vapaakielivalinta.fi

NRR kirjoitti:http://blogit.iltalehti.fi/ilmari-rosti ... kielisiin/

Valitettavasti sivistys ei auta, kun kyseessä on valta.

Ja vaikka valtaa ei enää käytä ikuisuuspuolue RKP,
taustalla vaikuttaa ruotsin kielen asema tasavertaisena kansalliskielenä.

Niin kauan kuin ruotsin kieli ei ole virallinen vähemmistökieli, suuret puolueet eivät voi tehdä mitään.
Ja signaalin ruotsin kielen statuksen muuttamiseksi vähemmistökieleksi on tultava ruotsinkielisiltä itseltään.
Tätä signaalia ei RKP koskaan tule lähettämään.

Olemme siis umpikujassa, josta ulospääsynä on nimenomaan ensimmäisen aloitteen pohjalta
laadittu kielikokeiluhanke-- hyvin pienin askelin, jos ollenkaan.

Toinen aloite ei siis tule johtamaan yhtään mihinkään.

Kielikeskustelua toki käydään kaikissa hallituspuolueissa koko ajan.

Esimerkiksi kokoomuksen 2016 puoluekokouksen aloitteiden joukossa oli kielipolitiikkaan liittyviä
aloitteita, mutta puoluehallitus ohjeisti ne kumottaviksi.

Kokoomuksen puoluehallituksen mukaan ruotsi on jokaisen suomenkielisen velvollisuus
nimenomaan ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien takia.
Mitä laajempi pakkoruotsivelvollisuus, sitä paremmin ruotsinkielisten kielelliset oikeudet toteutuvat.
Eli kokoomuksen ajattelussa siis mahdollisimman laajapohjainen pakkoruotsi turvaa kielelliset oikeudet.

Toki kokoomus painottaa myös kielikokeilun merkitystä ja varsinkin sitä, että se ei rajoitu Itä-Suomeen ja venäjään.

Perusvire kokoomuksen puoluehallituksen kannanotossa on kuitenkin edellä mainittu
mahdollisimman laaja ruotsivelvollisuus ruotsinkielisten oikeuksien turvaajana.

Lisäksi kokoomus katsoo, että ruotsin kieleen käytetty aika ei ole pois muiden kielten vaatimasta ajasta.

Eli puoluehallituksen kannanotto oli hieman ristiriitainen eikä ottanut kantaa pääasiaan eli
miten laaja ruotsivelvollisuuden pitää olla.

Ilmaisu oli" mahdollisimman laaja"...


Keskustan puoluehallitus taas otti seuraavan kannan ruotsinkielisen piirin aloitteeseen (2016 puoluekokous):

Puoluehallituksen vastausesitys:
Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen.
Suomi on kaksikielinen maa ja ruotsin kielen asema on turvattu perustuslaissa ja muussa lainsäädännössä.
Puoluekokous katsoo, että myös koulutuksen ja opetuksen kautta tulee huolehtia kielilainsäädännön käytännön toteutuksesta.

Puoluekokous toteaa, että eduskunta päätti vuonna 2003 Vanhasen I hallituksen esityksestä muuttaa toisen kotimaisen kielen ylioppilaskirjoituksissa vapaaehtoiseksi.

Keskusta on myös esittänyt sellaisten alueellisten kokeilujen mahdol¬lis¬ta¬mista, jossa B-kielenä voisi valita ruotsin sijasta toisen kielen. Eduskunta otti asiaan myönteisen kannan keväällä 2015, ja kehotti valtioneuvostoa selvittämään mahdollisuuden alueellisiin kokeiluihin kielten valinnaisuuden lisäämiseksi. Tavoite on osana Sipilän hallituksen ohjelmaa.

Hallituksen valmistelussa on kokeilulaki, jonka myötä tällainen kielikokeilu mahdollistetaan.
Puoluekokous toteaa, että Keskusta on ajanut myös kokeiluja, joissa korkeakouluopintoihin kuuluvat pakolliset toisen kotimaisen kielen opinnot voitaisiin suorittaa jo toisen asteen opintojen yhteydessä.

