kielivapaus - mahdoton utopia vai realistinen malli

[NRR]

Kielivapaudelle on useita määrittelyjä. Peruslähtökohta on mielestäni se, että kielivapaus sallii erilaiset painotukset kieliopinnoissa eivätkä kansalaiset koe kieltenopetusta asiana, johon he eivät pystyisi vaikuttamaan. Meillä ei mielestäni kielivapautta ole, koska ruotsin pakollisuudelle ei ole sen paremmin perusteita kuin kiertoteitäkään eikä vaihtoehtoja kaipaavalla kansalaismielipiteellä tai vanhempainaloitteilla ole mitään vaikutusta.

Pakkoruotsin ymmärtäjillä on erilainen käsitys. Esimerkiksi on väitetty, ettei kielivapautta voi olla olemassa, koska kielivapaus muka tarkoittaisi, että jokainen voi valita ihan mitä tahansa.

Kuitenkin kielivapaudessa matematiikka on oleellista: Kielivapauden määrittäminen siten, että peruskoulussa pitäisi olla tarjolla vaikkapa viisi kieltä, joista aina voisi valita minkä tahansa tarkoittaisi, että erilaisia valintoja (A1,A2,B1,B2) olisi kymmeniä. Jos jokainen valitsisi neljä kieltä, erilaisia valintajonoja olisi 5*4*3*2= 120. Näin tuskin kukaan voisi saada haluamaansa.

Puhumattakaan siitä, että pitäisi olla mahdollista valita mitä tahansa.

Myös se, että maailman tämän hetken ykköskieli eli englanti on monessa maassa pakollisena, nähdään kielivapauden esteenä. Mutta onko näin? Katsotaan tätä tarkemmin.

Pakollisesta kielestä tulee pakkokieli, jos sille ei ole järkeviä perusteita, jotka ihmiset kokisivat tosiksi omassa elämässään. Englannille sellaiset pakollisuuteen riittävät perusteet on, ruotsille ei. Valitan. Siellä, missä englanti on pakollinen (ei siis Suomen mannermaalla) englannista voidaan aina antaa vapautuksia tarvittaessa. Englannin pakollisuus A-kielenä helpottaa oleellisesti pienten koulujen kielitarjonnan järjestelyä ja estää tuntikehyksen valumisen liian pieniin ryhmiin. Toinen, se vapaaehtoinen A-kieli antaa mahdollisuuden painottaa kieliä niille, jotka sitä halauvat. Näiden A-kielten tavoitteet on asetettu siten, että molemmissa päästään samalle tasolle alakoulun loppuun mennessä riippumatta siitä kummalla aloitetaan.

Alakouluun nyt varhaistettu ruotsi vain syö toisen A-kielen opintoja - koulu ei pysty tarjoamaan montaa kieltä, koska ruotsi on järjestettävä; oppilaat eivät hevin valitse toista A-kietä, koska ruotsin alkaa kuitenkin. Yläkoulussa alkava valinnainen B-kiei olisi sen sijaan mahdollistanut laajimmat valinnat, koska yläkoulujen käytössä on pienemmilläkin paikkakunnilla yleensä lukioiden kieltenopettajat, joilla on muitakin kuin enru-osaamista. Pakkoruotsin varhaistus tulee siis kalliiksi ja vähentää kielivalintoja.

Oleellista vapaassa kielivalinnassa nähdäkseni on se, onko kansalaisia kuunneltu, onko helppoa toteuttaa niitä toivotuimpia kielivalintoja, ovatko poikkeukset mahdollisia ja kuunnellaanko vanhempien ja nuorten palautetta.

Ei muissakaan vapauksissa ole täydellistä vapautta, mutta perusteltu ja kohtuulliseksi koettu vapaus on. Esimerkiksi ihmisellä on vapaus muuttaa minne tahansa, muttei välttämättä resursseja hankkia asuntoa tietynlaisesta milijööstä.

Ahvenanmaalla on vapaa kielivalinta: Englannin pakollisuus on ihmisten mielestä ok. Suomen pakollisuus ei ollut ok ja se poistettiin. Valinnanmahdollisuuksia on. Tosi hyvin yhdeltä maamme pieneltä maakunnalta, eikö vain?

