Miten suomenruotsalaiset keskustelevat kielipakosta?

[Sees]

Radio Vegassa kielikeskustelu jatkui teemalla "Hur länge är Finland tvåspråkigt?"
http://areena.yle.fi/audio/837919

Nuorilta suomalaisilta on saatu kommentteja, joissa aidosti kuuluu myös ruotsalaisvastaisuutta, "jotkut ärsyttää", nuorella vilpittömyydellä. Kuitenkin lähes kaikki ovat kaksikielisen maan kannalla. Erityisesti ruotsinkieliset nuoret, joille ruotsi on käyttökelpoinen kieli Nordenissa ja suomi ei. Heistä 300 000 on paljon. He myös nostivat esiin autonomisen rannikon.

Ohjelmassa pakollisen ruotsin vastaisuus liitetään hetkittäin ruotsinkielisyyden vastaisuuteen. Tämä liitetään yleiseen maahanmuuttajavastaisuuteen. Kuullaan myös Kirsi Virtasen aika kärkkäitä mielipiteitä.

Yllättävän realisti oli Olav S Melin. Hän sanoo, että ruotsi ei ole pitkään pakollinen suomenkielisissä kouluissa. On tärkeämpää keskittyä elämään sen lähdön jälkeen, miettiä mitä tapahtuu. Hän muistuttaa, että pakkoruotsi ei ole perinne vaan kolmenkymmenen vuoden takainen poliittinen päätös. Hän myös varottaa luottamasta ministereiden puheisiin, sillä on poliittisesti korrektia puhua pakollisen ruotsin puolesta mutta silloin ohitetaan kansan mielipide ja tämä voi johtaa vihaan suomenruotsalaisia kohtaan. Hän kysyy jopa, voisiko vähemmistökieliasemasta olla jotain etua.

Myntti sen sijaan kertaa perustuslakia, sanoo ettei taistelua ole hävitty ja piirtää kuvaa, jossa "Nordisk allianse" tulee tärkeäksi myös suomalaisille ja nostaa ruotsin kielen taas keskeiseksi. Hän myös kiittää opetusminiteriemme asennetta ja muita virallisia kannanottoja pakollisen ruotsin puolesta.

Toimittaja muotoili itse oleellisen kysymyksen: Onko maassa eliitti, joka kannattaa pakkoruotsia ja kaksikielisyyttä, mutta muu kansa ajattelee toisin.

Joko tätä keskustelua käydään avoimesti suomenruotsalaisten keskuudessa?

[mpartel]

Kysymys kai tarkoittaa, "kuinka kauan Suomi on virallisesti kaksikielinen?", mutta tiedostavatko kaikki osapuolet tämän?

Täällä viitattiin vähän aikaa sitten tutkimukseen, jonka mukaan 84% suomalaisista kokee itsensä yksikieliseksi. Tutkimuksessa laskettiin kaksi- tai useampikielisiksi myös muita kuin juuri suomea ja ruotsia osaavia. Voiko tuollaisten lukujen valossa kukaan vakavasti väittää suomen olevan kaksikielinen maa?

[Sees]

Luulen, että kaksikielisyyden tulkinnatkin ovat suomenruotsalaisten parissa moninaiset.

Tässä muutama tuore kommentti pakkoruotsia vastaan HBL:n keskustelusta "Svenskan minst populär":

JOK 4.4 2010 kl. 16.54

Språkfrihet

Jag tycker inte att finnarna behöver lära sig svenska om de inte vill. Det finns ingen anledning att tvinga de finskspråkig att lära sig svenska om de inte vill ha kontakt med övriga Norden. Finlandssvenskarna i Finland kan ta ansvar för kontakterna inom det nordiska samarbetet och finnarna för samarbetet åt öster. Genom tvång skapar man inte någon gemenskap. Så länge Finland är ett tvåspråkigt land så skall finlandssvenskarna i möjligaste mån tala sitt modersmål, inte bara i hemmet utan också utanför om man vill behålla ett levande språk.