Siinäkin ajatus tuntuu olevan:
"Ollako vai eikö olla? Siinä pulma!"


Ruotsissa taas ollaan realisteja:

Ruotsin siviiliministeri Ardalan Shekarabi sanoo, että yhteistyössä on nyt panostettava nuorten sukupolveen, eikä ruotsin kielen taitoa voi pitää itsestäänselvyytenä.

Ruotsin siviiliministeri Ardalan Shekarabin mukaan erityisesti nuorten poliitikkojen ja johtajien kohdalla ei voida olettaa, että he puhuisivat ruotsia.

– Meidän täytyy luoda uusia siteitä erityisesti nuoren sukupolven kanssa (Suomessa). Silloin täytyy olla valmis käyttämään kielenä englantia, jos tilanne sitä vaatii, Shekarabi sanoo.

Ministerille tämä on tärkeä asia, jotta yhteistyö maiden välillä ei kärsi ruotsin kielen taidon puuttuessa.

Suomen pohjoismaisen yhteistyön ministeri Anne Berner on asiassa samalla linjalla. Halu tehdä yhteistyötä ja Ruotsin ja Suomen väliset yhteiset tavoitteet ajavat kieliongelmien ylitse.

Kyllä me pystymme aina löytämään kielen ja yhteisen tavan, jolla kommunikoidaan ja pidetään yhteyttä – kunhan on vain yhteiset tavoitte

Näin ollen pakkoruotsin perusteiksi jää sisäpolitiikka ja ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen mahdollisimman laajalla pakkoruotsilla.
Muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla kielellisten oikeuksien turvaamiseksi.

Eli tälläkin foorumilla pohdittu "ruotsinkielisen oikeus on suomenkielisen velvollisuus" -
lähtökohta toteutuu kahden suurimman puolueen ajattelussa.
Ruotsinkielisiltä ei edes oleteta eikä odoteta omien ruotsinkielisten palveluidensa hoitamista omin voimin!

Nämä linjaukset ovat luettavissa googlettamalla "puoluekokousaloitteet 2016 keskusta kokoomus" tai muulla
vastaavalla haulla.

Suhtautuminen pakkoruotsiin alkaa olemaan vähän samanlaista kuin on suhtautuminen euroon ja EU:hun. Poliittisen eliitin mielipide on mitä on ja kansan syvien rivien mielipide on jotain ihan muuta.

Olisiko aika tehdä kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämisestä pakkoruotsin lakkauttamisesta?

Ajatuspaja kirjoitti: Niin kauan kuin ruotsin kieli ei ole virallinen vähemmistökieli, suuret puolueet eivät voi tehdä mitään.
Ja signaalin ruotsin kielen statuksen muuttamiseksi vähemmistökieleksi on tultava ruotsinkielisiltä itseltään.
Tätä signaalia ei RKP koskaan tule lähettämään.

Olemme siis umpikujassa, josta ulospääsynä on nimenomaan ensimmäisen aloitteen pohjalta
laadittu kielikokeiluhanke-- hyvin pienin askelin, jos ollenkaan.

Juttelin nuoren kokoomuslaisen paikallispoliitikon kanssa mökkikunnassani. Hänen kauttaan näin, miten asia on "myyty" periaattessa pakkoruotsia vastustaville nuorille poliitikoille. Kyse on juuri tuosta, että on mentävä pienin askelin. Kokoomusnuorille on myyty ns. kolmen vieraan kielen malli. Pakkoruotsin katsotaan aiheuttavan vähiten ongelmia, kun oppilaille on tarjolla kaksi vierasta kieltä ENNEN kuudennella alkavaa pakkoruotsia. Tämä on muuten RKP:n ja folktingetin luoma malli. Katsotaan, että näin varmistetaan hyvä kielitaito niille, jotka kielitaitoa tarvitsevat. Pakkoruotsin voi sitten vetää enemmän tai vähemmän tunteella eikä se muka häiritse muita opintoja. Politiikka on niin pitkälle kaupantekoa, että nuoret kokevat tämän taktiikan hyväksymisen eräänlaisena kypsyystestinä: ei saa olla hölmö ja pitää kiinni oikeudenmukaisuudesta tai ihmisten todellisista tarpeista, pitää tehdä kauppaa.