Ruotsissa on myös vapaa kielivalinta: Englannin pakollisuus on ihmisten mielestä ok. Toinen vieras kieli on vapaasti valittavista koulukohtaisilta tarjottimilta (joilla on ainakin saksa, ranska, espanja ja vaihdellen muuta), mutta esim. oppimisvaikeuden tai maahanmuuttajataustan vuoksi voi toisen vieraan kielen sijasta vahvistaa sitä, mikä omassa kielitaidossa on heikointa tai vahvistaa kotikieltä. Todella hyvä, eikö vain?

Itse asiassa kaikkialla on meihin verrattuna kielivapaus. Mitään meidän pakkoruotsimme kaltaista pientä pakollista vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon ei ole muualla. Erityisesti meillä pakon ankaruutta kuvaa se, ettei edes perustelluista syistä (dysleksia, maahanmuuttajatausta) hevin myönnetä vapautusta vaan ensin oppilasta peruskoulussa kiskotaan erityisopetuksella viitosen/kuutosen tuloksiin ja sitten lukiossa tai ammattikorkeassa tie nousee ruotsin osalta pystyyn, vaaditaan lisäopintojen lisäopintoja, annetaan valmistumisen pitkittyä tai estyä kokonaan. - Ja tämä siksi, ettei pakkoruotsi kestäisi pientäkään mahdollisuutta laistaa siitä, ihmisten motivaatio suorittaa se perustuu suurimmalla osalla vain pakkoon, josta ei mitenkään voi paeta.

Millaisia ajatuksia sanat kielivapaus ja pakkokieli teissä herättävät?

[Ajatuspaja]

Kielivapaus -sanassa on kaksi osaa.
Kuten kaikki suomen kielen tunnilla hereillä olleet tietävät,
vapaus on tässä yhdyssanassa peruslähtökohta.

Vertaa; kielellinen vapaus, valinnan vapaus, vapaus valita (kieli)...

Kieli on siis vain attribuutti, joka määrittää vapauden osa-alueen.

Mutta lähtökohta on sana vapaus!

Vapaus ei missään oloissa tarkoita absoluuttista vapautta,
vertaa "Suomi on vapaa maa"..
Silti ihan mitä tahansa täällä ei saa tehdä.

Vapauteen liittyy olennaisesti vastuu, ja vastuuseen liittyy velvollisuus.

Palaamme jälleen ydinkysymykseen:

Miksi ruotsinkielisten kansalliskieli on jokaisen suomenkielisen henkilökohtainen velvollisuus?

Suomi on vapaa maa, myös suhteessa ulkovaltoihin.
Vapauden turvaamiseksi maassa on yleinen asevelvollisuus,
mutta ketään ei pakoteta väkisin armeijaan.

Riittää, että ilmoittaa haluavansa suorittaa isänmaanpalvelun vaihtoehtoisella tavalla.
Joskus saa jopa täyden vapautuksen, kuten RKP:n Carl Haglund.

Vastaava ilmoitusmenettely tulisi saada myös ruotsin kaltaiseen poliittisesti määriteltyyn velvollisuuteen.
jo ihan omantunnonVAPAUDEN perusteella.

Huom! Hallituksen kokeiluprojektissa ei mainita sanaa kielivapaus,
vaan VELVOLLISUUS, josta voidaan kokeiluluonteisesti tinkiä!

Olisi johdonmukaista puhua ruotsiVELVOLLISUUDESTA ja sen oikeutuksesta.
Kielivapaus ei ole politiikassa käytetty termi, vaan politiikassa puhutaan- kerrankin suoraan-
ruotsin aiheuttamasta henkilökohtaisesta velvollisuudesta.

Myös kansalaisaloitteessa olisi pitänyt ottaa näkyvämmin esille ruotsin kieli
suomenkielisen VELVOLLISUUTENA.

Sanaan velvollisuus on helpompi kohdistaa kritiikkiä, koska vertailukohtia on olemassa runsaasti
muilla elämän alueilla.

