vapaakielivalinta.fi

Yliopisto- ja ammattikorkeakoululakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että korkeakoulut voisivat järjestää muun kuin kielitieteellisen kielten ja viestinnän opetuksensa yhdessä tai hankkia opetuksen osittain tai kokonaan toiselta yliopistolta tai ammattikorkeakoululta. Korkeakoulun ei tarvitsisi tällöin tarjota opetusta itse. Kielten opetuksen ulkoistamista ei ehdoteta, ja korkeakoulujen on käytettävä lähtökohtaisesti omaa henkilöstöä.

EK kannattaa lainsäädännön muuttamista. On kuitenkin huolehdittava esityksen perustelujen mukaisesti, että kieltenopetus vastaa muuttuvissakin käytännöissä eri alojen osaamistarpeisiin. Esimerkiksi kaupallisiin tai teknillisiin opintoihin integroitua kieltenopetusta on oltava mahdollista saada, jos työelämässä tarvittava osaaminen siten parhaiten turvataan.

EK toivoo laajempaakin lainsäädännön tarkastelua siten, että esimerkiksi koulutusvastuita koskeva sääntely ei rajoita korkeakoulujen yhteistyön lisäämistä, päällekkäisyyksien purkamista ja työnjaon kirkastamista. On käynnistettävä pitkän tähtäimen pohdinta myös siitä, miten opetusta olisi mahdollista järjestää myös yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksina.

Miten ja mihin ehdotettu laki vaikuttaisi ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opetuksen järjestämisessä

1. Kielten ja viestinnän opettajien mahdollisuudet osallistua koulutusalojen toimintaan ja muiden tehtävien kuin kieltenopetuksen hoitamiseen heikkenisivät merkittävästi, jos opettajat olisivat toisen organisaation työntekijöitä ja sen johdon alaisuudessa. Kieltenopettajien pitäisi mm. voida olla mukana opetussuunnitelmien kehitystyössä, tehdä kiinteää yhteistyötä ammattiaineiden opettajien kanssa integroitujen opintojen suunnittelussa ja toteutuksessa, osallistua alueellisiin kehittämistehtäviin, alojen hankkeisiin ja kansainväliseen toimintaan. Kielten ja viestinnän opettajien asiantuntemusta tarvitaan erityisesti projektimuotoisessa opetuksessa ja asetuksen mukaisessa kansainvälisessä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, josta myös merkittävä osa ammattikorkeakoulujen rahoituksesta tulee.

Vaarana on, että kielten ja viestinnän opettajien nykyinen kiinteä yhteys ammattikorkeakoulun koulutusaloihin ja koulutusohjelmiin katkeaa. Tämä johtaisi ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opetuksessa tarvittavan opettajien substanssiosaamisen kaventumiseen ja opetuksen alakohtaisuuden sekä laadun heikkenemiseen. (JVL: Suojatyöpaikan menetykseen)

2. Ammattikorkeakouluissa tehdyn kielten ja viestinnän opetuksen kehittämistyön jatkuvuus vaarantuisi, jos ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajat siirrettäisiin yliopistojen kielikeskuksiin, joilta ammattikorkeakoulu ostaisi kieltenopetuksen ostopalveluna.Ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajat ovat aktiivisesti kehittäneet ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opetusta verkostomaisessa yhteistyössä. Vakiintuneita yhteistyön muotoja ovat AMK kielten ja viestinnän asiantuntijatiimi, AMK kielten ja viestinnän vastuuopettajaverkosto, ruotsin opettajien HOPPET-työryhmä sekä suomen ja viestinnän opettajien Suvi-työryhmä. Tärkeitä kehittämisfoorumeita ovat myös joka toinen vuosi järjestettävät AMK kielten ja viestinnän opettajien neuvottelupäivät, joita on järjestetty jo vuodesta 1999 lähtien. (JVL:työpaikan menetykseen)

Sillä, että suunniteltu lakiehdotus jättää ratkaisuvallan kieliopintojen paikallisesta järjestämisestä kullekin korkeakoululle, on vaikutuksia ammattikorkeakoulujen kieltenopetukseen ja opettajiin. Ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajista osa voi olla jatkossa yliopiston kielikeskuksen tai jonkin korkeakoulujen yhteisen suuremman opetusyksikön palveluksessa, osa puolestaan edelleen oman korkeakoulunsa opettajia. Tämä on omiaan lisäämään ei-toivottua eriarvoisuutta ja hajanaisuutta ammatillisen kieltenopetuksen kentällä. (JVL:oman työpaikan menetys)