Vuonna 2004 pakkoruotsi poistettiin yo-kirjoituksista. Silloin näytti siltä, että ruotsin pakollisuus murenisi omaan mahdottomuuteensa kohtuullisen nopeasti. Eihän missään maailmassa ole mitään pakkoruotsin kaltaista pientä pakollista vähemmistökieltä kaikille alakoulusta yliopistoon, ei Kanadassa, ei Sveitsissä, ei missään.

Kolme vuotta sitten Tuula Haatainen, joka siis 2004 ohjaili pakkoruotsin yo-kokeen poiston ja oli tuolloin ylpeä siitä, pahoitteli asiaa HBL:ssä. Haatainen pahoitteli, että kaikki muut toimijat vaativat pakollisen ruotsinkokeen poistamista ja hänen oli pakko... Mutta todellisuudessa toimijat olivat 2004 hyvin tietoisia siitä, että pakkoruotsi oli riesa eikä rikkaus.

Tuula Haataisen kirjaa ”Arjen kuningattaret”, on siteerattu keskustelupalstoilla näin: "Kun Haataisesta tuli vuonna 2003 opetusministeri, niin hänelle selvisi, että päätös ylioppilasruotsista ei voinut odottaa. Kaikki virkamiehet opetusministeriössä olivat vapaaehtoistamisen puolesta. Esteitä oli vain omassa puolueessa ja hallituksessa. Piti tehdä huolellinen suunnitelma. Haatainen puhui silloisen puoluesihteeri Eero Heinäluoman kanssa. Haataisen mukaan Heinäluoma oli samaa mieltä siitä miten pitäisi edetä. Paavo Lipponen oli vaikein este.
– Heinäluoma neuvoi minua aloittamaan vaikeimmasta esteestä eli Lipposesta.
Paavo Lipponen oli pääministerinä pysäyttänyt aikaisemmat suunnitelmat pakollisen yo-ruotsin poistamisesta. Haatainen piti pitkän keskustelun Lipposen kanssa, jossa hän viittasi mm. kansan tahtoon.
– Kansalaiset eivät enää hyväksy palaamista pakkoruotsiin kirjoituksissa.
Lipponen ei ollut ihastunut ollenkaan suunnitelmiin, mutta sanoi lopulta, että hän luottaa opetusministeriön päätökseen. Haatainen kirjoittaa myös, että hänen kamppailunsa pakollista ylioppilasruotsia vastaan oli vaikea myös hänen erityisavustaja Maarit Feldt-Rannalle. Se johti siihen, että Haatainen ei voinut hyödyntää erityisavustajaansa kamppailussa. Hallituksessa Haatainen luotti vain Matti Vanhaseen, jonka kanssa hän teki valmisteluja. Sen jälkeen asiat sujuivat paremmin erityisesti, kun RKP ei tehnyt asiasta hallituskysymystä."

Kyse oli siis siitä, että pakkoruotsi oli muodostunut tulpaksi ja esteeksi.

Kun 2004 yo-tutkintoa uudistettiin ja pakkoruotsi poistettiin kokeiden joukosta, käytiin hallituksessa läpi perustelut (hallituksen pöytäkirjasta):
- haluttiin antaa tilaa matemaattisten aineiden lukemiselle ja kirjoittamiselle,
- haluttiin turvata ammattikoulun kautta kirjoituksiin tulevien yo-kirjoitukset,
- haluttiin päästä irti kirjoitusten ja lukion kielipainotuksesta,
- haluttiin vähentää reppuja ja lyhentää lukioaikaa.