Siksi Ajatuspajan kannalta "Kielivapaus"- termin pohdinta on toisrvoista.
Ensiarvoista on kiistää ruotsi-VELVOLLISUUDEN oikeutus!
Se, mitä ruotsin tilalle tulee, sekin on sivuseikka.
Suurin epäkohta on se, että ruotsin kielestä on tehty suomenkieliselle VELVOITE!

RUOTSIN KIELI EI OLE SUOMENKIELISEN VELVOLLISUUS!

Aivan loistava kiteytys seuraavaan hallitusohjelmaan!

[TK]

Vapaus, valinnan vapaus on oleellisin asia pakkoruotsin poistamisesta puhuttaessa.
Näin myös kansalaisaloitteessa http://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1939

Kysyisin Ajatuspajalta, eikä pakko oli voimakkaampi ilmaisu kuin velvollisuus?

[Ajatuspaja]

Vapaus, valinnan vapaus on oleellisin asia pakkoruotsin poistamisesta puhuttaessa.
Näin myös kansalaisaloitteessa http://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1939

Kysyisin Ajatuspajalta, eikä pakko oli voimakkaampi ilmaisu kuin velvollisuus?

Vapaus vs pakko..
Molemmat ovat voimakkaita ilmaisuja.

Asetelma vie keskustelun väkisinkin tunnetasolle, jolloin keskustelusta ei tule
yhtään mitään, nimenomaan poliittisissa puolueissa.

Asia kuitenkin ratkaistaan poliittisessa päätöksenteossa,
poliittisissa puolueissa.

Velvollisuus on varsin neutraali käsite, vertaa verovelvollisuus,
asevelvollisuus..

Oli suuri edistysaskel, että poliittisessa retoriikassa alettiin kyseenalaistaa
ruotsi velvollisuutena, kun eduskunta hyväksyi ponsiehdotuksen,
jossa kielivarantoa halutaan laajentaa ilman toisen kansalliskielen
opiskeluvelvollisuutta.

Tämän vastakohtahan on "kielivarannon laajentaminen säilyttäen
kahden kansalliskielen velvollisuus". (nykytilanne, joka kuulemma "katastrofi")

Kokoomuksen puoluehallitus on kesäkuussa ottanut kannan, että
"ruotsin opiskelu ei ole pois muiden
kielten opiskelusta"..

Ajatus on epälooginen, koska kaksi tuntia ruotsia
lukujärjestyksessä tarkoittaa kaksi tuntia pois jostain muusta.
Aika on rajallinen resurssi!

Kun ruotsivelvollisuus poistuu, nuo kaksi tuntia vapautuu muuhun käyttöön.
Se, mihin käyttöön ne vapautuvat, on sivuseikka Ajatuspajan ajattelussa.

Poliittisesti on kuitenkin jo nyt päätetty, että ruotsivelvollisuudesta vapautuvat tunnit
pitää voida käyttää nimenomaan jonkin muun kielen opiskeluun.
Tämä linjaus on siis jo nyt hallitusohjelmassa.

Opetusministeri on kuitenkin päättänyt käyttää velvollisuudesta nimitystä "oikeus",
vaikka hallitusohjelmassa puhutaan yksiselitteisesti velvollisuudesta.
(ketjutettu velvollisuus, kielitaitolaki-virkamiesruotsi-pakkoruotsi)

Meillä on edessämme mielenkiintoinen syksy, kun perustuslakivaliokunta
saa eteensä kaksi kielikysymystä:

1)onko ruotsinkielisten oikeus jokaisen suomalaisen absoluuttinen velvollisuus
(Opetusministerin ja RKP:n mukaan kyllä)

2)toteutuuko ruotsinkielisen kielellinen oikeus pakkoruotsia lukeneen henkilöstön
pakko-opetetulla ruotsilla eli kielitaitolain vaatimuksilla (RKP:n mukaan ei)

Eli RKP ajaa tässä perinteisesti kaksilla rattailla:
Pakkoruotsi pitää olla, vaikka se ei turvaa ruotsinkielisten kielellisiä oikeuksia!

Odotamme mielenkiinnolla perustuslakivaliokunnan linjauksia!