3. Kielten ja viestinnän opetuksen ostaminen palvelutoimintana toisesta korkeakoulusta tarkoittaa käytännössä yhden opettajaryhmän ulkoistamista. Eri ammattiryhmiä korkeakoulun sisällä ei kohdeltaisi tasavertaisesti. Koska kieltenopetuksen henkilöstö on enimmäkseen naisvaltaista, kyse olisi myös henkilöstön epätasa-arvoisesta kohtelusta. Kielten ja viestinnän opetuksen hankkiminen ostopalveluna toisesta organisaatiosta heikentäisi myös ammattikielten ja viestinnän opettajien työllistymismahdollisuuksia. JVL: tulihan se sieltä lopulta..
JVL:Ratkaisu lisäisi kielikoulutusyritysten liiketoimintamahdollisuuksia!

Yllä esitetyn mukaisesti korkeakoulujen välinen yhteistyö kielitarjonnan laajentamisessa ja opiskelijoiden liikkuvuuden edistämisessä ei Proflangin näkemyksen mukaan edellytä hallinnollisia ratkaisuja tai kielten ja viestinnän opettajien siirtämistä toisen organisaation palvelukseen. Työelämässä tarvittava alakohtainen kieli- ja viestintätaito turvataan alojen substanssiin ja toimintaan perehtyneiden kielten ja viestinnän opettajien ammattitaidon ja asiantuntemuksen kautta.

Ammattikielten ja -viestinnän yhdistys Proflang ry

lpo kirjoitti: Tästä otsikosta tulee mieleen muutaman vuoden takainen tilanne, kun yliopistolla etsittiin kuumeisesti säästökohteita. Loogisesti kävivät läpi eri osastoja ja kuinka paljon mikäkin niistä tuo rahaa sisään. Monet varmaan tietävät että yrityksille tehtävän tutkimuksen lisäksi yksi suuri tulonlähde yliopiston sisäisille osastoille on se, miten paljon porukkaa valmistuu koulusta. Muistaakseni saivat jokaisesta DI-tutkinnosta 50k€, tohtoritutkinnoista huomattavasti enemmän. Tarkemmin tietävät korjatkoon.

Hillevi Henanen kirjoitti: Minkä verran yliopiston opiskelijat tiedostavat tämän, että pakkoruotsi on oppilaitoksille kaiken muun harmin lisäksi myös raskas taloudellinen rasite aiheuttaessaan opintojen kariutumista ja viivästymistä vai keskustellaanko tällaisista asioista lainkaan?

TK kirjoitti:Mikään ei taida vesittyä ennen kuin nykyistä laajemman ihmisjoukon tietoisuuteen nousee selvä kuva siitä, että vaikka Suomessa on kaksi virallista kieltä, niin Suomi siltikään ei ole kaksikielinen maa. Suomi on monikielinen maa, jonka selvä pääkieli on suomi.

Ruotsi on vähemmistökieli. Vaikka ruotsilla on virallisen kielen asema, niin se on silti vähemmistökieli. Vähemmistökielen sisällyttäminen pakollisena oppiaineena suomenkielisten koulujen opetusohjelmaan on suuri vääryys. Pakkoruotsi on loukkaus suomenkielisten vapautta kohtaan.

Tarvitaan uusia käsitteitä ja uusia mielikuvia, joilla avata kielitilanne kaikkien ymmärrettäväksi.
Kun viranomaisten taholta jatkuvalla syötöllä toitotetaan kaksikielisyydestä, niin ihmisten on vaikea kääntyä tätä virallista kantaa vastaan. Kansa on niin taitavasti aivopesty uskomaan Keisarin uusiin vaatteisiin, ettei rohjeta väittää vastaan.

Ulkomailla kandidaatin/maisterin tutkinnon suorittaneiden on suoritettava akateeminen virkamiesruotsi, jos heillä on Suomessa hankittu korkeakoulukelpoisuus..

