vapaakielivalinta.fi

             )      )
            (_)    (_)
            | |    |`|
            | |    | |   
            |_|    |_|

NRR kirjoitti: Mietin usein sitä kudelmaa, joka näillä sivuilla ja muinaisen Suomen sivuilla on rakentunut mielessäni:
miten tänne on ensimmäisten jään yli tulijoiden jälkeen tullut väestöaaltoja eri suunnista ja kulttuurit ovat seuranneet toisiaan, maa muovautunut, ilmastot vaihdelleet, kantaen näissä maisemissa elämisen taitoa sukupolvelta toiselle ja ottaen vastaan monia vaikutteita eri suunnilta;
miten suomen kieli on rakentunut ja liikkunut Volgan mutkasta Peipsijärven kautta näille rannoilla ja täällä edelleen muovautunut siksi suomen kieleksi, joka nyt yhdistää lähes kaikkia täällä;
miten saamen kielet ovat vetäytyneet pohjoisemmiksi kantaen omaa erityistä perintöään, joka nivoutuu nyt elämäntapaan, joka sitoo ihmiset pohjoisen luontoon ja porojen liikkeisiin sekä maailmalaajuiseen alkuperäiskansojen perintöön;
miten ruotsinkielisyys jatkaa tänne ulottuneen skandinaavisen kulttuurin muistona ja osana;
miten Suomen virolaiset jatkavat täällä yli tuhat vuotta sitten katkennutta yhteydenpitoa;
miten Suomen venäläiset jatkavat täällä niin ikään pitkään jatkunutta slaavilaisen kulttuurin vaikutusta;
miten maahanmuuttajat rakentavat täällä uutta identiteettiä sekä omien etnisten taustojensa että uussuomalaisuuden sävyillä ja samalla kokevat yhteisyyttä kaikkien maahanmuuttajaryhmien kesken;
miten suomenromanit ovat läsnä kouluissa romaniavustajien, romanikielen ja romanien usein erottuvan kauniiden vaatteiden kautta;
miten islamilaiseen kulttuuriin kuuluva pukeutuminen ei enää erotu joukosta vaan on kuin aina ollut mukana;
miten kaikki nämä kietoutuvat yhteen...

Tänään olin itsenäisyyspäiväjuhlassa, jossa esiintyjistä vähintään puolet oli maahanmuuttajataustaisia enkä hetkeäkään ajatellut sitä juhlan aikana, eivätkä varmasti muutkaan juhlijat. Juhlat olivat aidot ja suomalaisuus näkyi nuorten ihmisten toiveikkuutena ja hyväksyntänä ja toki myös perinteinä. Lipunkantajat, puheenpitäjät, kuorolaiset, tanssijat - taustoja oli monenlaisia muttei minkäänlaista erillisyyden tai eriseuraisuuden tunnetta. Oli päivänselvää, että siinä juhlassa suomalaiset juhlivat: sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden.

Ehkä tästä Kuoppamäen laulusta tulee vielä Suomelle toinen kansallislaulu:

"Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen.
Lämmön tunsin kuitenkin lujuudessa graniitin.
Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi.
Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden."

Nyt kun puuhaamme itsenäisyyspäivään liittyviä asioita koululla, koin taas eilen herkän hetken. Monikulttuuriset oppilaat innostuivat puhumaan Suomi-aiheisen työnsä ääressä siitä, miten meillä sitten juhlitaan, kun Suomi täyttää sata vuotta. Yksi keksi, että hehän ovat täällä vielä silloinkin kun Suomi täyttää 150, mutta pohti, voisivatko he elää vielä, kun Suomi täyttää 200. Tämän keskustelun innoittamina he alkoivat vertailla, milloin heidän vanhempansa olivat tulleet maahan ja mistä. Eräänlainen kilpailu syntyi siitä, kenen suku on tullut ensin ja kenen suku on tullut kauimpaa. He olivat yhtä aikaa ylpeitä sekä tarinasta, joka liittyy heidän taustaansa ja suvun tuloon Suomeen, että siitä tarinasta, jota he ovat muiden suomalaisten kanssa rakentamassa täällä.

Useimmat olivat syntyneet Suomessa, mutta puhuivat silti suomea hiukan murtaen, varhaiseen kielikylpyyn he eivät selvästikään olleet joutuneet. Murteet ja murtaen puhuminen ovat tulleet normisuomeen jäädäkseen.

Näitä nuoria kuunnellessani minulle ei jäänyt epäilystäkään siitä, etteivätkö he tuntisi itseään nimenomaan suomalaisiksi, suomalaisiksi, joilla on juuria muualla maailmassa ja tarinoita maahantulosta, kotoutumisesta ja suomalaistumisesta - ja oman taustakulttuurin ja sen kielen säilyttämisestä.

