Mielenkiintoinen tarina, lieneekö totta

[NRR]

Muualla netissä kirjoitetaan näin:

Jokunen aika sitten sekä Turussa että Tampereella oltiin täyttämässä kahta professuuria. Kummassakin tapauksessa toinen hakijoista oli suomenkielinen suomalainen ja toinen oli ulkomaalainen, brasilialainen ja yhdysvaltalainen hakija. Kummassakin tapauksessa tuo ulkomaalainen myös valittiin. Ratkaisevana tekijänä molemmissa tapauksissa oli suomenkielisten hakijoiden puuttuva osoitus ruotsin kielen taidosta. Koska tämä oli osa viran kelpoisuusehdoista, niin se esti suomenkielisen hakijan valinnan. Tietenkään nuo kumpikaan valituksi tulleet eivät osanneet ruotsia, muttei sitä heiltä vaadittukaan, hehän olivat ulkomaalaisia.

Jotenkin minusta tuntuu, ettei sellainen henkilö, joka on suorittanut tohtorin tutknnon, ja saanut niin monta kirjoitustaan ulkomaisiin tiedelehtiin, että häntä harkitaan vakavasti professorin virkaan, ole älyllisesti kovin rajoittunut. Mutta se, joka hävisi Tampereen hakuprosessin, kertoi, että hän pyrkii jatkossa ulkomaille työskentelemään, hänellä ei oman ilmoituksensa mukaan ole aikaa uhrattavaksi ruotsin opiskeluun.

[NRR]

Jos tuo on totta, niin silloin tulevaisuudessa yhä useampaan professuuriin ovat ensi sijassa päteviä suru-kaksikieliset tai ulkomaalaiset...

[JV Lehtonen]

Kummassakin tapauksessa toinen hakijoista oli suomenkielinen suomalainen ja toinen oli ulkomaalainen, brasilialainen ja yhdysvaltalainen hakija. Kummassakin tapauksessa tuo ulkomaalainen myös valittiin. Ratkaisevana tekijänä molemmissa tapauksissa oli suomenkielisten hakijoiden puuttuva osoitus ruotsin kielen taidosta. Koska tämä oli osa viran kelpoisuusehdoista, niin se esti suomenkielisen hakijan valinnan. Tietenkään nuo kumpikaan valituksi tulleet eivät osanneet ruotsia, muttei sitä heiltä vaadittukaan, hehän olivat ulkomaalaisia.

Tämähän nimenomaan on tosiasiallinen tilanne suomalaisessa koulutuspolitiikassa.
Eli ei "liene", vaan ON arkitodellisuutta kaikille suomenkielisille oppivelvollisille sekä opiskelijoille
oppivelvollisuuden jälkeisissä opinnoissa!

Ruotsivelvollisuushan koskee vain ja ainoastaan suomenkielisiä suomalaisia!

Mihinkään ammattiin ei voi pätevöityä suomenkielisenä ilman ruotsivelvollisuutta.

Ulkomaalainen taas saa ilman ruotsivelvollisuutta pätevyyden
kaikkiin ammatteihin osallistumalla Suomen
koulutusjärjestelmän tarjoamiin ammatteihin ja tutkintoihin

Ruotsin kieli suomenkielisen velvollisuutena on Suomen kielipolitiikan ideologinen pohja.
Ruotsinkielisen kielelliset oikeudet ovat sekundäärinen asia Suomen kielipolitiikassa.

Tässä mielessä perustuslaintulkinta on heittänyt häränpyllyä RKP:n ylipitkän valtakauden seurauksena.

Prioriteetiksi on ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien sijasta tullut suomenkielisten kielellinen velvollisuus.

Sehän se on opintojen kaikkien tasojen pakkoruotsin ydinajatus!

Juuri siksi tarvitaan aivan uusi ajattelu Suomen kielipolitiikan uudistamisen pohjaksi.

Nykyinen hallitus ei tunnu olevan erityisen kiinnostunut ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien
turvaamisesta, mutta opetusministeri on uskollisesti RKP:n käsikassarana korostamassa
suomenkielisten 100% ruotsivelvollisuutta torpedoimalla omalla vastuualueellaan
eduskunnan hyväksymän ja hallitusohjelmaan kirjatun kielikokeilun, joka lähtee siitä, että
ruotsin kieli ei voi olla suomenkielisten 100%-nen velvollisuus!

Opetusministeri on siis RKP:n myyrä Sipilän hallituksessa toteuttamassa RKP:n idelogiaa eli
priorisoimassa ruotsin kieltä suomenkielisen velvollisuutena!

Sama perusajatus on aloituspuheenvuoron kuvauksessa!
Mitään tarvetta ruotsin kielelle ei ole, mutta ideologiapohjainen velvollisuusajattelu vaatii
ruotsin kieltä nimenomaan suomenkielisiltä!

[NRR]

Samassa ketjussa politiikan aktiiviksi tunnustautuva kirjoittaja kertoo jutelleensa pakkoruotsista erään kokoomuskansanedustajan kanssa:

Wallinheimo toki melko kokeneena kansanedustajana tietää, ettei virkamiesruotsin sen paremmin kuin pakkoruotsinkaan poisto vaadi perustuslain muuttamista. --- Se, että hän pitää muutoksen saamista kielilakeihin ainakin lyhyellä aikataululla liki mahdottomana, todistaa minusta vain hänen realistista asennettaan tähän asiaan. Hän tietää, kuinka vahvoihin asemiin pakkoruotsin tukijat ovat kaivautuneet Suomen virkamieskoneistossa.

Tässä selittyisi myös kielikokeilun jarrutus. Poliitikot siis tietävät, että kyseessä on tahallinen jarrutus, mutta niin vahvalta taholta (= ruotsinkieliset virkamiehet tai ruotsinkielisen rahan nostamat ja vain sen suojassa jatkossa selviävät virkamiehet), ettei sitä vastaan kannata edes yrittää toimia?