Myös Haatainen itse puhui näistä torjuessaan RKP:n "kompromissiehdotuksen" kolmesta pakollisesta kielikokeesta:
"Rkp:n esittämä viiden pakollisen aineen malli oli käytössä vuosina 1919-46. Tuolloin reputtaneiden määrä pahimmillaan hipoi 20:tä prosenttia. Jos toisimme nykylukioon viiden pakollisen aineen mallin, reputtaneiden määrä kasvaisi huimasti. --- Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaanhan on koko hallitus sitoutunut, ja näiden tavoitteiden mukaista on myös lisätä ammatillista väylää tulevien lukion suorittamista. Tällä hetkellä 80 prosenttia ammatillisen tutkinnon kautta tulleista kirjoittaa ylioppilaskokeessa neljä pakollista ainetta eikä enempää. --- Viiden pakollisen aineen järjestelmä myös pitää sisällään edelleen tämä kielipainotteisuuden eli ei toisi siinä suhteessa mitään helpotusta. --- Jo tällä hetkellä lukio-opiskeluaika on venynyt sillä tavalla, että 18 prosenttia suorittaa sen neljässä vuodessa. Tavoitteenahan on tietysti, että se suoritettaisiin kolmessa vuodessa, joten tämä viiden aineen malli sotisi myös tätä tavoitetta vastaan. Asiantuntijatahot hyvin laajasti vastustivat viiden aineen mallia, muun muassa lukioiden rehtorit olivat hyvin laajalti sitä vastaan. --- asiantuntijatahot toivat esille nämä samat perustelut ja kriteerit, joita tässä esitin." (Haataisen puheesta eduskunnassa)

Mitään tästä realismista ei ole enää jäljellä. Media ei näitä muista ja poliitikoilla on nyt toinen agenda. Samaan aikaan maa on saanut paljon uussuomalaisia, joille perinteinen suru-kaksikielisyys on entistä suurempi riesa, taviksillakin olisi suurten kielten taidolle käyttöä erityisesti sisällöntuotannossa (tästä puhui mm. Soininvaara blogissaan), Ahvenanmaan pakkosuomi poistui, koska se kuulemma söi nuorten kielitaidon... Pakon purkamiselle olisi aina vain enemmän tilausta. Mutta nyt vain propakkopuhe pääsee mediassa läpi ja kansanedustajat todistavat pakkoruotsimyönteisyyttään eduskuntakeskusteluissa nolosti ruotsinkielisin poikaystävin ja kesätyöpaikoin.

Mitä tapahtui?

Mitä tapahtui?

"Kansanäänestyksen" tulos ei ollut sellainen, kuin eliitti odotti.
Kun ruotsista tehtiin vapaaehtoinen ylioppilaskirjoituksissa,
ruotsin kirjoittajien määrän odotettiin laskevan noin 20 %..
Nyt kuitenkin "hiljainen kansanäänestys" on ollut käynnissä 10 vuotta
ja ruotsin kannatus on laskenut yli 50 %.
Yo-ruotsin kirjoittajia on siis enää alle puolet kokelaista.

Tämä osoittaa ruotsin kielen aidon suosion ja "vetovoiman"-
kaikista pakkokeinoista huolimatta. Ei ole vetovoimaa, on työntövoima.

Kokoomus ja keskusta tuntuvat olevan aidosti neuvottomia kielikysymyksen edessä:

Vaikka omistakin riveistä tulee aloitteita, ne torjutaan, mutta samalla yritetään viestiä,
että "olemme me jotain yrittäneet tehdä"..
Keskusta jopa hieman ylpeilee yo-pakkoruotsin poistamisella.

Kokoomuksen lähtökohta on hieman erilainen:
Puolue haluaa kiihkeästi saada ainakin 50 000 uutta ääntä RKP:ltä,
vaikka samaan aikaan pitäisi saada aikaan rakenneuudistukset, joissa ei ole
sijaa ruotsin kielen erityisratkaisuille.
Siksi potentiaalisia ruotsinkielisiä äänestäjiä pitää kosiskella kertomalla,
että ainakin pakkoruotsi säilyy, jos se kokoomuksesta riippuu.
Kuitenkin pitää yrittää tyynnytellä myös omaa kenttää, ja siksi annetaan
periksi Pauli Kiurun kannanotoille kielikokeilun laajuudesta.

Eli leimaa-antavaa on se, että keskusta ja kokoomus tajuavat, että "jotain tarttis tehrä",
mutta itse pääasiaan eli ruotsin kieleen suomenkielisen velvollisuutena ei uskalleta koskea.

