Ihmettelinkin, miten Liitenin kriittisesti kokeilun siirtämistä kuvaava artikkeli noin vain sai tilaa hesarissa. No nyt on nostettu pääsivuille opiskelevan Virtasen huolihuuto: jossei ruotsia opiskella pakolla niin kieliä ei opiskella enää lainkaan!
Nuori ihminen on muka ymmärtänyt asian niin, että kun hän ei nyt saanut aloittaa saksaa alakoulussa, kun keskisuomalaisessa koulussa ei ollut riittävästi vapaaehtoisen kielen valitsijoita (luultavasti kiitos pakkoruotsin), jatkossa hän ei olisi saanut enää lukea ruotsiakaan, kun ei sitäkään varmaan valittaisi. Tämä on siis hesarin netin pääsivun arvoinen juttu:
http://www.hs.fi/mielipide/a1465442841420
Samaan aikaan Liitenin jutun keskusteluosasto täyttyi asiallista, kielivapautta kannattavista näkemyksistä, joita olisi suonut jonkun nostavan ihan artikkelitasolle, mutta ei.
Hesarissa käy aina näin. Suomalaisessa mediassa käy aina näin. Mistä näitä Virtasiakin löytyy? Ruotsin kielen opiskelijoista?
---
Kymmenen tuntia myöhemmin kommentteja runsaasti: 91 kielivapauden puolesta ja kaksi kiitosta Virtaselle...
---
Kirjoitus on kolmannella lukukerralla aivan alamittainen - hs julkaisi sen vain saadakseen otsikoida isosti "Pakkoruotsin poisto veisi nuorilta arvokkaita mahdollisuuksia". Tietävät, että suurin osa lukijoista näkee vain otsikon ja kuvittelee, että jotain arvokkaita mahdollisuuksia kenties on sittenkin olemassa... Pakkoruotsiotsikointi perustuu juuri tähän: isot propagandaotsikot propakolle, jatkuvaa nälvintää pakon kriitikoille, tekstissä pelkkää tyhjää...