vapaakielivalinta.fi

EK puhuu kauniisti muusta kielitaidosta kuin englannista ja ruotsista - mutta nyt vaikenee pakkoruotsin korvaamisesta:
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koul ... 169637/139

2013 yllä haastateltu EK:n edustaja lausui näinkin vapaasti:

– Olemme pienen kielen maa, joten meidän on osattava monipuolisesti kieliä. Yritykset kaipaavat nyt ruotsia hyvin puhuvia, mutta kyselymme mukaan tulevaisuudessa korostuvat venäjä, portugali, kiina ja espanja, kertoo EK:n asiantuntija Satu Ågren.
Ågren kertoo EK:n kannattavan ruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi oppiaineeksi pitkällä aikavälillä. Mutta kuinka pitkällä?
– Kyllä se varmasti on seuraavalla hallituskaudella agendalla.

Nyt tällaiset kommentit on vaiennettu, puhutaan vain "muiden kielten" merkityksestä.

2010 EK:n koululusjohtaja Markku Koponen (joka sittemmin siirrettiin syrjään) vastasi pakkoruotsittaja Lipposen pakkoruotsin "ihanuutta" hersyvään liturgiapuheeseen. Koponen toisti tuolloin EK:n kannan ja mielipiteen siitä, että pakkoruotsista on luovuttava ja ruotsista on tehtävä valinnainen kieli kouluissa. Nyt kuusi vuotta, lukuisia kielivapautta kannattavia galluppeja ja kohta kaksi kansalaisaloitetta vapaaehtoisuuden puolesta myöhemmin maassa on vaiennettu koko keskustelu pakkoruotsista.

Tämä on niin suomalaista kielipolitiikkaa!

Anteeksi jo valmiiksi joidenkin mielestä turhan ronskista kielenkäytöstä.

Sokea kanakin on nähnyt jo vuosikausien ajan tämän ongelman, mikä pahenee pahenemistaan, kun kouluilla ei yksinkertaisesti ole varaa ryhmien järjestämiseen ja ruotsi imee ne varat mitä käytettävissä on. EK:n näkemykset ovat kyllä ylipäänsä melko varteenotettavia, mutta sielläkin näkyy valitettavasti tuota ruotsinkielisen rahan hännystelyä, mikä esiintyy tätä nykyä uutisoinnin siistimisenä.

Näkisin että ongelmana on suurelta osin perisuomalainen lammasmainen auktoriteetin sokea tottelu ja se ikävä tosiasia, että suurinta osaa kansasta ei kiinnosta muut kuin omaa itseään kirpaisevat asiat. Suurin osa kyllä sanoo kyselyissä vastustavansa pakkoruotsia, mutta silti jatketaan samojen pakkoruotsia kannattavien poliitikkojen äänestämistä, vaikka nämä tuottavat hallaa juurikin näiden samojen äänestäjien mahdollisille lapsille.

Pakkoruotsi koskettaa suorimmin opiskelijoita, joista suurella, ellei suurimmalla osalla ole edes äänestysoikeutta. En nyt jaksanut kaivaa foorumin syövereitä, mutta mahtaako olla olemassa minkäänlaista laskelmaa siitä, miten suuri osa suomalaisista on suoraan kosketuksissa pakkoruotsiin? Tämä osuushan on juuri tänä syksynä noussut ja aivopesu alkaa ottamaan uusia kierroksia ruotsin 6-luokalle varhaistamisen takia.

Pääkaupunkiseudun kouluilla on satsattu mielettömästi kieltenopetukseen. Toisaalta on satsattu myös tähän menossa olevaan digiloikkaan, johon kyllä suhtaudun myönteisesti - aika menee eteenpäin. On ihme, että rahaa on riittänyt. Kuitenkaan esimerkiksi tukiopetusta ei saa antaa A2-kielessä, kuten ei muissakaan vapaaehtoisissa aineissa, joten A2 on tarkoitettu vain niille, joilla ei ole oppimisen ongelmia - mikä näkyy tutkimuksissa sellaisena, että vain hyvin koulussa menestyvät valitsevat kieliä. Syy ja seuraus menee nimenomaan näin: jos ei ole ongelmia oppimisessa, kieliä valitaan - ei toisinpäin. Tasa-arvo ei lisäänny, jos pakotetaan lisää kieliä kaikille.

Helsingin kieltenopettajat ovat toisaalta valtavan mielissään ruhtinaallisesti lisääntyneistä tunneista, mikä näkyy palkassa (ruotsin tuntimäärä nousi kolmanneksen), toisaalta he ovat ihmeissään siitä, etteivät lapset opi entisten kaavojen mukaan ja varsinkin ruotsi ja A2-kieli takkuavat. Hehän opettavat englantia myös, josta kaikki pitävät. He näkevät kyllä arjessaan selvästi, mikä ero on opettaa englantia ja ruotsia - mutta syy vieritetään oppilaille ja näiden vanhemmille! Pedagogisesta tutkimuksesta ei ole apua, koska siellä liturgia on vahvinta ja ratkaisuna on vain enemmän ja varhemmin ja vanhemmille luu kurkkuun.

Hetken näytti siltä 2004, että poliitikot ottavat tosissaan kansalaisten ja asiantuntijoiden toiveen ruotsin pakollisuuden purkamisesta. Silloin saatiin ruotsin yo-koe valinnaiseksi. Kyseessä oli melkoinen junailu Vanhasen hallituksessa - Vanhanen oli tullut piirien ulkopuolelta ja jopa demarien Haatainen näki purkamisen välttämättömyyden, samoin muu hallitus RKP:tä lukuunottamatta. Muutaman vuoden ruotsin yo-kokeen pakollisuuden poiston jälkeen käytiin kohtuullisen avointa keskustelua ja mediassa nostettiin paljonkin pakkoruotsikeskusteluja esiin - ja niihin tuli valtavat kommenttimäärät, vapauden puolesta. Ahtisaaripaperista alkaen (2011) RKP/folktinget on kuitenkin ollut aina askeleen edellä ja poliitikot on sidottu tiukasti liturgiaan pakon puolesta - ja media. Jopa kielivapaudesta sulkia hattuunsa saanut Haatainen on nyt pahoitellut aktiivisuuttaan ja vyöryttänyt syyn "muille", jotka tahtoivat vaikka hän empi.

Oleellinen tilanteen ylläpitämisen kannalta on media. Medialta on jopa kotuksen arvovallalla, ruotsinkielisen journalistin pyydettyä lausuntoa, kielletty sanan pakkoruotsi käyttö. Tietenkään median sitominen ei koske vain pakkoruotsia vaan sama on tapahtunut joka saralla. Uusin meemi on se, että pitää valita kahdesta pahasta se pienin (kun kaikki näkevät, että hyvää on niukasti tarjolla) ja sen, mikä kussakin asiassa on se pienin paha, sen määrittelee media taustavoimineen. Varhaistettu ruotsi on tässä liturgiassa "kielitaitoa" (taas terveiset Orwellille), kun taas vaihtoehtona muka olisi "pakkovenäjä", vaikka vaihtoehtona olisi vapaasti valittava toinen kieli, vaikkapa espanja tai saksa.

Ei tämä voi ikuisesti jatkua, mutta kyllä on ollut kylmää kyytiä.