http://www.savonsanomat.fi/paakirjoituk ... sia/867947Olkaamme ruotsalaisia
Pyhäinpäivää ja ruotsalaisuuden päivää ei joka vuosi vietetä kalenterissa peräkkäin kuten alkavana viikonloppuna. Temaattinen silta on kuitenkin niin selvä, että yhteys voitaisiin vakioida.
Suomessa muistellaan pyhäinpäivänä menneitä sukupolvia, jolloin ajatukset kääntyvät omaankin kuolevaisuuteen. Ruotsalaisuuden päivä juhlistaa maamme kaksikielisyyttä ja suomenruotsalaista kulttuuria.
Kun kerran täällä eletään vain kerran, kannattaa elää niin kuin suomenruotsalaiset.
Kuten laulussa Hej tomtegubbar lauletaan, hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä – mutta nyt on riemu raikkahin aika.
Kliseet ankkalammikosta tai muumilaaksosta osuvat osin oikeaan ja osin väärään. Esimerkiksi myytti keskivertosuomalaisia rikkaammasta bättre folkista saattaa päteä vanhoihin eteläsuomalaisiin omistajasukuihin mutta ei koko väestöryhmään.
Ruotsinkieliset elävät tutkitusti keskimäärin muutaman vuoden suomenkielisiä suomalaisia pidempään. Syynä eivät ole varallisuuserot vaan sosiaalinen pääoma. Tämä selvisi Markku Hyypän muutama vuosi sitten julkaisemasta tutkimuksesta Pohjanmaalta, missä verrattiin samaa koulutus- ja tulotasoa edustavia ruotsin- ja suomenkielisiä.
Pitkää ikää selittää eniten osallisuus vapaaehtoiseen yhteistoimintaan. Suomenruotsalaiset puuhaavat lukemattomissa kyläyhdistyksissä, kerhoissa, talkoissa ja seurakunnissa.
Perinteiden vaaliminen kasvattaa henkistä pääomaa. Perheiden ja sukujen vilkassanaiset kokoontumiset kuuluvat tähän. Erään tutkimuksen mukaan ruotsinkieliset osaavat väitellä ja olla eri mieltä sivistyneemmin kuin suomenkieliset. Todellista elämän valuuttaa sekin.
Monesta suomalaisesta yletön yhteisöllisyys tuntuu jokseenkin rasittavalta, mutta ei voi kiistää, etteikö se edistäisi terveyttä.
Alkoholinkäyttö kertoo paljon kahden kieliryhmän eroista. Kaksikielinen juontaja Peter Nyman kuvaili kirjassaan Ankkalammikko (2007) rapujuhla- ja snapsilaulukulttuuria.
Helan går -meininki on Nymanin mukaan kornia, kiusallista – ja häpeämättömän hauskaa. Laulamisella pyritään ”äärettömän pinnallisesti ja kevytmielisesti hauskuuttamaan laulajaa itseään ja muita paikallaolijoita”. Yhteisölliset siteet vahvistuvat siinä sivussa.
Juhlissa pitkälti teeskennellään rehvakasta ryyppäämistä. Lasi täytetään piripintaan, mutta siitä siemaillaan pieniä siivuja. Jos ja kun hieman humallutaan, niin ilon kautta.
Tähän kepeyteen sisältyy mielestäni suurta viisautta. Elämää ei tee elämisen arvoiseksi mammona ja materiaalisten asioiden paino, mutta ei järkähtämätön syvällisyyskään.
Toimittajana ja varmasti muissakin töissä huomaa, kuinka kriittinen epäkohtien ruotiminen uhkaa kääntyä yleiseksi negatiivisuudeksi. Sille ei saa antaa valtaa sisimmässään. Täytyy tietoisesti panostaa estetiikkaan, elämän koreuteen, iloa tuottaviin yleishyödyttömiin asioihin. Elämä tulee tehdä kauniiksi itselle ja läheisille, sillä pinta muuttuu syvyydeksi.
Suomenruotsalaisuudessa myös elämän laatu muuttuu määräksi.
Nauti elämästä. Näennäisen helppo ohje taitaa olla kaikkein vaativin noudattaa.
Ateistit kehottivat bussikampanjassaan nauttimaan, koska Jumalaa ei todennäköisesti ole. Päättely ontui. Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista katsoo, ettei kukaan tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Niinhän se on. Jos olisi tietoa, ei tarvittaisi uskoa.
Tämä aika on ainutkertaista riippumatta siitä, uskooko vai eikö usko. Miksi elää sen ainoan kerran rumasti, jos voi elää kauniisti?
Sami Vainio
Niin, ja siitä ruotsinkielisten väittelytaidosta ja argumentaation tasosta meillä tällä palstalla lienee hyvää kokemusta - ihan kiva väitellä, kun perusteeksi toiselle riittää "ruotsi on rikkautta" - se peruste näyttää riittäneen myös tämän suomenruotsalaisella selkääntaputtelulla palkitun lehden päätoimittajalle...