TK:n kysymykseen vastaus: Kielivapaus (vapaus ruotsista) on siis jo kokeiluponnen
kautta kirjattu hallitusohjelmaan, mutta perustuslakivaliokunta ottaa kantaa,
vaatiiko ruotsinkielisen kielellisen oikeuden toteutuminen jokaisen suomenkielisen
ruotsivelvollisuuden. Tuo kanta tulee olemaan ratkaiseva koko pakkoruotsin kannalta!

Esim. maanpuolustus ei vaadi jokaisen kansalaisen asevelvollisuutta,
vaan ainoastaan 40 % ikäluokasta suorittaa asepalveluksen.
Miksi samaa logiikkaa ei voisi soveltaa ruotsivelvollisuuteen..
Luku tosin olisi sekä kielitaitolain että ruotsin opiskelun osalta luokkaa 10 %, ei 100%,
kuten nykykäytäntö on.

[NRR]

---
Vapauteen liittyy olennaisesti vastuu, ja vastuuseen liittyy velvollisuus.

Palaamme jälleen ydinkysymykseen:

Miksi ruotsinkielisten kansalliskieli on jokaisen suomenkielisen henkilökohtainen velvollisuus?


---

Huom! Hallituksen kokeiluprojektissa ei mainita sanaa kielivapaus,
vaan VELVOLLISUUS, josta voidaan kokeiluluonteisesti tinkiä!

Olisi johdonmukaista puhua ruotsiVELVOLLISUUDESTA ja sen oikeutuksesta.
Kielivapaus ei ole politiikassa käytetty termi, vaan politiikassa puhutaan- kerrankin suoraan-
ruotsin aiheuttamasta henkilökohtaisesta velvollisuudesta.

Myös kansalaisaloitteessa olisi pitänyt ottaa näkyvämmin esille ruotsin kieli
suomenkielisen VELVOLLISUUTENA.

Sanaan velvollisuus on helpompi kohdistaa kritiikkiä, koska vertailukohtia on olemassa runsaasti
muilla elämän alueilla.

Siksi Ajatuspajan kannalta "Kielivapaus"- termin pohdinta on toisrvoista.
Ensiarvoista on kiistää ruotsi-VELVOLLISUUDEN oikeutus!

---

RUOTSIN KIELI EI OLE SUOMENKIELISEN VELVOLLISUUS!

Aivan loistava kiteytys seuraavaan hallitusohjelmaan!

Allekirjoitan tämän sillä erolla, että minusta ei tosiaankaan puhuta avoimesti ruotsivelvollisuudesta vaan se kätketään erilaisiin verukkeisiin, jotka muka kertovat, miten tarpeellista ruotsi on suomenkielisille ja uussuomalaisille: pohjoismaisen identiteetin, sivistyksen, kielitaidon ja suvaitsevaisuuden tae.

Olisikin todella hyvä, jos keskustelu kohdentuisi tuohon ruotsivelvoitteeseen, ruotsiveroon, ruotsitalkoisiin,...

Se, mitä ruotsin tilalle tulee, sekin on sivuseikka.

No ehkei sentään. Nythän on tarjolla esim. pakkovenäjää. Koko kieltenopiskelun periaate on meillä hämärtynyt. Siitä on tullut hyvän käytöksen ja ahkeruuden osoitus, jonka sisältönä voi olla mikä tahansa ulkoa määrätty kieli.

[Ajatuspaja]

Lainaa:
Se, mitä ruotsin tilalle tulee, sekin on sivuseikka.


No ehkei sentään. Nythän on tarjolla esim. pakkovenäjää.

Ruotsivelvollisuudelle pyhitetyt tunnit kyllä tekevät kauppansa,
kun ruotsivelvollisuus poistuu.

Luontevia vaihtoehtoja ovat tietenkin maailmankielet, äidinkielen lisäopinnot,
englannin lisäopinnot tai vaikka yleiset vuorovaikutustaidot ja "oppimaan oppiminen".
Eihän ruotsivelvollisuuden tilalle mitään uutta absoluuttista, poliittista velvollisuutta olla luomassa.

[NRR]

Lainaa:
Se, mitä ruotsin tilalle tulee, sekin on sivuseikka.