Namnlös 4.4 2010 kl. 19.45

Två små språk

Ta bort tvånget och satsa på de frivilliga och motiverade.
Tvånget fyller knappast något vettigt syfte då eleven efter studietiden vägrar använda språket.
Kom inte dragande med att finnen måste läsa svenska därför att finlandssvensken måste läsa finska. Många kontakter med övriga Norden går för övrigt bra på engelska. Kan också konstatera att de flesta finlandssvenskar (jag också) pratar finska i umgänge med finnar. När är det tänkt att finnen skall nyttja sin surt förvärvade svenska ..?

[Eero Nevalainen]

Tämäkin on jotenkin niksahtanut visio, vaikka perusidea (suomenruotsalaiset riittävät vallan hyvin näiden yhteyksien ylläpitoon lähtökohtaisesti) on jotensakin oikea:

Det finns ingen anledning att tvinga de finskspråkig att lära sig svenska om de inte vill ha kontakt med övriga Norden. Finlandssvenskarna i Finland kan ta ansvar för kontakterna inom det nordiska samarbetet och finnarna för samarbetet åt öster. ... Så länge Finland är ett tvåspråkigt land så skall finlandssvenskarna i möjligaste mån tala sitt modersmål, inte bara i hemmet utan också utanför om man vill behålla ett levande språk.

Ensin heitetään tämä kliseinen "no jos ette halua pitää yhteyksiä Pyhään Pohjolaan niin olkaa sitten ryssien kanssa metsässä...". Itsellänikin ihan oikeasti on jopa todella läheisiä kontakteja erityisesti Norjaan, ja sillä ruotsin kielellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Siis no onhan se sinäns kätevää että Oslossa käydessä ei ole ihan kielen puolesta pihalla, mutta ei minusta norjalaisen kanssa keskustelemaan "skandinaaviskaksi" missään nimessä ole. Yleisesti ottaen tämä idea että "no jos te suomenkieliset ette opiskele PAKKOruotsia niin sittenhän teidän on pakko opetella PAKKOvenäjää" on se outo väärä dikotomia -- ajatusta suomenkielisten vapaasta olemassaolosta ja suuntautumisesta minne nyt vaan haluavat ei ole olemassa.

Loppupuolella herää sitten tämä kysymys siitä että kenen kanssa he katsovat oikeudekseen puhua ruotsia, jotta ilmeisesti eivät tule syrjityksi. Toivottavasti kyse on siitä että aikovat puhua ruotsia joko keskenään tai vapaaehtoisten kanssa

Suomenruotsalainen ajattelu on jotenkin todella tarkoitushakuisen mustavalkoista näissä asioissa. Joskus tuntuu siltä että se porukka on joutunut muokkaamaan itselleen niin oman todellisuutensa jo ihan logiikankin suhteen, että rationaalinen ajattelukin alkaa jo hieman pettää. Uskonnollisuus tekee ihan saman asian pahemman luokan hihhuleille -- hekään eivät itse asiassa enää tunnista validia argumenttia ihan vaan siksi, että niiden välttämisestä on tullut elämäntapa.

[Sees]

No nyt HBL:n keskusteluun ovat palanneet Norden-äänet, jotka vahvistavat, ettei Ruotsin vallan aikana mitenkään sorsittu suomalaisia. Heidän logiikallaan "Itämää" oli yksi tasa-arvoinen ruotsalainen maakunta ja siksi kaikki, mitä jätettiin tekemättä suomen kielen hävittämiseksi oli osoitus suuresta tasa-arvoisuudesta? Sitä paitsi Kustaa Vaasa tilasi meille suomalaisille kirjakielen, hallintokin osasi hiukan suomea ja armeijassa käskytettiin suomeksi...

Ilmeisesti ruotsinkielisillä on suuri trauma siitä, että suomenkieliset kokevat Ruotsin vallan ajan ruotsinkielisten ja automian ajan svekomaanien sortaneen suomenkielisiä esivanhempiamme.

Jotkut ruotsinkieliset ratkaisevat tämän ongelman ilmaisemalla, ettei kieli ole tärkeä vaan vapaus ja mahdollisuus kehittää itseään. Siksi suomalaiset olisivat hyötyneet siitä, ettei autonomiaa osana Venäjää olisi tullut vaan suomalaiset olisivat voineet jatkaa osana Ruotsia. Suomen kieli olisi kenties menetetty tai sillä olisi paljon pienempi merkitys, mutta yleisessä hyvinvoinnissa olisi voitettu ja kenties vältetty sotien murhenäytelmät. - Yllättäen heillekään ei kuitenkaan ole yhdentekevää se, miten suomenruotsin käy jatkossa...

