Eikö suomalaisia identiteettejä voi olla monia?

Tämä alue on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille. Muille alueille voivat kirjoittaa vain yhdistyksen jäsenet.
Viesti
Julkaisija
Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

Eikö suomalaisia identiteettejä voi olla monia?

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 03.04.2010 11:09

Suomenruotsalaisten kommentit eri foorumeilla viittaavat siihen, että osa heistä samaistuu vahvasti Nordeniin ja skandinaavisuuteen.

Yllätyksekseni huomasin, että asiaa on tutkittu, viittauksia löytyy jopa wikipediasta - mutta maininnalla, että näistä ei sitten yleensä puhuta julkisesti.

Wikipedia:
Suomenruotsalainen kielitieteilijä Leif Höckerstedt katsoo, että suomenruotsalaisuutta on mahdotonta tarkastella Ruotsista irrallaan olevana ilmiönä. Hänen mukaansa Suomen suomenkieliset ja ruotsinkieliset ovat sitoutuneet yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin, mutta eivät jaa samaa etnistä identiteettiä. Höckerstedtin mukaan suomenruotsalaisesta etnisyydestä ei kuitenkaan haluta keskustella julkisesti.

Ymmärtäisimmekö paremmin toisiamme, jos tämä myönnettäisiin? Vai syntyisikö railoja, jotka kärjistävät turhaa vastakkainasettelua?

Minulla ei ole mitään suomenruotsalaisuutta tai ruotsin kieltä vastaan. Minusta meillä on syytä olla tyytyväisiä kielivähemmistön elinvoimaisuudesta ja heidän läheisyydestään Skandinaviaan. Useimpien suomalaisten identiteetti ei kuitenkaan rakentune vahvasti skandinaaviseksi.

Käsittääkseni suomalaisia identiteettejä on monenlaisia ja tätä moninaisuutta kannattaisi jatkossa tukea ja kunnioittaa myös kielivapauden kautta. Monen perheen juuret ja siteet ovat osin muissa kulttuureissa kuin Pohjoismaissa. Eikö nyt tarvittaisi kykyä arvostaa moninaisuutta pakollisen kaksikielisyyden sijaan?

Eero Nevalainen
Viestit: 1388
Liittynyt: 17.11.2008 23:14
Paikkakunta: Nurmijärvi
Viesti:

Re: Eikö suomalaisia identiteettejä voi olla monia?

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja Eero Nevalainen » 03.04.2010 20:11

Ideahan suomenruotsalaisessa keskustelussa on se, että vastaus on tiukka "ei", koska meidän pitää olla jotenkin "kansallisessa yhteydessä" keskenämme kaksikielisyyden kautta... ja ilmeisesti sitten myös yhteydessä Ruotsiin sen kielen kautta, vaikka kansasta valtaosa ei koskaan ole ruotsia puhunut.

Mitä identiteettikysymyksiin tulee, suomenruotsalaiset pelaavat aina hyvin taitavasti kaksilla korteilla. Heillä itsellään on suojeltava, arvokas "skandinaavinen identiteetti" jota muiden ihmisten mahdollisesti erilainen identiteetti uhkaa. Sitä pitää sitten suojella ja sen asemaa pönkittää erilaisilla valtiollisilla toimilla, ettei "ruotsinkielisyyden asema ole uhattuna". Jos kysymys olisi puhtaasti vähemmistöpolitiikasta joka koskee nimenomaan ruotsinkielisiä itseään, tilanne olisi ehkä vielä tähän asti ymmärrettäväkin.

Siinä vaiheessa tilanne ei ainakaan minulle ole enää ymmärrettävä, jos suomenkielisten omaan äidinkieleen pohjautuva suomalaisuus on sitten vastaavasti jonkinlainen ongelma, ja sen käsittely samalta pohjalta kuin suomenruotsalaiset vaativat omaa ruotsinkielisyyttään käsiteltävän, on pahaa nationalismia. Tässä asiassa Suomessa on vallalla ihan avoin kaksoisstandardi, ja jos asiasta rohkenee suunsa avata, joutuu aikamoisen vähättelyn kohteeksi -- suomenkielisyyshän ei siis ilmiönä suomenruotsalaisessa maailmankuvassa ansaitse sitä, että sitä kohdellaan samalta viivalta, eikä monelle heistä sitä todellakaan edes ole olemassa, vaikka se oma erillinen ruotsinkielinen identiteetti on. Me olemme siis ihan oikeasti niin merkityksettömiä, ettei meitä edes tarvitse noteerata, ja tämä koko kuvio perustuu kuitenkin pohjimmiltaan kansallisuuteen -- se on siis nationalistinen idea itsessään.