No ehkei sentään. Nythän on tarjolla esim. pakkovenäjää.

Ruotsivelvollisuudelle pyhitetyt tunnit kyllä tekevät kauppansa,
kun ruotsivelvollisuus poistuu.

Luontevia vaihtoehtoja ovat tietenkin maailmankielet, äidinkielen lisäopinnot,
englannin lisäopinnot tai vaikka yleiset vuorovaikutustaidot ja "oppimaan oppiminen".
Eihän ruotsivelvollisuuden tilalle mitään uutta absoluuttista, poliittista velvollisuutta olla luomassa.

Ei mutta keskustelusta tulee outo.

Me tiedämme, että pakkoruotsin todellinen peruste on pienen kaksikielisen eliitin etujen säilyttäminen (huomattavasti alemmat pääsyrajat suosikkialojen koulutuksiin, ohituskaistat virkamiesuralle, lukemattomat kieliasiantuntijatoimet eri tahoilla,...).

Me tiedämme, että virallinen peruste on tuo kertomasi pakkoruotsivelvoite kaikille. Edellisen sivistysvaliokunnan pj Vahasalo (kok) 3.10.2014: "Kun meillä on ruotsin kieli virallisena kielenä ja on linjattu, miten ne palvelut ja osaaminen turvataan, tämä [pakkoruotsi] on ollut se tapa. Jos löytyy joku muu tapa, jolla ruotsinkieliset palvelut turvataan, niin kyllä vapaaehtoisuus silloin käy."

Näistä luultavimmin vaietaan.

Kun ihmiset keskustelevat pakkoruotsista, he keskustelevat kieltenopetuksesta. Kokoomuksen RKP:ltä saama liturgia on tämä: Kaikkien tulee lukea kolmea vierasta kieltä, se ei ole poissa mistään ja siihen mahtuu "pohjoismaisen yhteistyön", "historiallisen suomalaisuuden" ja "parhaan kauppakumppanimme" kieli. Sitä paitsi mitään kielivapautta ei ole olemassakaan eikä pakkokieliä, paitsi ehkä pakkoenglanti. Demarit ja Virheät myötäilevät.

Pohjimmiltaan pakkoruotsin kritiikissä on kuitenkin kyse siitä, että kieltenopetuksen pitäisi lähteä sekä yksilön että yhteisön yhteisistä intresseistä, ettei mitään pakkoruotsin kaltaista pientä vähemmistökieltä lueteta kaikilla alakoulusta yliopistoon missään muualla, että tarjottavien kielten perusteet tulisi olla avoimesti esillä ja että ihmisten toiveita ja palautetta kielivalintojen suhteen kuunnellaan.

[TK]

Vapaus - pakko - velvollisuus. On hyvä, että sanoja väännellään ja mutustellaan, yhdistellään sopivimman ilmaisun löytämiseksi.

Ruotsivelvollisuus kuulostaa minusta vähän vieraalta sanalta, vieraalta asialta. Pakkoruotsi ja palveluvelvollisuus ovat sen sijaan rasitteita, jotka ihmiset tuntevat, myös poliitikot. Sitä vartenhan meillä on koulujen pakkoruotsi ja kaikille pakollinen virkamiespakkoruotsi, jotta palveluvelvollisuus täyttyisi. Kaikkien suomenkielisten kuuluu olla valmiita siltä varalta, että joku päivä on tehtävässä, jossa voi kohdata jonkun Manner-Suomen alle 5 %:n ruotsinkielisestä, joka ei todennäköisesti hyvästä suomen osaamistaidostaan huolimatta halua ottaa palvelua vastaan suomeksi, vaan nimenomaan ruotsiksi. Siinä se suomenkielisen velvollisuus on - palvelemisessa.

Ehkä tästä aikaa myöten syntyy jokin uusi sana yhdistelmälle ruotsivelvollisuus + palveluvelvollisuus.

[NRR]

Ehkä tästä aikaa myöten syntyy jokin uusi sana yhdistelmälle ruotsivelvollisuus + palveluvelvollisuus.

Ehkä. Eniten kaipaan pakkoruotsin kaltaista todellisuutta kuvaavaa nimitystä kaksikielisyysilluusiolle.