[Eero Nevalainen]

Minäkin olen kuullut nämä perustelut. Yksinkertaisesti suomeksi: "meistä nyt vaan olisi ollut tosi kiva jos suomen kehittymisen edellytyksiä ei olisi syntynyt ja koko kieli olisi tuhoutunut, ja se olisi ollut hyvä juttu kaikille kun me sanomme niin".

Siis tottakai historiassa monikin asia jälkikäteen hyväksytään kun ihmiset mukautuvat siihen, mutta ei esim. Neuvostoliiton väestönsiirtoja sillä perusteella voi hyväksyä, että virolaisten on nyt vähän pakko olla potkimatta omia venäläisiään liikaa.

Noista edellytyksistä sen verran, että ehkäpä meitä ei aktiivisesti sorrettu (1700-luvun lopulla ennen sotaa Tukholma itse asiassa halusi integroida Suomen erityisesti kielellisesti tiukemmin valtakuntaan; käsite "finne" on ollut historiallisesti ihan todellinen vaikka surut muuta väittävät), mutta aika innolla nyky-surut vetoavat siihen että "koska suomalaiset eivät ole koskaan saaneet aikaan mitään, ei niitä pidä ottaa tosissaan". Ruotsin vallan aikaisessa Suomessa yhteiskunnallinen järjestys nyt oli mitä oli, eikä sen tarvinnut aktiivisesti sortaa, mutta a) suomea pidettiin kakkosluokan kielenä jota "ilmiselvästi" ei tarvitse ottaa tosissaan, ja b) tämän takia nykysurut haluavat pitää suomea kakkosluokan kielenä jota "ilmiselvästi" ei tarvitse ottaa tosissaan.

Näille suruille voisikin sitten heittää kysymyksen että olisiko 1800-luvulla suomen kehittymisedellytyksiä pitänyt vielä jotenkin ihan aktiivisesti estää, jotta suomenkieliset eivät olisi keskenään kyenneet luomaan edellytyksiä suomenkieliselle elämälle, ja siten ruvenneet kyseenalaistamaan tätä "musta mies ei ole yhteiskuntakelpoinen"-tyylistä ajattelua?

Yllättäen heillekään ei kuitenkaan ole yhdentekevää se, miten suomenruotsin käy jatkossa...

Tämä. Surujen tekopyhyys tässä asiassa on ihan uskomaton, ja se vain paljastaa sen, kuinka paljon suomenkielisiä ja -kielisyyttä niissä piireissä osataan arvostaa. Meidän pitää vaan suuripiirteisesti tajuta, että meillä ei ole mitään väliä, mutta heille se on kansanmurhaa jos toiset eivät tuota tajua...

[Sees]

Tähän omituiseen kaksoislogiikkaan liittyy myös se, että suomenruotsalainen voi äänestää RKP:tä ja puoltaa sen politiikkaa täysillä mutta samalla väittää, ettei ota henkilönä kantaa pakkoruotsiin eikä ole velvollinen sitä perustelemaan, sillä sehän on suomalaisten asia, RKP:llä on vain 9 edustajaa.

[Eero Nevalainen]

Joo. Nillä oikeasti on tuo konsti käytössä, jolla voi yrittää tanssahdella sen ympäri, että itse todella on jotain mieltä. "Ethän sinä voi syyllistää yksilöitä noista mielipiteistä"... noh, jotkut sitä RKP:tä äänestävät. Sinänsä se on totta, että demokratiassa ongelma on nimenomaan suomenkielisten pelko käsitellä asiaa suoraan. Tämä toki johtuu siitä, että meidän kykymme kritisoida RKP-logiikkaa on syntynyt pitkällisen väännön seurauksena, kriittisen ajattelun lähtökohdista ja siksi, että jaksamme ottaa myös paskaa niskaan tarvittaessa. Taviskansalainen ei osaa/jaksa mitään noista, joten potaska menee täydestä läpi.