Jos ajatellaan ihan järjellä, pitäisi korkealla tasolla tehdä se analyysi,
jonka minä tein jo kolme (?) vuotta sitten:

Aletaan selvittää, millä aloilla ruotsin kieli on aidosti osa kompetenssia..
tai missä kielelliset oikeudet aidosti vaativat ruotsin osaamista suomenkielisiltä!

Tätä ei uskalleta tehdä, koska tulos olisi nolo:

Ei ole sellaista alaa, missä ruotsin kieli on erottamaton osa kompetenssia-
poikkeuksena ruotsinopettaja sekä ruotsin kielen tulkki.
Vain toinen näistä on suoraan yhteydessä kielellisten oikeuksien toteutumiseen.

Rostilaa arvostelleelle haluaisin sanoa seuraavaa:

Yhteydenpito suomenruotsalaisiin ja heidän kulttuuriinsa on
kaikilla opintojen tasoilla kaikkein vähämerkityksisin
tekijä "motivoimassa" suomenkielistä opiskelemaan ruotsia.
Tästä on saatavilla selvää tutkimusnäyttöä:
Ruotsia luetaan, koska sitä vaaditaan tutkinnon saamiseksi,
ei suinkaan sen takia, että voitaisiin ymmärtää suomenruotsalaisuutta.
Suhtautumisessa ei ole merkittävää eroa opintoasteiden välillä.
Ne, jotka haluavat tutustua suomenruotsalaisuuteen, menevät ruotsinkieliseen
koulutusputkeen, esikoulusta (kielikylpy) korkeakouluihin asti.

JV Lehtonen kirjoitti:

Mitä tapahtui?

"Kansanäänestyksen" tulos ei ollut sellainen, kuin eliitti odotti.
Kun ruotsista tehtiin vapaaehtoinen ylioppilaskirjoituksissa,
ruotsin kirjoittajien määrän odotettiin laskevan noin 20 %..
Nyt kuitenkin "hiljainen kansanäänestys" on ollut käynnissä 10 vuotta
ja ruotsin kannatus on laskenut yli 50 %.
Yo-ruotsin kirjoittajia on siis enää alle puolet kokelaista. ---

Totta. Kirjoittajien määrä laskee koko ajan, erityisesti nuoret miehet ovat hylänneet ruotsin.

Voi olla, että nopea pudotus herätti - toisaalta luulen, että vasta tuolloin herättiin siihen, ettei pakkoruotsilla sittenkään ole enemmistön tukea, ei missään ryhmässä, ei edes naisten, akateemisten tai jonkin puolueen äänestäjien joukossa (RKP:tä lukuunottamatta). Ja tukea lähdettiin hakemaan puoluejohtajien kautta - erittäin tietoisella työllä (vaikka olihan siihen asti tehty työ virkapakkoruotsin laajentamiseksi aivan kaikkiin korkeakoulututkintoihin ollut myös tietoista ja uutteraa).

Tuon jälkeen RKP/folktinget on tehnyt lujasti töitä pakkoruotsin säilyttävän ja varhaistavan tahtotilan luomiseksi hallinnossa ja tässä on erityisesti auttanut Lipposen jälkeen Katainen. Esimerkiksi kesäkuussa 2010 Kokoomuksen puoluekokous olikin sitä mieltä, että sekä peruskoulussa että lukiossa pitäisi toteuttaa vapaa kielivalinta. Puheenjohtaja Jyrki Katainen mitätöi oitis ”väärän” päätöksen. Sittemmin hänen kauttaan rakennettiin hallintoon tiukkaa rintamaa pakkoruotsin puolesta.

Ruotsin pakollinen yo-koe oli ainoa osa ruotsijatkumoa, joka voitiin poistaa ilman saivartelua perustuslaillisista kielellisistä oikeuksista - mutta virkaruotsi olisi ollut seuraava purettava kohde. Kun yo-koe oli menetetty, pakon säilyttäjien tavoitteeksi tuli pakkoruotsin varhaistaminen jokaiseen alakouluun, jolloin kaikkialle olisi hankittava ruotsinopettajia, yhä suurempi joukko myös luokanopettajista pätevöityisi ruotsinopetukseen ja koko ruotsinopetuksen jatkumo saisi lisää merkitystä. Nythän meillä on sellainen käsittämätön tilanne, että lähes kaikki yleissivistävän koulutuksen kieltenopettajat ovat myös ruotsinopettajia, kieltenopetus on ruotsinopetuksen synonyymi.