Kankaanpäästä muutama vuosi sitten valmistunut Virtanen arvioi, että ammattikorkeakoulujen taidelinjoille tullaan opiskelemaan taiteen tekemistä, ei kirjallisia töitä, joihin suurin osa opiskelijoista on kykenemättömiä. Hän pitää myös esimerkiksi virkamiesruotsin suorittamista kuvataiteilijoiden kannalta turhana.

lpo kirjoitti:Nythän vastaavanlaista ohituskaistaa on suunniteltu poliisikouluunkin, että kaduille saataisiin lisää maahanmuuttajataustaisia poliiseja. Tämä samaan aikaan kun moni muuten täysin pätevä poliisi jää valmistumatta ruotsin takia... Viime syksynähän oli myös puhetta, että eläkkeelle jääneitä poliiseja voisi heidän halutessaan ottaa osa-aikatöihin pakolaiskriisin aiheuttamaa lisäkuormaa helpottamaan. Mutta eihän tämä tietenkään käynyt päinsä, jos vanhemmilla poliiseilla ei ollut ruotsia suoritettuna... Ilmeisesti Suomessa on aiempina vuosikymmeninä vallinnut täysi anarkia, kun poliisikoulun opetussuunnitelmaan ei ole kuulunut virkamiesruotsia.

TMK kirjoitti:--- totesin, että olen itse Suomen parhaimmistoa ruotsissa (ainakin suomenkielisellä alueella, missä ruotsia kuulee kerran 10 vuodessa), enkä voisi taidollani yhden (tai parinkaan) yliopistokurssin jälkeen hoitaa mitään virkamiestehtävää, ainakaan jotain vaativampaa kuten oikeus- tai muuta virallisempaa juttua ruotsiksi. Lääkärinä ehkä voisi pärjätä osoittelemalla ja toistelemalla "ont?". Voi vain kuvitella, miten joku muka pärjäisi psykologina ruotsiksi, tai jossain muussa ammatissa, missä puhuminen on tärkeintä.

Selvityksen mukaan maahanmuuttajatyönhakijat eivät kuitenkaan välttämättä pidä julkista sektoria yhtä houkuttelevana tai helposti lähestyttävänä kuin yksityistä sektoria. Syynä tähän ovat muun muassa tiukat vaatimukset julkisen sektorin työpaikoissa.

lpo kirjoitti:--- kyseessä olisi vain kaikki ammattiryhmät, joiden kirouksena velvoite virkamiesruotsista on. Tähän jos aletaan kaavailemaan jonkunlaista ohituskaistaa toisen kotimaisen osaamisvaatimuksesta niille, joiden kotikieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi, niin aletaan liikkumaan jo melkoisen arveluttavilla vesillä. Toisaalta tällaisen keskustelun viriäminen auttaisi tekemään virkamiesruotsista entistä naurunalaisemman ja söisi sen olemattomia perustuksia jo niin tehokkaasti, ettei tätä enää voisi kuitata pelkällä sivistysargumentilla.

Virkamiesruotsista on tullut eräänlainen itseisarvo eli sen osalta on unohdettu,
mitä varten virkamiesruotsia opiskellaan.

Sitähän opiskellaan kielitaitolain vaatiman ruotsin kielen todistuksen takia.

Kielitaitolain tarkoituksena taas on ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien turvaaminen..

"Ruotsin kielen heikko taso alkaa näkyä yhä enemmän myös työelämässä.
Oikeusministeriön kieliasiainneuvos Corinna Tammenmaan mukaan nykyään on aloja,
joissa on jopa mahdotonta saada palvelua ruotsin kielellä.
Tällaisia ovat esimerkiksi nuorisopsykiatria, päihdehoito ja yhä enemmän vanhustenhoito."

”Varmasti on olemassa aloja, joilla pärjää myös ilman ruotsia, mutta ei tarvitse mennä Tamperetta kauemmaksi, kun ruotsille on jo tarvetta. Ehkä asiaa pitäisi ajatella enemmän asiakaskulmasta itseen, ei toisinpäin. Voiko oikeasti vaatia, että henkilö puhuu äidinkielensä ruotsin sijaan englantia esimerkiksi sairaalassa, kun tilanne on jo valmiiksi stressaava?” Raija Elsinen kysyy.