[Sees]

"demokratiassa ongelma on nimenomaan suomenkielisten pelko käsitellä asiaa suoraan"

Olet oikeassa. Näin ruotsinkielinen voi tosiaan katsoa, ettei hänen tarvitse ottaa kantaa kielipakkoon, koska se on suomenkielisen enemmistön siunaama.

Se, että ruotsinkielinen äänestää RKP:tä eikä kritisoi sen vaatimusta pakollisesta ruotsista, on sivuseikka. Vaikka RKP kenties pelaisikin pakkoruotsille kannattajia myymällä tukeaan muissa hankkeissa, tämä on edelleen demokratian pelisääntöjen mukaista. Vaikka RKP ja muiden puolueiden ruotsinkieliset tekisivät paljonkin yhteistä taustatyötä kielikysymyksissä, sekin kuuluu demokratiaan.

Koska poliittisesti ruotsin pakollisuutta ei ole vielä edes uhattu millään tavoin, ruotsinkielinen päättelee, että pakkoruotsilla on "fiksujen suomenkielisten" joukossa vahva kannatus.

Ne suomalaiset taas, jotka avoimesti kritisoivat pakollista ruotsia, tunnistaa niin ruotsinkielisten kuin heidän mielestään "fiksujen suomenkielisten" mielestä hurrivihasta, venäläissympatioista ja huonosta kielitaidosta.

Taustalla on ruotsinkielisten ja heidän mielestään "fiksujen suomenkielisten" oma tunnekokemus skandinaavisesta Suomesta ja siitä, että tätä suomi-identiteettiä tulee uusintaa monikulttuuristuvassa maassamme, koska se on yhteinen etu.

Miten tässä edetään?

[TK]

Sees:
"Näin ruotsinkielinen voi tosiaan katsoa, ettei hänen tarvitse ottaa kantaa kielipakkoon, koska se on suomenkielisen enemmistön siunaama."

Vain täysin sokea ja kuuro voi väittää jotain noin lapsellista kuin, että "kielipakko on suomenkielisen enemmistön siunaama".

Jos vähänkin on seurannut 2000-luvun kielipoliittisia tapahtumia, pakkoruotsista tehtyjä galluppeja ja jatkuvasti lisääntyvää pakkoruotsi pois kouluista -tyyppistä nettikirjoittelua, niin on täysin selvillä siitä, että nimenomaan suomenkielinen enemmistö ei siunaa pakkoruotsia, vaan mitä voimakkaimmin tuomitsee pakkoruotsin. Ja haluaa päästä pakkoruotsista eroon!

[Sees]

"Jos vähänkin on seurannut 2000-luvun kielipoliittisia tapahtumia, pakkoruotsista tehtyjä galluppeja ja jatkuvasti lisääntyvää pakkoruotsi pois kouluista -tyyppistä nettikirjoittelua, niin on täysin selvillä siitä, että nimenomaan suomenkielinen enemmistö ei siunaa pakkoruotsia"

Eivät ihmiset välttämättä huomioi näitä. Ja kirjoituksissa on usein piirteitä, joiden takia niitä ei edes silmäillä loppuun. Kielivapautta ei yhdistetä yleiseen vapaamielisyyteen ja yksilöiden kunnioittamiseen vaan johonkin ihan päinvastaiseen.

Kyllä siinä tietysti ripaus tarkoitushakuista sokeuttakin tarvitaan, mutta uskon, että ruotsinkieliset kokevat arjessaan sen verran aitoa ruotsalaisvastaisuutta, että he näkevät asiat hiukan toisin. Heidän on helpompi pitää kaikkea kritiikkiä pakollista ruotsia kohtaan osoituksena ruotsalaisvastaisuudesta, jota näissä kirjoituksissa myös esiintyy. Sitä paitsi he näkevät skandinaavisuuden ja Nordenin aivan toisella tavoin kuin suuri osa suomenkielisistä, heistä ruotsin kieli tuo mukanaan osallisuuden johonkin todella arvokkaaseen. Ei noista lähtökohdista ole vaikea tehdä ihan toisenlaista analyysiä tilanteesta kuin meidän.