ammattikorkea- tai yliopisto-opintoja. Tilanne on surkea ja syyllisiksi on lähinnä nimetty pojat sekä poikien vanhemmat - ei toki tuossa seminaarissa.

Ongelmaan tarjotaan ratkaisuksi vain "asennekasvatusta". Lisää ja varhaisemmin ruotsia, jotta "asenteet" muka eivät estäisi oppimista. Nimenomaan poikien asenteita paheksutaan: mitäs pelaavat palloilla tai tietokoneilla ja vielä mopoilevat tulevaisuutensa tärviölle.

Taistelu pakkoruotsin puolesta näyttäytyy minulle myös taisteluna naisten etulyöntiaseman puolesta.

Vuoden takaisessa gallupissa mielenkiintoista oli se, miten miehet ovat jo hylänneet pakkoruotsin:
Miehistä 71%
Naisista 55%
vapaaehtoisuuden kannalla.

Kun leimataan suomenkielisiä tyhmiksi ja laiskoiksi, kyse on pohjimmiltaan suomalaisten miesten leimaamisesta. Rostila oli rohkea nostaessaan kirjassaan poikien oikeudet esiin - ja kyllä tästä on tullut ivailuja.

Suhtautuminen kulkee ilmeisesti spiraalina. Joskus naurettiin naisten osallistumista korkeampaan opiskeluun, nyt nauretaan miehille. Olisiko jo aika miettiä ratkaisuja, jotka olisivat reiluja kaikille.

Rostila kirjassaan:

Erityisesti suomenkielisten poikien kannalta tilanne on Ruotsiin verrattuna raskas. Suomenkielinen poika ei saa oppivelvollisuuttaan suoritetuksi opiskelematta kahta itselle vierasta kieltä koulun loppuun asti. Ruotsalaisen pojan sen sijaan ei ole pakko opiskella (toista) itselle vierasta kieltä, ja mikäli hän valitsee opiskelun, hän voi sen myös vapaasti lopettaa, mikäli aine tuntuu raskaalta. Näin moni myös tekee. Esimerkiksi lukuvuonna 2010–2011 kuudennen vuosiluokan pojista Ruotsissa 69,7% opiskeli englannin lisäksi jotain vierasta kieltä, mutta 9. vuosiluokan pojista vain 61,4 %. Pudotusta on siis peräti 8,3 prosenttiyksikköä. Lukujen voidaan tulkita kertovan suuntaa-antavasti keskeyttäneiden määrästä. ---

Kun muualla Pohjoismaissa otetaan joustavasti huomioon opiskelijoiden taipumukset ja motivaatio kielten opiskeluun, niin Suomessa koululaisia ja vanhempia pakotetaan ja syyllistetään. Koulun kielteinen asenne kohdistuu erityisesti poikiin. ---
@}--`--,----

Suomen koulun kielipainotteinen raskaus on monien kohdalla arveluttava asia, kun ajatellaan muiden tärkeiden aineiden, kuten äidinkielen, osaamista. Esimerkiksi Ruotsissa on mahdollista vaihtaa toisen vieraan kielen opinnot oman äidinkielen lisätunteihin.

Kirjan kakkosluvussa käsitellään myös kielten oppimisen motivaatiota ja tässä tulee tyttöjen ja poikien ero näkyviin:

Itselle vieraan kielen opiskelun taustalla voi periaatteessa olla
- integratiivisia, yhteen liittymisen pyrkimyksiä tai
- instrumentaalisia [välineellisiä] pyrkimyksiä.
Integratiivisia tekijöitä ovat muun muassa halu samaistua asianomaista kieltä puhuviin, tutustua heihin, perehtyä kieltä käyttävien kulttuuriin tai muuttaa maahan, jossa kieltä käytetään. Usein yhteenliittymisen motiivi, kuten esimerkiksi halu löytää toisia kieliä puhuvia ystäviä tai tutustua toisiin maihin ja toisiin kulttuureihin, voi huomattavasti luontevammin kuin välineelliset tavoitteet virittää kieliin kohdistuvan kiinnostuksen.

Kulttuuriset perustelut vetoavat selvemmin tyttöihin. Niinpä ranskan kieltä opiskelevat selvästi keskimääräistä enemmän tytöt, kun taas poikien kiinnostus saksaan voi kytkeytyä haluun pyrkiä opiskelemaan teknisille aloille.

Instrumentaalis[ia] tavoitteita ovat muun muassa valmistautuminen ammattiin, yhteiskunnallinen liikkuvuus, älyllisten toimintojen kehittäminen tai tiedonhakumenetelmien hallinta. --- Välineellisiä tavoitteita muodostuu kuitenkin myös niiden aitojen käytänteiden pohjalta, joissa kieli toimii ihmisten välisen vuorovaikutuksen välineenä ja joissa ihminen on osallisena johonkin sellaiseen, minkä kokee merkitykselliseksi.