Tässä pakkoruotsin varhaistuksen vaiheet:

1. Työryhmä 2010 ehdottaa varhaistettua pakkoruotsia

Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankisen työryhmä esitti 2010 opetusministeri Virkkuselle peruskoulun tuntijaon, jossa pakkoruotsi oli varhaistettu kuudennelle luokalle. Tähän esitykseen liittyi sellainen hauska episodi, että Lankinen kävi kertomassa ruotsin varhaistamisesta ensin folktingetille (ja samalla pahoitteli, että ”ilmapiiri” ei salli ruotsin varhaistamista viidennelle) ja vasta pari päivää myöhemmin asia kerrottiin suomenkieliselle medialle. Esitys herätti runsaasti kritiikkia ja se raukeni, kun se jätettiin yli vaalien.

2. Ahtisaari-paperi hallitusohjelmassa 2011 vaatii lisää pakkoruotsia

Jo vuotta ennen 2011-vaaleja folktinget tilasi uudelle hallitukselle kielipoliittisen osion nimittämällä ryhmän, jonka johtoon saatiin presidentti Martti Ahtisaari. Ryhmä laati pitkän listan pakkoruotsia ja ruotsia Suomessa ylipäätään lujittavia vaatimuksia - ne ovat lähes kaikki toteutuneet. Vaikka ns. Ahtisaaripaperi tuntui uskomattoman vanhanaikaiseelta valmistuessaan vaalien alla 2011, Katainen nosti sen hallituksensa kielipoliittiseksi ohjelmaksi (vaikka kansa oli valinnut eduskunnan, jossa vaalikoneiden vastausten perusteella oli pakkoruotsin kriitikkojen enemmistö) - mitään poliittista keskustelua ei aiheesta käyty.

3. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä 2012: ruotsia ei varhaisteta

Vaalien jälkeen muodostettiin opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä laatimaan uutta tuntijakoa. Ryhmä luovutti esityksensä perusopetuksen uudeksi tuntijaoksi helmikuussa 2012 opetusministeri Gustafsonille. Pakkoruotsia ei esityksessä haluttu varhaistaa.

4: RKP hakee pakkoruotsin varhaistuksen hallituksen suljettujen ovien takana

Mikaela Nylander (RKP) ilmoitti jo saman illan ruotsinkielisissä uutisissa, että ruotsin aikaistamisesta luopuminen oli pettymys, joten tätä suomenkielisten lasten ruotsin varhaistamista ja vahvistamista lähdettäisiin hakemaan hallituksen suljettujen ovien takana. Hän muistutti, että nyt asia ratkaistaan hallituksen sisällä, joten siellä keskustellaan, mitä kieltenopetukselta oikein halutaan.

5. Kataisen hallitus päivää ennen juhannusta 2012: pakkoruotsi varhaistetaan alakouluun

Pakkoruotsin lopullinen varhaistaminen tapahtui juhannusta edeltävänä päivänä 2012. Juhannuksen jälkeen hiljentyneessä suomalaisessa mediassa oli muutama pieni uutinen uudesta tuntijaosta. Ruotsin varhaistaminen oli piilotettu muun tekstin sekaan. Suurin osa esimerkiksi opetushenkilökunnasta heräsi asiaan vasta pari vuotta myöhemmin uuden opetussuunnitelman perusteita lukiessaan.

6. RKP riemuitsee: menestys RKP:n nykyisille ja aiemmille johtajille

Oli yksi media, jossa pakkoruotsin varhaistaminen nousi ykkösaiheeksi. HBL sanoi suoraan: "Uutta tuntijakoa voi kuvata RKP entisen ja nykyisen johdon menestykseksi!”

