JV Lehtonen kirjoitti:
On lapsellista väittää, että perustuslaki vaatisi jokaikisen suomalaisen lukemaan ruotsia!
Jo pelkkä väite on kansalaisten käsityskykyä aliarvioiva!
Mutta, politiikassa kaikki paska on mahdollista!
Olet oikeassa.
Lisäksi meillä on tämä traditio, jossa akateemisuus on nimenomaan kieliosaamista.
Suomessahan kaikki akateemiset ovat aina valikoituneet kieliopintojen avulla.
Eräs koiranleuka osallistui keskusteluun pakkovirkaruotsin nujertamasta matemaatikosta:
[Ruotsia vaille valmiin] opiskelijan ikävää tilannetta ei olisi ollenkaan päässyt muodostumaan, jos yliopistossa olisi nytkin ollut voimassa sama erinomainen järjestelmä kuin Elias Lönnrotin aikana. Hänkin yritti useaan kertaan päästä opiskelijaksi yliopistoon, silloiseen Turun kuninkaalliseen Akatemiaan, mutta tie tyssäsi toistuvasti siihen, ettei hänellä ollut SISÄÄNPÄÄSYN edellyttämää ruotsin taitoa. Kunpa sensorit olisivatkin olleet loppuun asti tiukkoina ja estäneet tämänkin räätälinpojan ja "dumma finnen" pääsyn sivistyneille tarkoitettuun ylipistoon. Olisi säästytty monelta harmilta kuten Kalevalalta ja sen paljolti siivittämältä suomalaisen kulttuurin nousulta joka sitten ajan myötä pyyhkäisi ruotsinkielen valta-aseman marginaaliin.
Mutta Kalevala tai ei, kielipainotus virkamiehiä vieraskielisen eliitin hallinnoimaan maahan tuottavassa oppikoulussa säilyi.
Siksi meillä ollaan niin armottomia niitä kohtaan, joiden lahjakkuusprofiilissa kielet ovat heikoilla.
Ja lisäksi meillä arvostetaan sitä, ettei kysellä kielitaidon todellista merkitystä.
Asenne erilaisuuteen on julma:
Jos lahjat eivät riitä tutkinnon suorittamiseen, ei vika ole tutkintovaatimuksissa. Kannattaisi katsoa peiliin.
Ruotsinkieliset taas elävät aivan toisenlaisessa todellisuudessa:
kaksikielisillä on oma kuplansa, jossa suomi opitaan joko toiselta vanhemmalta tai jatkuvassa kontaktissa suomenkielisiin (yli 90% väestöstä) ja
umpiruotsinkielisillä on oma kuplansa, josta voi aina siirtyä Ruotsiin, mikäli suomen haltuunotto ei onnistu.
Näin koulutuksen ja hallinnon asemissa on vain ihmisiä, jotka arvostavat kieliopintoja ja näennäiskaksikielisyyttä eivätkä juuri muuta.
He eivät ole koskaan tottuneet ajattelemaan lahjakkuutta muuta kuin kielilahjakkuutena ja opportunismina:
Kaikki oppivat ruotsin, jos ylipäätään on älyä - kaikki hyväksyvät ruotsinkielisten vaatimukset, jos ylipäätään on älyä.
Kieliopinnoissa on kuitenkin paljon niitä, joiden kohdalla arjessa kohtaamattoman kielen opiskelu valuu kuin vesi hanhen selästä. Jokainen uusi kurssi alkaa nollasta.
Tätä kuvasi ruotsinkielinen dysleksikko:
"Saatoin opiskella useita tunteja pientä sanakuulustelua varten mutta kuitenkin sain korkeintaan vitosen. Se tuntui turhalta. Niinpä valitsin pois suomen."
Hänelle suodaan se, ihaillen todetaan hänen jatkavan yliopistossa matematiikalla, hän "voitti dysleksian".
Mitään vastaavaa ei voi tapahtua suomenkieliselle, suomenkielinen ei voi voittaa dysleksiaa luopumalla ruotsista! Koska perustuslaki. Tai ei perustuslaki, mutta kumminkin.
Heidät kuuluu karsia pois jatkosta.