Tietysti se pitäisi vaan pystyä tunnustamaan ääneen että kielipolitiikassa on pohjimmiltaan kysymys identiteettipolitiikasta, ja että jostain syystä vain suomenruotsalaiset saavat esittää uhria näissä "mutta ettehän te voi vaatia että meidän pitää luopua kielestämme!!"-heitoissaan. Ja jos ylipäätään tarvitaan politiikkaa jonkin ihmisryhmän identiteetin oikeaoppisena pitämiseksi, ettei se vaan pääse lipsahtamaan vääränlaiseksi, ollaan ehkä jo vähän omituisilla vesillä.

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

Re: Eikö suomalaisia identiteettejä voi olla monia?

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 09.04.2010 12:32

Löysin mielenkiintoisen pitkän ja rönsyilevän keskustelun Suomen kielipoliittisesta historiasta, josta nostan nyt erään kommentin:

Helsingin Sanomissa [eräs korkeimpia poliitikkojamme] sanoo:
"Olemme yksi kansa, jolla on kaksi kieltä, ja molemmilla kielillä pitää olla tasavertainen asema"

RKP kertoo kielipoliittisessa manifestissaan vuodelta 2003:
"Finland är ett unikt land med två språk, två kulturer och ett folk – finländarna."

--- kommentti kielten tasavertaisesta asemasta on outo, vaikka suomalaisittain hyvin tuttu. Yleensä ihmisten tasavertaisuutta korostetaan maailmalla. Puhutaan yhdenvertaisuudesta, mutta Suomessa ei puhuta yksilöiden yhdenvertaisuudesta, vaan kielten tasavertaisuudesta, aivan kuin kyse olisi eri säätyjen tasavertaisesta asemasta.

Mielestäni tuo --- näkökanta erottaa Suomen läntisistä yksilön oikeuksia kunnioittavista valtioista.


Tässä kommentissa nostetaan esiin kaksi merkittävää asiaa suomalaisen identiteetin kannalta.

Ensinkin kyse on jonkinlaisesta sanaleikistä: finnar, finländare, folk.

Kun yleensä ruotsinkieliset kutsuvat suomalaisia nimellä "finnar" ja moni kokee suomenruotsalaisuuden etniseksi vähemmistöksi, on jännittävää että virallisesti olisi olemassa kansa "folk" nimeltä "finländare", mikä kuitenkin viittaa vain valtiolliseen kansalaisuuteen.

Toiseksi meillä on mielenkiintoinen tulkinta tasavertaisuudesta kielten osalta.

Meillä ei ole päästy puhumaan erilaisista suomalaisista identiteeteistä, koska tarve alleviivata tulkintaa yhdestä kansasta on ollut niin vahva.

Tässä asiallisena pysyneessä keskustelussa näkyy hyvin erilaiset lähestymistavat historian tutkimuksessa:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewt ... =10&t=2473

Siellä mm. esitetään näkemys, jota Kaari Utriokin edusti, että poliittisen oppiaineen taustalla on enimmäkseen Venäjän pelko:

Suomen kielen asemaa pidettiin altavastaajana sivistyneistö- ja yliopistopiireissä vielä 1930-luvulla. Vasta tuolloin tasa-arvoisuus alkoi olla fakta. Taloudellisesti ehkä vielä paljon tätäkin myöhemmin. Toisaalta vaaran vuosina ruotsinkielen vaaliminen ja pohjoismaisuus toimivat kenties tehokkaimpana puolustusaseena mitä ajatella saattaa. Tuskin pakkoruotsi olisi muuten juurtunut niin pitkään kouluihin. Syy oli poliittinen. Venäläiset eivät ottaneet suomalaisia vakavasti. Ruotsalaisiin he taas suhtautuivat tietyllä kunnioituksella.

Ja näistä teemoista osana suomalaista identiteettiä ei myöskään ole ollut tapana puhua.

Vastaa Viestiin