Lait on helppo muuttaa, jos poliittista tahtoa on.
Mitään ylivoimaisia teknisiä esteitä ei ole myöskään kielilaeissa, on vain poliittisia esteitä.
Mikä poliittinen konsensus-ajattelu estää esim. kielitaitolain järkiperäistämisen `?
Jos ajatellaan perustuslakia ja sen sisältämiä kielellisiä oikeuksia,
siis oikeuksia, nämä oikeudet voidaan taata huomattavasti kevyemmillä rakenteilla
kuin vuoden 2003 kielitaitoLAKIA käyttäen.Onnistuihan vastaava jo vuosina 1922-2003
huomattavasti väljemmällä kielitaitolailla.
Kysymys pitääkin muotoilla koskemaan poliittista tahtoa:
Mikä on se tekijä, joka estää järjenkäytön kielellisten oikeuksien järjestämisessä ?
Se on kuulkaa, hyvät kuulijat, se on luottamuksen puute.
Poliittinen eliitti ei itsekään usko kaksikielisyysliturgiaansa.
Miksi se sitten jatkaa itsensä pettämistä tässä asiassa ?
Miksi Paasikiven neuvo tosiasioiden tunnustamisesta ei päde kielipolitiikkaan ?
Tämä on se kysymysten kysymys, johon vastaamalla koko ongelma ratkeaa.
Milloin eliitti tunnustaa tosiasiat ?
Miksi eliitti ei tunnusta tosiasioita ?
Pohjois-Koreassa on menossa puoluekokous,
ja esim. YLEn kirjeenvaihtaja kovasti arvostelee peittelyä, salailua,
huolellisesti valmisteltua näytelmää jne. jne.
Mutta onko Suomen kaksikielisyysjärjestelmä yhtään järkevämpi tai
ulkopuoliselle tarkkailijalle ymmärrettävä..muuta kuin suuri näytelmä ??
"Maailman ihailun kohde" ?? "Edelläkävijä koko maailmassa"..
http://yle.fi/uutiset/yle_pohjois-korea ... origin=rssKansalaiset tietävät, miten pitää vastata
Varsinaisiksi haastatteluiksi kansalaisten jututtamista ei voi kutsua. Toimittajaa seuraava virkamies toimii tulkkina ja opastaa antamaan oikeanlaisia vastauksia. Ne heille kyllä on opetettu jo aiemminkin.
– He keskittyvät nykyisen johtajan Kim Jong-unin ja edellisten johtajien ylistämiseen eivätkä halua ottaa kantaa siihen, millaisia konkreettisia parannuksia puoluekokous voisi tuoda heidän elämäänsä. Sitenhän he antaisivat ymmärtää, että kaikki ei Pohjois-Koreassa ole niin täydellistä, kuin millaisen vaikutelman järjestelmä haluaa antaa.
Haastatteluun vastaamisen koulutuskin on Suomessa samanlaista kuin Pohjois-Koreassa:
“Sinun ei tarvitse vastata kaikkeen, mitä kysytään. Älä kuitenkaan suoraan sano ”en vastaa tuohon kysymykseen” tai ”en kommentoi.” Sen sijaan vastaa asian vierestä vastaamalla kysymykseen, jonka haluaisit toimittajan esittävän. Toimittaja saattaa toistaa kysymyksensä useita kertoja. Älä anna periksi. Voit hyvin vastata samaan kysymykseen uudestaan samalla tavalla.”
http://yle.fi/uutiset/vastaa_asian_vier ... origin=rssniistä voi löytyä selitys sille, miksi joskus haastateltavat tuntuvat vastaavan ihan muuhun kuin kysyttyyn asiaan.
"Tuo pääviestisi esille, vaikka toimittaja ei kysyisi niistä. Vastaa ensin kysymykseen ja jatka sitten omalla viestilläsi. Voit myös ottaa näkökulmasi esille haastattelun lopussa", neuvotaan muun muassa valtiovarainministeriön ohjeissa.