Tämä ns. kaksikielisyys (miten alle viiden prosentin ryhmä voisi tehdä mistään kaksikielistä) on se sana, jolla häivytetään todellisuus ja ihmisten todelliset tarpeet.

[Ajatuspaja]

pakkoruotsin todellinen peruste on pienen kaksikielisen eliitin etujen säilyttäminen

Mutta tästä ei saa keskustella. Jos otat tämän esiin, olet "vähemmistönvainoaja"..
Eli todellinen syy on tabu!

Siksi joudumme taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, kun varsinaisesta juurisyystä ei
saa keskustella avoimesti.

Ruotsivelvollisuus on sikäli osuva termi, että se kuvaa osuvasti suomenkielisen
suhdetta ruotsin kieleen. Ruotsi ei suinkaan ole mikään ilo ja riemu,
vaan vastenmielinen velvoite.

Poliittinen retoriikka on tullut rehellisemmäksi viimeisen vuoden aikana, kun
myönnetään, että ruotsi on nimenomaan velvollisuus.

Aikaisempi retoriikka oli äärimmäisen epärehellistä, "kaksikielisyys on rikkaus",
"ruotsi on oikeus", "kuuluu suomalaisen identiteettiin" jne.

Eli eteenpäin on menty!

Mutta tabu on murtamatta!
Miksi Suomessa pitää olla tällainen privilegiojärjestelmä?
Mikä mahtitekijä estää privilegion purkamisen?

Jos nyt halutaan leikkiä kielivapaus-sanalla,
yhtymäkohtia voi yrittää löytää uskonnonvapaudesta.

Sitä on kahta lajia: Negatiivinen ja positiivinen
Negatiivinen on vapautta olla uskomatta yhtään mihinkään
eli oikeutta valita uskonnottomuus

Näin ollen negatiivinen kielivapaus tarkoittaa mahdollisuutta valita ruotsittomuus..
eli pudottaa ruotsi pois, valita ruotsi pois, elää ruotsitonta elämää!
Ruotsihan on ainoa pakollinen kieli kaikille, muita lailla pakolliseksi määrättyjä kieliä ei ole.
Joten (negatiivinen) kielivapaus tarkoittaa vapautta kieltäytyä nimenomaan ruotsista, koska muilla kielillä ei
ole pakkoasemaa suomalaisessa lainsäädännössä!

http://uskonnonvapaus.fi/hakusanat/negatiivinen.html

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus - - olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Positiivinen uskonnonvapaus on oikeus harjoittaa omaa valitsemaansa uskontoa.
Näin ollen positiivinen kielivapaus on vapaus valita opiskeltava kieli.
Se toteutuu jo A-kielen valinnassa. Englannin sijasta voi valita jonkin muun kielen Suomessa,
ei toki joka kunnassa, mutta Suomessa kyllä!
Mutta B1-kieli, sitä ei saa valita, vaan sen määrää valtio poliittisella päätöksellä!
Missään kunnassa, ei missään Suomen alueella saa valita vapaasti ruotsin sijasta muuta kieltä!

Siksi kielivapaus tarkoittaa nimenomaan vapautta ruotsin kielestä!

http://uskonnonvapaus.fi/hakusanat/positiivinen.html

[NRR]

pakkoruotsin todellinen peruste on pienen kaksikielisen eliitin etujen säilyttäminen

Mutta tästä ei saa keskustella. Jos otat tämän esiin, olet "vähemmistönvainoaja"..
Eli todellinen syy on tabu!

Siksi joudumme taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, kun varsinaisesta juurisyystä ei
saa keskustella avoimesti.

Nimenomaan.

Itseltäni meni vuosia ennen kuin suostuin ymmärtämään, ettei pakon takana todellakaan ole mitään muuta kuin pienen kaksikielisen eliitin tympeä omien etujen puolustaminen.

Olen kohdannut monia ei-ruotsinkielisiä, jotka yrittävät kehrätä kokoon jotain ylevämpää selitystä pakkoruotsille, kun he kuitenkin näkevät kielen turhuuden.

