Suomen Kuvalehdessä asiallinen mielipidekirjoitus

[Weeku]

Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä oli lukion oppilaanohjaajan Marjatta Astrénin mielenkiintoinen mielipidekirjoitus, miksi yhä useampi nuori katsoo peruskoulun riittävän ainoaksi koulutuksekseen ja miksi nuoret yhä enenevässä määrin jäävät työelämän ulkopuolelle.

Hän kysyy, miksi toisen asteen koulutus ei kelpaa nuorille, ja tarjoaa kaksi vaihtoehtoa, eli suomenkielisille pakkoruotsin ja ruotsinkielisille pakkosuomen.
Marjatta ottaa kielten opetuksen ongelman aiheuttajaksi seuraavasti: ”Peruskoulumme edellyttää äidinkielen lisäksi kahden muun kielen oppimista vähintään vitosen edestä, siis pakkoruotsin tai pakkosuomen lisäksi vähintään yhden vieraan kielen – tavallisesti englannin - opiskelua. Jos peruskoululaiselle opiskelu yleensä ja kielten opiskelu erityisesti tuottaa vaikeuksia, ei toisen asteen koulutus juuri houkuttele. Siellä näet kielivaatimukset pysyvät ennallaan, ainakin pakollisen toisen kotimaisen kielen osalta.”

Hän jatkaa vielä: ”Lisäksi on joukko nuoria joilta jää jo peruskoulukin ”kesken” eli päästötodistus saamatta, kun sieltä ei löydy hyväksyttävää arvosanaa toisesta kotimaisesta. Ja heillä ei ole edes mahdollisuutta päästä opiskelemaan ns. toiselle asteelle. ”

Lopuksi hän toteaa ”Peruskoulun jälkeen on suuri houkutus – joillekin jopa pakko – valita helpompi vaihtoehto: jättäytyä oleilemaan. Sosiaaliturva ja kodin antama turva riittävät tarpeiden tyydytykseen.”

Toivoisi ainakin nykyisen opetusministerin lukevan kyseinen mielipidekirjoitus, joka varmasti on alan ammattilaisen realistinen näkemys nykyisestä tilanteesta kielten opetuksen suhteen.

[Hillevi Henanen]

Kymmeniä tällaisia nuoria jututin viime kesänä. Tuon kirjoituksen olisin valmis allekirjoittamaan heti. Suruilla tosin on mahdollisuus opiskella Ruotsissa, ja sinne he myös sitten jäävät. Se näkyy osaltaan rajuna laskuna työikäisten surujen määrässä, ja myös pienempinä työttömyyslukuina.

Surunuoret saavat kumminkin tätä kautta ammatin kun taas suomen- ja vieraskieliset nuoret yhteiskuntamme jättää vain kylmästi heitteille.