Jopa Hesarissa varovasti kyseenalaistetaan pakkoruotsi

[NRR]

Hesari on luovuttanut kynän toimittajalle, joka kertoo suomenkielisenä synnyttäneensä ruotsiksi, koska puhuu miehensä kanssa ruotsia. Hän yrittää kauniisti kertoa, mitä ruotsinkieliset pelkäävät: ei ole enää omaa ministeriä, suomenkieliset tuntuvat pelottavan välinpitämättömiltä...

Mutta hänkin myöntää:

Osmo Soininvaara (vihr) herätti sairaalakeskustelussa suurimman metelin kysymällä, mihin sitten tarvitaan suomenkielisen väestön pakollista ruotsinopiskelua, jos suomenkielisten puhuma ruotsi ei lopulta ruotsinkielisille sitten kelpaakaan.

Kysymys on erittäin latautunut, mutta Soininvaara on kysymyksellään olennaisen äärellä. Pakollisen kouluruotsin ja sen pohjalta suoritettavan virkamiesruotsin motiivi on ollut nimenomaan se, että sen ansiosta suomenkielisetkin voivat taata kielivähemmistölle palvelua ruotsiksi. Sairaalakeskustelussa tämä taso on kuitenkin osoittautunut ruotsinkielisille riittämättömäksi.

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005006265.html

[NRR]

Kommenttiosastolta löytyy "Tiuskean rakin" osuvaa tekstiä:

Tiuskea rakki
14.12. 11:12

Hyvä, että kirjoittaja tunnustaa että pakkoruotsin motivaatio on juurikin ruotsinkielisten palveluiden tuottaminen. Se, että suomenkielisiä välineellistetään tällä tavalla, on hyvin ikävää. Meillä voisi olla muitakin kieliä opiskeltavana, ja ne ruotsinkieliset palvelut eivät vaadi joka iikan ruotsin taitoa, varsinkin kun jossain Vaasassa ruotsinkielisiä ja sitä oppivia suomenkielisiä on muutenkin ihan omasta takaa. Tämän takia muuten itse kannatan ruotsinkielisten alueiden palveluiden säilyttämistä ja pakkoruotsin poistoa.

Sitten mennään metsään kun vain kuulutetaan jotain "luottamuksen lisäämistä" kieliryhmien välillä. Ei se ruotsinkielisten eristäytymishalu minulle mikään ongelma ole. Tosiasiallisesti ruotsinkieliset näyttäytyvät pahimmillaan täysin kyvyttöminä harrastamaan minkäänlaista oikeudenmukaisuusajattelua suomenkielisiä kohtaan. Me olemme vain välineitä, sieltä päiväkodista yliopistoon ja työelämään asti. Mitään "lisäluottamusta" en kaipaa, eettisempää ajattelua ja älyllistä rehellisyyttä kylläkin. Muita vaateita minulla ei juurikaan ole.

Ruotsinkieliset omalta osaltaan voisivat lopettaa kaikenlaisten kauheuksien kuvittelemisen siitä, miten koko yhteiskunta kaatuu kun suomenkieliset ovat niin erossa pohjoismaisesta sivistyksestä. Kun luodaan tarpeellinen viholliskuva sivistymättömästä enemmistöstä, niin ei se ole mikään ihme että sen sitten myös halutaan pysyvän siellä omalla paikallaan, vaikka lainsäädännöllä.

[NRR]

Erinomainen kommentti Weekulta:

Weeku
14.12. 11:58

Parhaiten luottamus ruotsia ja suomea puhuvien kansalaisten välille tulisi vapaaehtoisesta toisen kotimaisen kielen opetuksesta. Otetaan esimerkkiä englannin kielestä, se on vapaaehtoista, mutta se koetaan tarpeelliseksi jolloin sen osaaminen on tavoiteltava taito. Henkilöt, jotka tarvitsevat TODELLA "toista kotimaista", opettelisivat sen ilolla koska se olisi etu heidän työuralleen, mutta suuri osa kansasta voisi sen ajan käyttää muiden maailmakielten opiskeluun, jolloin koko kansakunan kielitaito monipuolistuisi.

Lopputulos on, että nykyisellä pakolla saadaan vain skismaa kieliryhmien välille joka ei palvele kummankaan kieliryhmän etuja.

[TMK]

Hesari on luovuttanut kynän toimittajalle, joka kertoo suomenkielisenä synnyttäneensä ruotsiksi, koska puhuu miehensä kanssa ruotsia. Hän yrittää kauniisti kertoa, mitä ruotsinkieliset pelkäävät: ei ole enää omaa ministeriä, suomenkieliset tuntuvat pelottavan välinpitämättömiltä...

Itse voin kyllä myöntää olevani välinpitämätön ruotsinkielisten ongelmia kohtaan, johtuen ihan siitä, että heitä edustava puolue on ollut koko elämäni ajan täysin välinpitämätön minun ja monien muiden mielipiteestä. Niin metsä jne. Eikös aina vedota siihen, kuinka paljon paremmin heillä menee kuin suomenkielisillä suomalaisilla ja kuinka paljon parempia suomalaisia he nyt ovatkaan.

[NRR]

Minusta merkittävintä oli se, että ruotsinkielisten valtavasta vastustuksesta huolimatta, heidät ohitettiin. Pakkoruotsin kohdalla heitä on aina kuunneltu, vaikkei asian pitäisi edes koskettaa heitä. Oletan, että pohjimmiltaan juuri kukaan ei kannata ruotsinkielisten vaatimia asioita, mutta joutuvat aina puoluejohdon pakottamina liturgian taakse. Nyt ollaan oltu helpottuneita, että saadaan vihdoin tehdä toisin kuin folktinget-verkosto määrää.

Ruotsinkieliset ovat taas tottuneet pyörittämään kaikkea puheella "oikeuksistaan". Nyt esim. hesarin varovaista pohdintaa pidettiin HBL:ssä pahaenteisenä viestinä siitä, ettei "kielellisiä oikeuksia" ehkä jatkossa enää toteuteta:

Tulevaisuudessa entistä useammin voi tulla vastaan tilanteita, joissa kielivähemmistöön kuuluvan pitäisi saada palveluja perinteisesti suomenkielisellä alueella. Miten silloin toimitaan? Kuinka pitkälle riittää ammattilaisten koulussa hankkima kielitaito, ja milloin tarvitaan äidinkieleltään ruotsinkielistä henkilökuntaa?