Todellisesta syystä on tehty niin vahva tabu, ettei sitä voi käyttää oikeastaan missään. Se on totuus, joka tahraa paljastajansa.

Yhtä lailla vaiennettua tietoa on se, ettei meillä ole käytännössä vapautusmenettelyä pakkoruotsista. Tämä taas johtuu siitä, ettei pakkoruotsille ole oikeasti mitään muuta perustetta tavallisten ihmisten elämässä kuin se, että ilman sitä ei voi valmistua mistään koulutuksesta. Tämä on siis suomenkielisten ja uussuomalaisten todellinen syy opiskella ruotsia - ei pohjoismaisuus, ei historia, ei Ruotsin kauppa,...

Ja se termi, jolla kaikki ajattelu vaiennetaan on "kaksikielisyys". Mutta suurin osa Suomesta ei ole suru-kaksikielinen, se on yksikielisesti suomenkielinen ja yhä enemmän myös monikielinen. Todellinen kaksikielisyys on suomi-englanti-linjalla.

Koen, että kielivapaus ja monikielisyys ovat niitä käsitteitä, joissa edes välähtää realismi tällä hetkellä - niin myös sanassa pakkoruotsi.

[JV Lehtonen]

Tämä taas johtuu siitä, ettei pakkoruotsille ole oikeasti mitään muuta perustetta tavallisten ihmisten elämässä kuin se, että ilman sitä ei voi valmistua mistään koulutuksesta. Tämä on siis suomenkielisten ja uussuomalaisten todellinen syy opiskella ruotsia - ei pohjoismaisuus, ei historia, ei Ruotsin kauppa,..

Poliittiset lehmänkaupat jo vuodesta 1968!

Mutta miten tämän viestin saisi välitettyä kuudesluokkalaisille,
jotka saavat "nauttia" pakkoruotsista uuden opetussuunnitelman mukaisesti
jo ala-asteella.

Tutustuin Tampereen opetussuunnitelmaan, siellä oli ruotsin kohdalla mm. seuraava lause:

Oppilas ymmärtää, että Suomi on kaksikielinen maa

Tämä ymmärrys riittää arvosanaan "kuusi"!

Oppilaan pitää myös ymmärtää ruotsin asema toisena kansalliskielenä..
Miten se oli mahdollista..

No, PAINOSTUKSELLA, UHKAILULLA ja KIRISTYKSELLÄ..

Mitäpä jos oppilas vastaa samalla tavalla kuin kotona asia esitetään eli
ruotsista tuli kansalliskieli svekomaanisella painostuksella, uhkailulla ja kiristyksellä sekä
suomenkielisten naivilla lapsenuskolla, olemalla suurpiirteisen avokätinen vähemmistöä kohtaan,
maamme saa ymmärrystä esim. Ahvenanmaan kysymyksessä..

Mikähän se poliittisesti korrekti vastaus on, jolla kuudesluokkalaisia aivopestään?

Mielenkiintoinen havainto opetussuunnitelmassa oli se, että " kipeästä aiheesta pitää voida keskustella"--

Antaisiko tämä mahdollisuuden esim. Vapaa kielivalinnan valistustoiminnalle kouluissa..

HUOM: Muotoilut ovat muistini varaisia, mutta sisältö on selvä:

pakkoruotsissa ON selkeä poliittinen osuus, joka ei salli eriäviä mielipiteitä!

[NRR]

Tutustuin Tampereen opetussuunnitelmaan, siellä oli ruotsin kohdalla mm. seuraava lause:

Oppilas ymmärtää, että Suomi on kaksikielinen maa

Tämä ymmärrys riittää arvosanaan "kuusi"!

Oppilaan pitää myös ymmärtää ruotsin asema toisena kansalliskielenä..

---

Mielenkiintoinen havainto opetussuunnitelmassa oli se, että " kipeästä aiheesta pitää voida keskustella"--

---

HUOM: Muotoilut ovat muistini varaisia, mutta sisältö on selvä:

pakkoruotsissa ON selkeä poliittinen osuus, joka ei salli eriäviä mielipiteitä!

Puhutko uudesta opetussuunnitelmasta?
Ei oikein kuulosta opetussuunnitelmatekstiltä tuo "kipeästä aiheesta".