7. Pakkoruotsi laajenee syksyllä 2016

Ensi syksynä siis kaikki aloittavat pakkoruotsinsa jo alakoulussa ja kuudennelta. Kieltenopettajat aluksi kritisoivat varhaistusta perustellen, että se syö vapaaehtoisen A-kielen opintoja, koska kolmea vierasta kieltä alakoulussa harva jaksaa. Lisäksi kritisoitiin sitä, että pakkoruotsin tuntimäärä ei kaikkialla kasva, jolloin joudutaan pitämään yhden vuosiviikkotunnin ruotsia, mikä taas ei ylläpidä kieltä. Mutta kritiikki on vaimentunut. Esimerkiksi Helsingissä, missä lähes viidennes lapsista on jo maahanmuuttajataustaisia ja toivovat lähinnä keskittymistä omaan kotikieleen, suomeen ja englantiin, pakkoruotsin tuntimäärää on nostettu kolmanneksella! Aivan poikkeuksellinen satsaus yhteen oppiaineeseen ja vieläpä oppiaineeseen, jonka kansalaisten enemmistö tekisi vapaaehtoiseksi! Rehtorit ovat vain kertoneet kouluillaan, että koska Helsinki on kaksikielinen ja kansainvälinen kaupunki, opetuslautakunnan satsaus ruotsin kieleen on linjassa kaupungin muiden tavoitteiden kanssa. Mitään keskustelua ei ole käyty.

Tästä tarinasta voi päätellä yhtä ja toista pakkoruotsin taustalla olevista voimista ja siitä kapeasta ryhmästä, joka asiaa hoitaa.

Joka tapauksessa minusta poliitikot 2004 uskalsivat puhua ihan todellisista ongelmista ja tavoitella oppilaan kannalta viisasta ratkaisua:

NRR kirjoitti:Kun 2004 yo-tutkintoa uudistettiin ja pakkoruotsi poistettiin kokeiden joukosta, käytiin hallituksessa läpi perustelut (hallituksen pöytäkirjasta):
- haluttiin antaa tilaa matemaattisten aineiden lukemiselle ja kirjoittamiselle,
- haluttiin turvata ammattikoulun kautta kirjoituksiin tulevien yo-kirjoitukset,
- haluttiin päästä irti kirjoitusten ja lukion kielipainotuksesta,
- haluttiin vähentää reppuja ja lyhentää lukioaikaa.

Nyt puhutaan vain kaksikielisyysliturgiaa eikä kukaan näytä olevan huolissaan oppilaiden ja opiskelijoiden todellisista tarpeista.

Jotain oleellista muuttui puoluejohtojen asenteissa vuodesta 2004 vuoteen 2010, ja erityisesti Kokoomus nousi vaalimaan pakkoruotsia. Korjaus: Kokoomus ei ollut Vanhasen hallituksessa 2003-2007, vaikka RKP olikin, joten kenties juuri siksi kielikeskustelua alettiin käydä rehellisesti opiskelijoiden tarpeet huomioiden.

Muistiinpanoissani 2009 HBL:ssä pääministeri Kiviniemi katsoi, että myös virkamiesruotsista voitaisiin tehdä poikkeuksia. Samalla hän ajoi Itä-Suomeen mahdollisuutta vaihtaa pakkoruotsi pakkovenäjään. Syyskuussa 2010 TK kirjoitti tällä palstalla:

TK kirjoitti:Itä-Suomen hakemus on todella sähköistänyt kielipoliittisen ilmapiirin. Pääministeri Kiviniemen ja opetusministeri Virkkusen välille on puhjennut avoin kielisota.

Pääministeri Kiviniemi kannattaa Itä-Suomen kokeilua ja on valmis myöntämään Itä-Suomen kouluille luvan ottaa venäjä vaihtoehdoksi pakkoruotsille. Opetusministeri Virkkunen, kova pakkoruotsittaja, vastustaa luvan myöntämistä.

http://yle.fi/alueet/pohjois-karjala/20 ... 93411.html

[hesarin linkki ei enää toimi] Virkkunen+ja+Kiviniemi+ajautuivat+kielikiistaan

Kielisota kuumenee ja laajenee.

Sitten vaalit 2011 nostivat valtaan Kataisen ja hänen hyvän ystävänsä Wallinin ja Ahtisaaripaperi oli jo valmiina...