--- Kokemus englannin kielen käytännöllisestä hyödyllisyydestä on lisääntynyt. Tällöin ilmeisesti kielen omaehtoinen, sisäsyntyinen välineellinen merkitys on samalla vahvistunut --- Samalla pojat ovat englannin opiskelussa kuroneet kiinni tyttöjen etumatkan ja menneet jopa ohi. Sukupuolten erojen tasoittuminen oppimistuloksissa viittaa siihen, että englanti on saavuttanut eräänlaisen ”toisen” kielen aseman. Englannin käyttö koetaan niin merkitykselliseksi ja mielekkääksi, että kieli avautuu tarkoituksenmukaiseksi yhteydenpidon välineeksi myös pojille.
@}--`--,----

Englannista on tullut selvemmin toiminnan välikappale, eikä se ole enää samalla tavoin vieras kieli kuin ruotsi, saksa tai ranska.

--- Viime vuosikymmeninä ei ole tehty perusteellisia tutkimuksia ruotsin opiskelun motiiveista. Maija-Liisa Nikki teki parikymmentä vuotta sitten (vuosina 1988–1994) tutkimuksen aiheesta. Tuloksia voidaan pitää edelleen pätevinä. Tulokset kertovat, että huomattava osa suomenkielisistä oppilaista, erityisesti pojista, ei ole kovin motivoituneita opiskelemaan ruotsia. Neljä viidestä peruskoululaisesta ja yhtä moni heidän vanhemmistaan esitti Nikin tutkimuksessa toisen kotimaisen kielen opiskelun tekemistä vapaaehtoiseksi.
@}--`--,----

--- useimmat tarvitsevat ruotsia vain todistuksen saamiseen.
@}--`--,----

[NRR]

Kieltenoppimisen vaikeus on yleinen ominaisuus (ei vamma), jonka ei pitäisi estää ihmistä toteuttamasta unelmiaan myös koulutuksen kautta. Muissa maissa kieltenoppimisen vaikeus huomioidaan ja kieliopinnot voi valita minimiin. Meillä vain pakkoruotsia ei voi valita pois.

Ruotsinkielinen lehti kirjoitti taannoin ruotsinkielisestä tytöstä, joka "voitti dysleksian". Nuoren dysleksia diagnosoitiin vasta lukiossa, vaikka lukeminen ja opiskelu oli ollut hänelle aina työlästä. Nyt hän oli lähdössä opiskelemaan matematiikkaa. Hienoa. Kiinnitin huomiota siihen, että hänen ainoa tappionsa kuitattiin näin luontevasti: --- kertoo omistaneensa paljon aikaa koulutyölle yläkoulussa ja saaneensa keskihyvät arvosanat useimmissa aineissa, mutta yhdessä kohtaa hän joutui antamaan periksi - suomen kohdalla niinpä hän valitsin pois suomen. Näin kauniisti kuvataan asiaa, kun kyseessä on ruotsinkielinen, joka ei opi suomea.

Kokeilin kertoa pakkoruotsia kannattavien palstalla siitä, mitä pakkoruotsi aiheuttaa. Vastaukset kuvastivat sitä, miten meillä on opetettu ihmiset halveksimaan niitä, joilla kielet eivät suju: "Ei vammaisia ole varaa koulutta lukio-opintoihin ja siitä eteenpäin. Ja samma maahanmuuttajille." Mistä nämä julmat äänenpainot?

Opettajana tapaan jatkuvasti fiksuja nuoria (yleensä poikia), joille ruotsi on äärimmäisen vaikeaa - jopa niin, että ruotsin masentamina ei lähdetä lukioon tai lukio jää kesken. Lukioon menevillä ei ole enää edes mahdollisuutta tukiopetukseen ruotsissa vaan heidät usein ohjataan suorittamaan lähimmässä iltalukiossa kursseja uudelleen ja uudelleen. Erityisesti ammattikorkeissa opiskelija voi jäätyä jo ruotsin valmistavaan kurssiin. Yliopistoilla on paljon ruotsia vaille valmiita. Tämä on ongelma ja syy ei ole näissä opiskelijoissa - ruotsi ei voi olla se aine, joka karsii valmistujat!

Pakollisen ruotsin aika on niin ohi!

[JV Lehtonen]

Pojilla on sukupuoleen perustuva asevelvollisuus, tytöille voisi jättää ruotsivelvollisuuden,
siis velvollisuus hoivata ruotsinkielistä väestöä!
Asepalveluksesta voi saada mieskin nykyään vapautuksen, joten tytöille voisi hakemuksesta
myöntää vapautuksen hoivausvelvoitteesta!

[NRR]

Pojilla on sukupuoleen perustuva asevelvollisuus, tytöille voisi jättää ruotsivelvollisuuden,
siis velvollisuus hoivata ruotsinkielistä väestöä!
Asepalveluksesta voi saada mieskin nykyään vapautuksen, joten tytöille voisi hakemuksesta
myöntää vapautuksen hoivausvelvoitteesta!

Hei tää on oikeesti hyvä!
Kiitos JVL - käytän tätä vielä jossain...