Tätä taustaa vasten ymmärrän toiveen siitä, että lapset saavat kylpeä kielten ja kulttuurien moninaisuudessa - kylpy tulee lapsista itsestään ja heidän vanhemmistaan, ainakin pääkaupunkiseudun monikulttuurisilla alueilla.

Kivikausi
Väestön yhteisen
peruskielen hajoaminen
myöhäiskantasuomeksi
ja kantasaameksi
indoeurooppalaisten
kielten vaikutuksesta.

700-luku
Kielestä riippumatta
viikinkikulttuuri oli
yhtenäinen koko
Itämeren alueella.

Vuodet 1100-1200
Ruotsin kieli jäi pysyvästi
Suomeen, vaikka se ja sen
muinaisskandinaaviset
esiasteet tulivat tänne
useita kertoja. Pysyvyyteen
vaikutti se, että Ruotsin valtio
rantautui tuolloin Suomeen.

Vuosi 1323
Pähkinäsaaressa solmitaan
rauha Ruotsin ja Novgorodin
välille eikä Ruotsin vaikutus
enää leviä kauemmas itään.

Vuosi 1548
Mikael Agricolan suomenkielinen
Uusi Testamentti
ilmestyy Tukholmassa.
Esipuheessa hän kertoo
ruotsinsuomalaisten
lyhyen historian.

Isoviha 1713-1721
Hävitysten seurauksena
kieliraja ruotsin ja suomen
kielten välillä muuttuu. Ruotsin
kieli kansankielenä katoaa
Kymenlaaksosta ja Karjalasta.

Vuosi 1809
Vuoden kestänyt Suomen
sota päättyi Haminan rauhaan,
jossa Ruotsi menetti Venäjälle
itäiset maakuntansa, osan
Länsipohjaa ja Ahvenan maan.

Vuosi 1863
Suomi ja ruotsi tehdään
tasaveroisiksi kieliksi
kahdenkymmenen
vuoden siirtymäajalla.

1960-luku
Suomessa siirrytään peruskouluun.
Eduskunta tekee
päätöksen, jonka mukaan
toinen kotimainen kieli on
kouluissa pakollinen aine.

Käsitys Suomesta entisenä Ruotsin
koloniana, jota emämaa piti tiukasti ruodussa
elää sitkeästi. Tähän tukeutuen
on helppo ajatella, että ruotsin kieli olisi
tuotu Suomeen väkipakolla ja yritetty tukahduttaa
sitä, mikä mielletään perisuomalaiseksi.

– Suomi oli alun alkaenkin osa Ruotsia,
jonka asukkaiden oikeudet ja velvollisuudet
olivat samat kuin emämaassa. Suomen
kieltäkään ei sorrettu ja sen käyttö kirkon
ja asetusten piirissä sekä suullisena kielenä
esimerkiksi talonpoikaissäädyssä Ruotsin
valtiopäivillä oli täysin mahdollista,
oikaisee filosofian tohtori Kari Tarkiainen.
Hän on kirjoittanut useita teoksia Suomen
ja Ruotsin historiasta, joista erityisesti
Sveriges Österland från forntiden till
Gustav Vasa (2008) käsittelee näiden kahden
kielen yhteistä historiaa.

SUOMI OLI VIELÄ 1800-luvulla etnisesti ja
kielellisesti hajanainen alue, joka yhtenäistyi
luterilaisen kirkon sekä Ruotsista
saadun yhteiskuntamuodon avustuksella.
Erityisen ruotsalaisia alueita Suomessa
ovat aina olleet Uusimaa ja Pohjanmaa.
Ruotsi oli luonnollinen kieli siellä, missä
sitä oli.

– Ruotsia kohtaan ei esimerkiksi kansanrunoissa
tai historiallisissa lähteissä
tunneta mitään kielteisyyttä, Tarkiainen
täsmentää ja jatkaa, että kansan suhtautuminen
oli 1800-luvun alkupuoliskolla jopa
niin lämmintä, että viranomaisten piti sitä
jäähdytellä.

– Kielteisyys on fennomanian ja aitosuomalaisuuden
keksimä suhtautumistapa.
Se perustuu nykyään traumaattiseen
suhtautumiseen toista kotimaista kieltä
kohtaan, jota ei oikein virheiden pelossa
kehdata puhua, vaikka englantia käytetään
miten virheellisesti tahansa, toteaa
Tarkiainen.

VAHVASSA ELÄÄ LISÄKSI vanhan rahan käsite,
vaikka suurin osa suomenruotsalaisista
on aina ollut työläisiä.

1700-luvulle saakka kieli oli pelkkä ilmaisuväline
ja vasta sen jälkeen sitä alettiin
pitää osana identiteettiä.

– Ne ruotsinkieliset suomalaistuivat,
jotka joutuivat työssään käyttämään suomea.
Kotikieli ei yksin riittänyt takaamaan
ruotsin jatkumista puhekielenä. Tämän
ruotsinkielisemme tietävät ja vaativat siksi
yhteiskunnaltakin kaksikielisyyttä.