Löysin Tampereen sivuilta muut, mutten tuota "kipeätä aihetta".

Tavoitteena on siis
"Tutustuttaa oppilas suomen ja ruotsin asemaan kansalliskielinä sekä ruotsin kielen vaikutukseen suomen kieleen"
Tähän kuuluu "Ruotsin kielen aseman ja merkityksen tunteminen Suomessa".
Kasin oppilas "osaa nimetä syitä, joiden vuoksi Suomessa käytetään ruotsia ja mainita ruotsista suomeen lainautuneita sanoja".
Kutosen oppilaskin "tietää, että Suomi on kaksikielinen maa".
Ainakin opettajan olisi syytä tietää, miksi ruotsi on Suomessa pakollinen kieli jokaiselle alakoulusta yliopistoon.
Mutta tietääkö opettajakaan?
Eivät ruotsinopettajat ainakaan julkisesti suostu keskustelemaan kipeästä aiheesta, sellaisia yksipuolisia "ruotsi on rikkaus" -julistuksia toki tulee tasaisesti.

[JV Lehtonen]

Puhutko uudesta opetussuunnitelmasta?
Ei oikein kuulosta opetussuunnitelmatekstiltä tuo "kipeästä aiheesta".

Olet oikeassa.
Opetussuunnitelmassa ei kirjoiteta tuollaista. Kyse oli suunnitelman eräässä toisessa kohdassa olleen
lauseen kirvoittamasta omasta tulkinnastani,
jossa ylioptimistisesti toivoin poliittisen vakaumuksen kunnioittamista...

Ruotsin opetussuunnitelmassa pikemminkin painotetaan poliittisen aineen politiikan ehdottomuutta,
eli opetussuunnitelma on poliittinen ohjelmanjulistus, eikä erilaisia mielipiteitä sallita.

Kuudesluokkalaisia aivopestään "Suomi on kaksikielinen maa"- retoriikalla,
mutta varsinaiseen asiaan päästään 8-luokkalaisten kanssa, joille painotetaan
"asenteen" tärkeyttä.
Pakkoruotsin osalta tärkein onkin "asenne", ei kielitaito!

Kannattaa katsoa tavoitteet ja sisällöt myös vuosiluokille 7-9.
Pakkoruotsiin kriittisesti suhtautuvat nuoret ja vanhemmat syyllistetään asennevammaisiksi,
ja "stereotypioita vastaan pitää taistella".

Kannattaa verrata opetussuunnitelman ruotsi-retoriikkaa kaikkiin muihin kieliin:

Vain pakkoruotsilla on selkeä poliittinen funktio! Kyseessä on siis äärimmäisen poliittinen aine!
Kyse ei siis ole kieliopinnoista, vaan poliittisista opinnoista.

Kielivapaus on mahdollinen vasta sitten, kun poliittiset opinnot poistuvat koulun opetusohjelmasta!


Länsimaisessa yhteiskunnassa sen ei luulisi olevan utopiaa, mutta onko Suomi kielipolitiikan osalta
pohjoismaisten arvojen mukainen, länsimainen yhteiskunta?!
Minun mielestäni pakkoruotsi (poliittinen aine) on pohjoismaisten arvojen
ja länsimaisen yhteiskunnan (esim. USA) perusperiaatteiden vastainen.

Lähtökohtana tulee olla omantunnonvapaus!

[Uolevi]

Viime kevään ylioppilaskirjoituksissa suomenkielen koesarjassa oli yksi tehtävä, jossa piti arvioida kahden muistelmateoksen kansipapereiden tekstejä. Kansipaperit olivat Elisabet Rehnin ja Eva Wahlströmin kirjoista.
Edellinen tunnettu suomalaisuuden halveksuja ja jälkimäinen vastemielisen tappelulajin edustaja. Suomalaisista ei näköjään ollut edes oman kielen kirjallisuuden edustajiksi vaikka esim. Olavi Paavolaisesta julkaistiin kolme elämäkerrallista opusta ja elävistä merkkihenkilöistä moniakin. Taistele sitten tällaisia typeryyksiä tekeviä vastaan.